Terve.fi

Laaja-alaisten kehityshäiriöiden varhaisten merkkien jäljillä



Laaja-alaisten kehityshäiriöiden varhaisten merkkien jäljillä

Laaja-alaiset kehityshäiriöt eli autismin kirjoon kuuluvat häiriöt herättävät jatkuvasti keskustelua mielenterveyden ammattilaisten keskuudessa. Tätä keskustelua kiihdyttää myös jatkuva kiistely siitä, laukaisevatko lapsuusiän rokotukset jollakin mekanismilla näitä häiriöitä joillakin lapsilla. Institute of Medicine on julkaissut kolme kattavaa raporttia, joissa analysoidaan tieteellisiä tutkimuksia, joista tuorein on julkaistu vuonna 2004.
Teksti Harvard Medical School

Tutkijat pyrkivät tunnistamaan merkkiaineita ja käyttäytymismalleja, jotka mahdollistaisivat varhaisemman diagnoosin.

Jokaisessa raportissa on päädytty siihen johtopäätökseen, että rokotteet ovat turvallisia, mutta keskustelu ei vain suostu vaimenemaan.

Kesäkuussa 2007 Yhdysvaltain liittovaltion “rokotustuomioistuin” alkoi kuulla todistuksia siitä, saattoiko rokote laukaista autismin eräällä tytöllä, joka on nyt 12-vuotias. Hänen tapauksensa oli ensimmäinen kolmesta tapauksesta, joita yhdysvaltalaisen U.S. Court of Federal Claims -tuomioistuimen oli määrä käsitellä vuonna 2007. (Tämän lisäksi samalle tuomioistuimelle on jätetty 4 800 hakemusta rokoteturvallisuudesta.) Tuomioistuin on lausunut, että se ei aio antaa päätöstä ennen kuin sille jätetään viimeinen useista kirjelmistä vuonna 2008.

Tätä ennen on jo saatu yhä enemmän näyttöä siitä, että laaja-alaisten häiriöiden perimmäinen syy piilee ajassa ennen rokottamista ja luultavasti jo sikiökaudella. Tutkimuksissa on osoitettu, että perinnöllinen alttius on ratkaisevan tärkeää. Edelleen tutkijat dokumentoivat yhä varhaisempia käyttäytymisvihjeitä siitä, että lapsi saattaa olla vaarassa sairastua laaja-alaiseen kehityshäiriöön ja toivovat, että häiriö voitaisiin todeta ja hoitaa nykyistä aikaisemmin. 

Monimutkainen perinnöllisyys

Autismin kirjon häiriöissä on kysymys viidestä laaja-alaisesta kehityshäiriöstä: autistisesta oireyhtymästä, Aspergerin oireyhtymästä, muusta lapsuusiän persoonallisuutta hajottavasta kehityshäiriöstä, Rettin oireyhtymästä ja määrittelemättömästä laaja-alaisesta kehityshäiriöstä. Vallitsevan käsityksen mukaan nämä viisi häiriötä vaihtelevat vaikeudeltaan aiheuttaen eriasteisia oireita.

Ei tunneta tarkasti, mikä aiheuttaa laaja-alaisen kehityshäiriön, mutta asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että geenien ja ympäristön välinen vuorovaikutus johtaa poikkeavaan aivojen kehitykseen ja oireisiin. Toisaalta vielä ei olla yksimielisiä siitä, mitkä geenit ja ympäristötekijät ovat osallisina.

Näyttö geenien osuudesta laaja-alaisen kehityshäiriön etiologiassa, joko lisäämällä alttiutta tai aiheuttamalla tiettyjä oireita, on saatu pääasiassa identtisillä kaksosilla tehdyistä tutkimuksista. Monet konkordanssianalyysit ovat osoittaneet, että toisen identtisistä kaksosista sairastuessa häiriöön, toisen sairastumistodennäköisyys on 82–92 %. Toisaalta konkordanssi on vain 10 % epäidenttisillä kaksosilla, joilla on vähemmän yhteisiä geenejä.

Eri puolilla maailmaa tehdyissä epidemiologisissa tutkimuksissa on myös osoitettu, että iäkkäämpien vanhempien lapsilla ilmenee muita todennäköisemmin laaja-alaisia kehityshäiriöitä. Tämä heijastaa sitä tunnettua tosiasiaa, että geneettiset mutaatiot käyvät yhä todennäköisemmiksi solujen jakautuessa yhä uudelleen. Esimerkiksi ituradan solut, joista siittiöt kehittyvät, tekevät itsestään kopioita koko elämän ajan. Vuosikymmenten aikana ituradan solut kopioituvat yhä uudelleen, mikä lisää kopioitumisvirheiden todennäköisyyttä.

Yhdessä israelilaistutkimuksessa ilmeni, että yli 40-vuotiaiden miesten lapsille kehittyi kuusi kertaa alle 30-vuotiaiden miesten lapsia todennäköisemmin laaja-alainen kehityshäiriö. Yhdysvaltalaistutkimuksessa ilmeni puolestaan, että yli 35-vuotiaana synnyttäneiden naisten lapsille kehittyi laaja-alainen kehityshäiriö yli kolme kertaa todennäköisemmin kuin nuoremmille naisille syntyneille lapsille. Eurooppalaistutkimuksen mukaan yli 35-vuotiaiden naisten lapsilla oli yli kaksinkertainen laaja-alaisen kehityshäiriön riski.

