Hei! 1,5-vuotias lapsemme on vilkas tapaus, joka koettelee rajojaan jo melkoisesti. Kiellot eivät useinkaan auta, ja nykyään pinnani palaa välillä turhankin herkästi, jolloin tulee ärähdeltyä tämän tästä. Tästä tulee tietenkin itsellekin paha mieli. Missä vaiheessa lapset alkavat uskoa, mitä heille sanotaan? Ongelmaksi asti on kuitenkin kehittynyt lapsen tapa heitellä kaikkea mitä käsiinsä saa, kohti ihmisiä ja eläimiäkin. Esim. kerhossa oleminen on tämän takia todella työlästä, koska häntä saa vahtia koko ajan, ettei satuta muita. Myös ruokaa heitellään kielloista huolimatta. Tätä menoa on jo jatkunut usean kuukauden ajan, ja alan olla epätoivoinen. Yleensä otan lelun/tavaran/ruoan pois, jos heittäminen kielloista huolimatta jatkuu. Palloa olen yrittänyt opettaa sisällä vierittämään lattiaa pitkin. Jotkut vanhemmat ovat ihmetelleet tätä lapsemme tapaa heitellä tavaroita. Onko tämä siis epänormaalia, vai kuuluko tähän kehitysvaiheeseen? Olisin todella kiitollinen neuvoista!
Enpä tiedä, alkavatko lapset missään iässä uskoa, mitä heille sanotaan… Mutta on tärkeää, että heillä on turvalliset vanhemmat, jotka ohjaavat heitä olemaan ihmisiksi jo pienenä. Tilanteenne ei kuulosta epänormaalilta, vaan uhmaikäisen pikkuisen käyttäytymiseltä, mutta joidenkin lasten kanssa pääsee paljon vähemmällä. Teillä on ilmeisesti tahtovampi tapaus.
On tosiaan tärkeää, ettet anna lapsen heitellä tavaroita yms. tai vahingoittaa muita. Kuulostaa siltä, että olet toiminut ihan oikein: olet ottanut lapselta tavaran pois tai keksinyt jonkin korvaavan toiminnon tai opettanut lasta käsittelemään tavaroita oikein. Puolitoistavuotias ei vielä välttämättä oikein ymmärrä sanallisia kieltoja, ja hänelle on puhuttava hyvin konkreettisesti. On esim. aika turhaa kehottaa häntä käyttäytymään kunnolla. Lapsi ei myöskään pysty ymmärtämäään pitkiä ja monimutkaisia käskyjä. Sen sijaan pikkuista kannattaa kehua vuolaasti, jos hän osaa heittämisen sijaan vierittää palloa – kehumisen ymmärtää jo pienikin lapsi.
Hyvä keino on viedä lapsi pois tilanteesta. Eli jos lapsi kerhossa ryhtyy heittelemään tavaroita eikä heti lopeta, hänet kannattaa rauhallisesti napata kainaloon ja viedä toiseen tilaan jäähylle. Ja toimia samoin aina, kun lapsi heittelyn aloittaa. Myös ruokailu kannattaa lopettaa hetkiseksi heti, kun heittely alkaa.
Hämääminenkin on hyvä keino. Voit itse toimia jollakin yllättävällä tavalla, vaikkapa venytellä suurieleisesti tai sitten voit yrittää kohdistaa lapsen huomion johonkin toiseen asiaan – ehkäpä ikkunasta näkyy orava.
Lapset tosiaankin koettelevat vanhempiensa hermoja, ja se on tärkeää ja heidän oikeutensa: vain siten he itsenäistyvät, oppivat rajansa ja myös omatunto pääsee kehittymään. On takuuvarmaa, että toisinaan vanhempien pinna palaa, mutta vanhemman on hyvä olla tietoinen siitä, ettei se auta tilannetta. Asiat sujuvat paremmin, jos vanhempi pysyy rauhallisena, ja vanhemman rauhallisuus rauhoittaa myös lasta. On myös hyvin tärkeää, että lapsen turvallisuudentunne säilyy: Jos pinna menee liian tiukille, on vanhemman parempi poistua sivummalle rauhoittumaan. Yksin lasta ei kuitenkaan ole hyvä jättää.
Lisäksi on hyvin tärkeää muistaa, että kun pieni lapsi heittelee tavaroita tai käyttäytyy muuten huonosti, hän ei ole tahallaan ilkeä. Kun tilanne on rauhoittunut, on tärkeää vaikkapa sylitellä lasta, jotta hän ymmärtäisi, että kaikki on hyvin ja hän on edelleen vanhemmilleen rakas.
