Tyttäreni on 11-vuotias. Hänellä on käsivarsissa ja säärissä aika paljon karvoitusta, vaaleaa ihoa vasten karvat näyttävät aika tummille. Karvat ovat myös suhteellisen pitkiä. Minusta ne eivät näytä kovinkaan pahalle, mutta tytärtäni asia kovasti kiusaa ja hän ei kehtaa esim. pitää T-Paitaa, kun hänestä karvat ovat niin poikkeavan näköiset. Hän on pyytänyt, että ne voitaisiin ajaa pois tai muuten poistaa aina kun ne kasvavat liian pitkiksi. En ole oikein myötynyt asiaan, kun en tiedä mitä siitä seuraa. Onko poistamisesta hyötyä? Kasvavatko ihokarvat sen jälkeen entistä enemmän? Jos karvoja voi poistaa, mikä olisi lapselle paras tapa. Kiitos!
Tyttärenne on parhaillaan keskeisessä murrosiän kehitysvaiheessa ja sain käsityksen,että hän tarkkailee iho- karvoitustaan nyt kovin kriittisesti. Karvoitus on hyvin yksilöllinen asia ja tietenkään näkemättä ei voi paljoakaan sanoa.Ehkä olisi hyvä, että kouluterveydenhuollon hoitajan kanssa asiasta puhuttaisiin. Mitä tehdä? Odottaisin murrosiän kehityksen edistymistä ja seuraisin tilannetta. Tietenkin olisi hyvä, että ei äiti vaan ulkopuolinen (mielellään kouluterveydenhoitaja tai muu) puhuisia tyttärellenne asiasta. En suosittelisi ihokarvojen ajamista, siitähän jäisi sänki. Kun ikää on riittävästi kosmetolgien avusta voi olla hyvä hyöty. Lääkärinä olen tietenkin kiinnostunut murrosiän kehityksen ja karvoituksen välisestä yhteydestä. Mielestäni olette toiminut oikein, mutta ehkä sittenkin on parasta että ulkopuolinen “asiantuntija” ottaa vastuuta ja puhuu asiasta, ettei henkinen paine kasva tyttärellenne liian suureksi. Oppikirjoista ei paljoakaan saanut kysymykseenne apua. Karvoitushan on hyvin yksilöllinen asia. Sitten myöhemällä iällä kosmetologien keinoja kyllä löytyy.