Tutkijat tunnistivat pääosin Rettin oireyhtymän aiheuttavan geenin vuonna 1999. Muiden Rettin oireyhtymää yleisempien laaja-alaisten kehityshäiriöiden taustalla olevien geenien löytäminen on sen sijaan osoittautunut vaikeaksi. Tutkijat ovat toistaiseksi arvioineet yli sata ehdokasgeeniä, joista useat ovat osoittautuneet lupaaviksi, mutta yhdenkään niistä ei ole osoitettu yksiselitteisesti aiheuttavan laaja-alaisia kehityshäiriöitä. Eräiden tutkijoiden mielestä 5–10 (tai useammankin) geenin täytyy jollakin tavalla toimia yhdessä tuottaakseen alttiutta.

Etsintää vaikeuttaa laaja-alaisten kehityshäiriöiden oireiden heterogeenisyys. Oirekuva voi käsittää kolmenlaista käytöstä: puheen kehityksen häiriö, sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö ja taipumus toistaa tiettyjä käyttäytymismalleja sekä itsepintainen kiinnostus tiettyjä asioita kohtaan. Eroja on myös oireiden alkamisessa ja vaikeusasteessa. On luultavaa, että eri geenit edesauttavat erilaisten oireiden ja alatyyppien kehittymistä.

Jotkut tutkijat pyrkivät haasteista tietoisina tunnistamaan laaja-alaisen kehityshäiriön endofenotyyppejä, jotka olisivat vähäisiä merkkejä geneettisistä poikkeamista, kuten epätyypillinen aivojen sähköinen toiminta kasvoja katsottaessa. Verrattuna monimutkaisiin käyttäytymismalleihin endofenotyypit voisivat olla helpommin jäljitettävissä tiettyihin geeneihin. 

Ympäristöllisistä tekijöistä ollaan erimielisiä

Toiset tutkijat jäljittävät ympäristöllisiä tekijöitä, koska identtisten kaksostenkaan välinen konkordanssi ei ole sataprosenttinen ja koska jopa kaksosilla ilmenee riittävästi oireiden vaihtelua herättämään epäilyksen siitä, että laaja-alaisten kehityshäiriöiden etiologiassa olisi periytyvyyden ohella muutakin.

Vuonna 2007 Archives of Pediatric and Adolescent Medicine -lehdessä julkaistun katsauksen mukaan on saatu näyttöä siitä, että pitkittyneellä tai akuutilla hapenpuutteella sikiönkehityksen tai synnytyksen aikana voisi olla oma roolinsa laaja-alaisten kehityshäiriöiden kehittymisessä. Hapenpuutetta voi ilmetä äidin kohonneen verenpaineen, raskausdiabeteksen tai vaikean synnytyksen takia.

Mahdollisesti neurotoksisia aineitakin on tutkittu. Trends in Neuroscience -lehdessä julkaistussa eräiden lääkeaineiden ja toksiinien osuutta selvittäneessä katsauksessa todetaan, että vahvin näyttö koskee synnytystä edeltävää tai sen jälkeistä altistumista virusinfektioille, kahdelle lääkeaineelle (talidomidi ja valproiinihappo) sekä organofosfaateille (torjunta-aineissa käytettyjä kemiallisia aineita). Nämä altisteet saattavat olla erityisen haitallisia kehittyville aivoille, ainakin Lancet-lehdessä julkaistun analyysin mukaan. Tässä analyysissa todetaan, että aivoja toksiineilta suojaava veri-aivoeste kehittyy valmiiksi vasta puolen vuoden iässä. Niinpä pikkuvauvojen aivoihin joutuu todennäköisemmin toksisia aineita kuin aikuisten aivoihin ja heidän elimistönsä ei kykene yhtä hyvin tekemään niistä harmittomia. 

Varhainen toteaminen edistyy

Toisten tutkijoiden pyrkiessä määrittämään, miksi laaja-alainen kehityshäiriö kehittyy, toiset dokumentoivat yhä varhaisempia häiriön merkkejä, jotta sairastumisvaarassa olevat lapset kyettäisiin tunnistamaan nykyistä helpommin. Tämä on tärkeää, koska laaja-alainen kehityshäiriö todetaan keskimäärin kolmen vuoden iässä. Näiden häiriöiden aikaisempi toteaminen saattaisi mahdollistaa varhaisemmat interventiot, jotka käsittävät erityisopetusta ja kognitiivista käyttäytymisterapiaa. On mahdollista, että varhainen hoito voisi parantaa oppimista, kommunikaatiota ja sosiaalisia taitoja.

