Silmänpohjan ikärappeuma

Silmänpohjan ikärappeuma eli seniili makuladegeneraatio on Suomen yleisin näkövammaisuuden aiheuttaja. Se johtuu silmänpohjan solujen vanhenemisesta. Myös verisuonten kalkkeutumisella on oma osuutensa sairaudessa. Tauti on osittain perinnöllinen. Silmänpohjan ikärappeuman vaaratekijöitä ovat ikä, verenpainetauti, kolesteroli, tupakointi ja ylipaino.

Ikärappeuman oireita voivat olla lähes kaikki näkemiseen liittyvät oireet, kuten lähi- ja kaukonäön heikentyminen, värinäön heikkeneminen ja vääristymät näkökentässä. Diagnoosi tehdään silmänpohjalöydöksen perusteella silmänpohjan tähystystutkimuksessa.

Silmänpohjan ikärappeuma jaetaan hitaasti etenevään kuivaan ja nopeammin etenevään kosteaan muotoon. Kuivaan muotoon ei toistaiseksi ole mitään hoitoa. Kostean rappeuman hoitoon on viime vuosina löydetty uusia mullistavia hoitoja. Angiogeneesiä estävät lääkeaineet lasiaistilaan ruiskutettuna estävät uudissuonten muodostumista ja tätä kautta hidastavat näön heikkenemistä ja joissain tapauksissa myös palauttavat näöntarkkuutta. Yleensä silmänpohjan ikärappeuma vaikeuttaa nimenomaan tarkkaa näkemistä. Näkökentän laidat yleensä säästyvät sairaudessa.

Silmänpohjan ikärappeuman oireet

Näkö heikkenee usein molemmissa silmissä, toisessa kuitenkin aiemmin ja toisessa myöhemmin. Usein näön heikkenemisen huomaa vasta siinä vaiheessa, kun myös parempi silmä sairastuu. Tuolloin huonomman silmän näkökyky voi olla jo menetetty.

Silmänpohjan ikärappeuman näköoireet ovat moninaiset. Sekä lähi-, että kaukonäkö heikkenevät. Autolla ajaminen voi hankaloitua tai käydä mahdottomaksi. Kellonajan tarkistamisessa voi ilmaantua hankaluutta. Suoraa viivaa katsottaessa viiva saattaa näyttää vääristyneeltä. Myös kuvakoko voi olla muuttunut, minkä huomaa parhaiten kirjainten koon muutoksina tai kirjainten häviämisenä lukiessa. Näkökentässä voi havaita harmaan läiskän tai näöstä voi puuttua alue. Tämän huomaa parhaiten lukemisen hankaluutena ja vaikeutena tunnistaa kasvoja. Myös värinäkö voi muuttua, erityisesti sinisen ja keltaisen näkemisessä voi olla ongelmia.

Aiheuttaja

Silmänpohjan ikärappeumassa on yleensä kyse silmänpohjassa sijaitsevien solujen vanhenemisesta. Seurauksena on tarkan näkemisen heikkeneminen. Taustalla on myös silmänpohjan verisuonten kalkkeutuminen. Silmän verisuonten kalkkeutuminen johtuu samoista vaaratekijöistä kuin muuallakin elimistössä tapahtuva verisuonten tukkeutuminen. Vaaratekijöitä ovat mm. verenpainetauti, kolesteroli, tupakointi ja ylipaino. Kostean muodon taustalla on verisuonten liiallinen kasvu verkkokalvon alla.

Diagnoosi

Diagnoosiin päästään tähystämällä silmänpohjiin. Silmälääkäri toteaa ikärappeuman tutkimalla silmänpohjat mikroskoopilla. Diagnoosin varmistamiseksi tehdään usein verkkokalvon kerroskuvauslaitteella ns. OCT-tutkimus sekä tarvittaessa varjoainetutkimus. OCT-tutkimus suoritetaan vastaavasti kuin silmänpohjan valokuvaus ja se on kivuton tutkimus. Tutkimuksessa saadaan näkyviin silmän valoa aistivan osan, verkkokalvon, eri kerrokset. Mikäli verkkokalvon alla on verisuonten tihkumisesta aiheutunutta vuotoa ja turvotusta, tämä näkyy OCT-kuvauksessa. Silmänpohjan varjoainekuvauksessa verisuoneen annostellaan varjoainetta, jonka jälkeen silmästä otetaan useita peräkkäisiä valokuvia. Varjoaine hakeutuu silmän verkkokalvon verisuoniin ja paljastaa epänormaalin suonikasvun.

