Terve.fi

Silmänpohjan ikärappeuman hoito


Silmänpohjan ikärappeumaa hoidetaan sen tautimuodon mukaan.
Teksti Toimitus

Kuivaan silmänpohjan ikärappeuman tautimuotoon ei ole olemassa hoitoa. Riskitekijöitä pyritään minimoimaan. Tämä tarkoittaa mm. terveellistä ruokavaliota ja tupakoinnin lopettamista. Tutkimuksissa on todettu, että suuriannoksinen vitamiinilisä (beetakaroteeni, C- ja E-vitamiini ja sinkki) voi hidastaa ja ennaltaehkäistä kuivan ikärappeuman etenemistä kosteaksi. Kaikki potilaat eivät hoidosta kuitenkaan hyötyneet. Vitamiinilisän haitoista ja hyödyistä on hyvä keskustella hoitavan silmälääkärin kanssa.

Kosteaan ikärappeumaan on viime vuosina löydetty uusia hoitomuotoja. Lasiaisinjektiot eli lääkeainepistokset lasiaistilaan ovat hoitomuoto kostean rappeuman hoidossa. Lasiaisinjektiossa silmän sisään ruiskutetaan ohuen neulan avulla verisuonten kasvutekijöiden estäjiä (VEGF-inhibiittorit). Pistokset annetaan kolmen injektion sarjana 4–6 viikon välein ja tämän jälkeen hoidon tehoa arvioidaan OCT-kuvauksen avulla. OCT kuvassa tulisi näkyä tarkan silmänpohjan tarkan näön alueen eli makulan alaisen turvotuksen vähentyvän. Tarvittaessa pistoksia jatketaan. Osalla potilaista uudissuonien kasvu hidastuu tai jopa pysähtyy, osalla rappeuma etenee hoidoista huolimatta. Injektioita tarvitaan usein toistuvasti. Toimenpiteen riskejä ovat silmänsisäinen tulehdus (endoftalmiitti) sekä suurentunut riski verkkokalvon irtaumalle. Komplikaatiot ovat kuitenkin hoidoissa erittäin harvinaisia. Tulehdusriskin vuoksi ennen ja jälkeen toimenpiteen tiputetaan antibioottitippoja.

Valtaosa kostean rappeuman hoidoista on nykyään lasiaisinjektioita. Fotodynaamista hoitoa (PDT) eli valoaktivaatiohoitoa käytetään nykyisin vain tiettyihin tautimuotoihin.

Mikäli potilaan ikärappeuma ei sovellu hoitoihin tai annettu hoito ei ole tehonnut voidaan erilaisten apuvälineiden avulla helpottaa selviämistä arjessa. Apuvälineet, valaistusolosuhteiden muutokset sekä tarvittavat kodin muutostyöt voivat helpottaa heikkonäköisen selviämistä kotona. Heikkonäköiset ovat oikeutettuja ilmaisiin apuvälineisiin sekä tukimuotoihin, joten on tärkeää selvittää niiden mahdollisuus oman lääkärin kautta.

Verkkokalvon ikärappeuman varhainen toteaminen on ensiarvoisen tärkeää näkökyvyn säilymisen kannalta. Silmälääkäri toteaa ikärappeuman tutkimalla silmänpohjat mikroskoopilla. Diagnoosin varmistamiseksi tehdään usein verkkokalvon kerroskuvauslaitteella ns. OCT-tutkimus sekä tarvittaessa varjoainetutkimus. OCT-tutkimus suoritetaan vastaavasti kuin silmänpohjan valokuvaus ja se on kivuton tutkimus. Silmänpohjan varjoainekuvauksessa verisuoneen annostellaan varjoainetta, jonka jälkeen silmästä otetaan useita peräkkäisiä valokuvia.

Tuhoutuneet verkkokalvon solut eivät uusiudu, joten hoito keskittyy taudin pysäyttämiseen. Kuivan muodon ikärappeumaan ei tällä hetkellä ole olemassa hoitoa, mutta apuvälineillä pyritään pitämään kiinni näkökyvystä. Tutkimuksissa on todettu, että suuriannoksinen vitamiinilisä voi hidastaa ja ennaltaehkäistä kuivan ikärappeuman etenemistä kosteaksi. Kaikki potilaat eivät hoidosta kuitenkaan hyötyneet. Vitamiinilisän haitoista ja hyödyistä on hyvä keskustella hoitavan silmälääkärin kanssa. Lisäksi tupakoinnin lopettaminen on tärkeä ennaltaehkäisevä tekijä.

Silmänpohjan ikärappeumatapauksista 15–20 % on kosteaa muotoa. Lasiaisinjektiot eli lääkeainepistokset lasiaistilaan ovat uusi hoitomuoto kostean rappeuman hoidossa. Pistokset annetaan kolmen injektion sarjana 4–6 viikon välein ja tämän jälkeen hoidon tehoa arvioidaan OCT-kuvauksen avulla. Tarvittaessa pistoksia jatketaan. Osalla potilaista uudissuonien kasvu hidastuu tai jopa pysähtyy, osalla rappeuma etenee hoidoista huolimatta. Injektioita tarvitaan usein toistuvasti. Komplikaatiot ovat hoidoissa erittäin harvinaisia. Tulehdusriskin vuoksi ennen ja jälkeen toimenpiteen tiputetaan antibioottitippoja.

Valtaosa kostean rappeuman hoidoista on nykyään lasiaisinjektioita. Fotodynaamista hoitoa (PDT) eli valoaktivaatiohoitoa käytetään nykyisin vain tiettyihin tautimuotoihin.

Mikäli keskeinen näöntarkkuus jää hoidoista huolimatta huonoksi, voidaan näkemistä parantaa useilla erilaisilla apuvälineillä. Apuvälineisiin lukeutuvat mm. valaistuksen parantaminen kotona, apukaiteet, keittiön tekeminen turvallisemmaksi ja erilaiset lukulaitteet.

Kuivaa ikärappeumaa hoidetaan riskitekijöitä vähentämällä. Tupakointi tulisi ehdottomasti lopettaa ja siirtyä vähärasvaisempaan ja kasvispainotteisempaan ruokavalioon.

Lähteet:

Summanen P. ja Seitsonen S. Silmänpohjan ikärappeuma, Lääkärin Käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Seppänen M. Silmänpohjan ikärappeuma (makuladegeneraatio), Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2013.

Kaarninranta K. Silmänpohjan ikärappeumat, Silmätautien käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2018.

Julkaistu: 27.3.2018