Tutkijat ovat tehneet useita kiehtovia havaintoja. Etenevissä tutkimuksissa, joihin on osallistunut laaja-alaiseen kehityshäiriöön jo sairastuneiden lasten sisaruksia, on osoitettu, että ensimmäiseen syntymäpäiväänsä mennessä laaja-alaiseen kehityshäiriöön myöhemmin sairastuvat vauvat ottavat katsekontaktin ja seuraavat esineitä katseellaan, reagoivat nimensä lausumiseen, hymyilevät ja matkivat muita ihmisiä muita lapsia harvemmin. Tietyt poikkeamat ilmenevät tätäkin aikaisemmin. Vauvoilla, jotka ovat kuuden kuukauden ikäisinä passiivisia, mutta 12 kuukauden ikäisinä äärimmäisen ärtyisiä ja vailla positiivisia emootioita, todetaan muita todennäköisemmin laaja-alainen kehityshäiriö.

Parhaillaan on kehitteillä useita aloitteita varhaisemman toteamisen ja diagnosoinnin parantamiseksi. Esimerkiksi CDC on toiminut yhteistyössä American Academy of Pediatricsin (AAC) ja useiden muidenkin etujärjestöjen ja tutkimusorganisaatioiden kanssa käynnistääkseen hankkeen edistämään kansallista tietoisuutta asiasta. Kyseessä on Learn the Signs. Act Early -kampanja, jonka tarkoituksena on kouluttaa lasten vanhempia ja muitakin kehityksellisten ongelmien, kuten laaja-alaisen kehityshäiriön varhaisista merkeistä. (Lisätietoa osoitteessa: www.cdc.gov/ncbddd/autism/actearly.)

Sekä American Academy of Neurology että AAP ovat julkaisseet lasten kehitystä koskevia ohjeistoja. AAP suosittelee lastenlääkäreitä aloittamaan pienten lasten tutkimukset laaja-alaisten kehityshäiriöiden ja muiden kehityshäiriöiden varalta säännöllisillä vastaanottokäynneillä ja toteuttamaan kehitykseen liittyvää seulontaa yhdeksän, kahdeksantoista ja 30 kuukauden iässä.

Yhdysvalloissa osavaltiotasolla kesäkuussa 2004 käynnistetty Massachusetts Child Psychiatry Access Program -ohjelma (MCPAP) on erityisen innovatiivinen ohjelma, jonka tavoitteena on tehdä lastenpsykiatrisista palveluista lastenlääkäreille nykyistä helpommin saavutettavia. Lastenlääkärit voivatkin parhaiten havaita lasten mielenterveyden häiriöitä. MCPAP toimii osavaltiossa kuudessa paikassa. Ohjelmaan osallistuvat lastenlääkärit voivat soittaa heitä lähimpänä sijaitsevaan pisteeseen ja puolen tunnin varoitusajalla puhua lastenpsykiatrin, sosiaalityöntekijän tai hoitokoordinaattorin kanssa, jotka vastaavat kysymyksiin psykiatristen sairauksien, myös laaja-alaisten kehityshäiriöiden, seulonnasta, diagnosoinnista ja hoidosta. Osavaltion mielenterveyden hallinnon rahoittama ohjelma on lastenlääkäreille maksuton.

Pitkäaikaisena tavoitteena on tietenkin löytää merkkiaineiden ja käyttäytymismallien yhdistelmä, joka auttaisi lääkäreitä tunnistamaan laaja-alaiseen kehityshäiriöön sairastumisvaarassa olevat lapset mahdollisimman varhain. Kun tunnemme aivojen hämmästyttävän muovautuvuuden, toivelistalla on tulevaisuudessa mahdollisuus puuttua kehitykseen ajoissa ja auttaa aivoja muovautumaan uudelleen joko laaja-alaisen kehityshäiriön ehkäisemiseksi tai sen seurauksien minimoimiseksi.

 

Lisätietoa:

Seuraavat organisaatiot voivat antaa lisätietoa laaja-alaisistakehityshäiriöistä tai tekevät tutkimusta aiheesta lisätäkseenymmärrystä näistä häiriöistä.

American Academy of Pediatrics

Autism Consortium

Autism Society of America

Autism Speaks

First Signs

Organization for Autism Research

 

Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

 

Lähteet:

Grandjean P, et al. “Developmental Neurotoxicity of Industrial Chemicals,” Lancet (December 16, 2006): Vol. 368, No. 9553, pp. 2167-78.

Kolevzon A, et al. “Prenatal and Perinatal Risk Factors for Autism: A Review and Integration of Findings,” Archives of Pediatrics and Adolescent Medicine (April 2007): Vol. 161, No. 4, pp. 326-33.

Zhao X, et al. “A Unified Genetic Theory for Sporadic and Inherited Autism,” Proceedings of the National Academy of Sciences (July 31, 2007): Vol. 104, No. 31, pp. 12,831-36.

Dawson G. “Despite Major Challenges, Autism Research Continues to Offer Hope,” Archives of Pediatrics and Adolescent Medicine (April 2007): Vol. 161, No. 4, pp. 411-12.

Persico AM, et al. “Searching for Ways Out of the Autism Maze: Genetic, Epigenetic, and Environmental Clues,” Trends in Neurosciences (July 2006): Vol. 29, No. 7, pp. 349-58.

Lisää lähteitä: www.health.harvard.edu/mentalextra.

 

Julkaistu: 8.10.2008