Silmänpohjan ikärappeuma jaetaan kahteen eri päätyyppiin:

  • kuivaan muotoon
  • kosteaan muotoon

Kuiva silmänpohjan ikärappeuma on hitaasti, vuosien ja vuosikymmenten aikana etenevä sairaus, jossa valoa aistivat solut ja pigmenttiepiteelisolut silmänpohjassa rappeutuvat ja kuolevat. Silmänpohjan tähystystutkimuksessa nähdään tuolloin pigmentin epäsäännöllisyyttä ja pyöreitä vaaleita kuona-ainekertymiä eli druseneita.

Vaikeampi tautimuoto eli kostea silmänpohjan ikärappeuma on nopeasti viikkojen ja kuukausien aikana etenevä tila, jossa verkkokalvon alle kasvaa hauraita uudisverisuonia. Silmänpohjassa nähdään turvotusta, kellertävää rasvakertymää ja verenvuotoja. Kostea ikärappeuma voi kehittyä kuivan ikärappeuman pohjalta, jolloin on nähtävissä molempiin tautityyppeihin sopivia muutoksia silmänpohjassa. Kosteassa ikärappeumassa verenvuoto voi edetä myös lasiaistilaan.

Lisäksi ikärappeuma jaetaan silmänpohjalöydösten mukaan eriasteisiin muotoihin, kuten alkavaan tai vaikeaan ikärappeumaan. Kuiva tyyppi on selvästi yleisin silmänpohjan ikärappeuman muoto.

Silmänpohjan ikärappeuman hoito ja seuranta

Ikärappeuma jaetaan kuivaan ja kosteaan muotoon. Kuivaan rappeumaan ei ole olemassa hoitoja, kosteaan muotoon sen sijaan hoitoja on olemassa. Lasiaisinjektiot eli lääkeainepistokset lasiaistilaan ovat hoitomuoto kostean rappeuman hoidossa. Lasiaisinjektiossa silmän sisään ruiskutetaan ohuen neulan avulla verisuonten kasvutekijöiden estäjiä (VEGF-inhibiittorit) sekä joissain tapauksissa kortisonia. Pistokset annetaan kolmen injektion sarjana 6-8 viikon välein ja tämän jälkeen hoidon tehoa arvioidaan OCT-kuvauksen avulla. Tarvittaessa pistoksia jatketaan. Osalla potilaista uudissuonien kasvu hidastuu tai jopa pysähtyy, osalla rappeuma etenee hoidoista huolimatta. Injektioita tarvitaan usein toistuvasti. Toimenpiteen riskejä ovat silmänsisäinen tulehdus (endoftalmiitti) sekä suurentunut riski verkkokalvon irtaumalle. Komplikaatiot ovat kuitenkin hoidoissa erittäin harvinaisia. Tulehdusriskin vuoksi ennen ja jälkeen toimenpiteen tiputetaan antibioottitippoja.

Valtaosa kostean rappeuman hoidoista on nykyään lasiaisinjektioita. Laserhoitoja ja fotodynaamista hoitoa (PDT) eli valoaktivaatiohoitoa käytetään nykyisin varsin harvoin.

Polttolaserhoidossa silmänpohjassa oleva uudissuonitus tuhotaan laserilla. Hoito hidastaa näön vakavaa huononemista suurella osalla hoidetuista. Valoaktivaatiohoito on tullut Suomessa käyttöön vuonna 2000. Sitä voidaan käyttää sellaisissa tautimuodoissa, joihin polttolaserhoito ei sovellu käytettäväksi. Hoidossa verisuonistoon ruiskutetaan lääkeainetta, joka aktivoidaan laservalolla silmässä. Aktivoinnin seurauksena uudisverisuoni silmässä tukkeutuu ja oireiden eteneminen hidastuu.

Mikäli potilaan ikärappeuma ei sovellu hoitoihin tai annettu hoito ei ole tehonnut voidaan erilaisten apuvälineiden avulla helpottaa selviämistä arjessa. Apuvälineet, valaistusolosuhteiden muutokset sekä tarvittavat kodin muutostyöt voivat helpottaa heikkonäköisen selviämistä kotona. Heikkonäköiset ovat oikeutettuja ilmaisiin apuvälineisiin sekä tukimuotoihin, joten on tärkeää selvittää niiden mahdollisuus oman lääkärin kautta.

Tutkimuksissa on todettu, että suuriannoksinen vitamiinilisä (beetakaroteeni, C- ja E-vitamiini ja sinkki) voi hidastaa ja ennaltaehkäistä kuivan ikärappeuman etenemistä kosteaksi. Kaikki potilaat eivät hoidosta kuitenkaan hyötyneet. Vitamiinilisän haitoista ja hyödyistä on hyvä keskustella hoitavan silmälääkärin kanssa. Lisäksi tupakoinnin lopettaminen on tärkeä ennaltaehkäisevä tekijä.

Yleisyys

Silmänpohjan ikärappeuma on Suomen yleisin näkövammaisuuden aiheuttaja. Se on myös yleisin yli 65-vuotiaiden näkövammaisuuden aiheuttaja kaikissa teollistuneissa länsimaissa. Siihen sairastuminen todennäköistyy iän karttuessa.

Ikärappeumaa esiintyy 10 %:lla yli 60-vuotiaista, taudin vaikeaa muotoa noin 1 %:lla. Noin 8 %:lla yli 70-vuotiaista on vaikeaksi luokiteltavaa ikärappeumaa. Tauti on molemminpuolinen kahdella kolmasosalla sairastuneista. Taudin kuiva muoto on 90 %:lla, kostea muoto 10 %:lla. Vaikeampi tautimuoto on yleisempää naisilla kuin miehillä. Yli 60-vuotiailla, joilla on todettu alkavia rappeumamuutoksia, on 18 prosentin riski saada vaikea rappeuma.

Silmänpohjan ikärappeuman perinnöllisyys

Silmänpohjan ikärappeuma on osittain perinnöllistä. Riski sairastua silmänpohjan ikärappeumaan on hivenen suurentunut jos esimerkiksi vanhempi sairastaa tautia.

Ennuste

Silmänpohjan ikärappeumassa tarkka näkö huononee merkittävästi. Sairauden myötä voi menettää lukunäön, myös kasvojen ja ilmeiden näkeminen vaikeutuu. Kotiaskareet ja liikkuminen kuitenkin yleensä onnistuvat kohtuullisesti, sillä näkökentän laidat säästyvät sairaudessa.

Hieman alle puolella silmänpohjan ikärappeumaa sairastavista sairaus etenee myös toiseen silmään viidessä vuodessa. Sairaus voi edetä myös hoidetussa silmässä.

Silmälääkäri osaa ennustaa silmänpohjan muutosten perusteella kuinka pian ikärappeuma on mahdollisesti etenemässä näköä haittaavaksi muodoksi.

Lähteet:

Summanen, Paula. Makuladegeneraatio, silmänpohjan ikärappeuma, Lääkärin käsikirja 27.8.2007.


Palosaari, Tapani. Silmänpohjan ikärappeuma. Duodecim 2005;121(14):1533-40.


Arjamaa, Olli. Uusia hoitomenetelmiä silmänpohjan nesteiseen ikärappeumaan - Ensimmäinen sairaus jota voidaan hoitaa geeninhäirinnällä? Duodecim 2007;123(3):249-50.

Paula Summanen. Silmänpohjan nesteinen ikärappeuma: mitä tiedämme lasiaisen sisäisestä angiogeneesin estosta? Lääkärilehti 2008; 63(24): 2229–2236.

Linkit

Amslerin kartta (pdf)

Silmänpohjan ikärappeuma -potilasohje

Tarkastajalääkäri on tarkistanut artikkelin sisällön 22.8.2010.

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.