Lääkettä vai ei?

Hei

Olen kuusikymppinen suomalainen nainen. Perussairautena minulla on astma. Kävin reilu vuosi sitten helmikuussa Mehiläisessä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa eli angiografiassa Tulos oli, että suonet olivat kunnossa, kolesteroliplakkeja ei löytynyt ja sydämen virtaus oli hyvä, sydän muutenkin normaali. Ei siis mitään poikkeavaa.

Kokonaiskolesterolini on koko ikäni ollut n. 7 – 7,5. Äidilläni se on ollut ennen lääkitystä lähes kymmenen. Hän sai 79-vuotiaana lievän sydäninfarktin, mutta toipui siitä hyvin. Isälläni oli normaalit kolesteroliarvot. Puolitoista vuotta sitten oma LDL-arvoni oli 3,8 mutta HDL vastaavasti 3,0 ja triglyseridit normaalit. Tänä syksynä arvot mitattiin uudelleen, ja lukemat olivat aivan samaa luokkaa.

Käytän säännöllisesti Omega3- ja Omega6-rasvahappoja (Eyeq) sekä mm. Estrofem-nimistä estradiolia 6 mg vuorokaudessa (eli siis varsinainen hevoskuuri estrogeeniä!). Itse arvelen, että niillä on ollut vaikutus erityisesti tuohon hyvän kolesterolin korkeaan tasoon.

Kun angiografian jälkeen kysyin lääkäriltä, pitäisikö minun hyvistä tuloksista huolimatta käyttää kolesterolilääkettä, hän totesi, ettei siihen ole tarvetta.

Kävin kuitenkin angiografialähetteen kirjoittaneen lääkärin suosituksesta toisen kardiologin luona hakemassa ns. second opinionin. Hän oli sitä mieltä, että koko sepelvaltimoiden varjoainetutkimuksella ei ole juurikaan painoarvoa, ja että minun pitäisi ehdottomasti käyttää Crestor-nimistä kolesterolilääkitystä.

Hän totesi myös, että vaikka ns. suuret suonet ovatkin hyvässä kunnossa, niin pienemmissä suonissa voisi olla silti tukkeumia tai niiden alkuja. Myös työterveyslääkärimme oli sitä mieltä, että kolesterolilääkettä pitäisi käyttää.

Olen kaiken lisäksi maitoproteiiniallergikko, joten en voi käyttää mitään maitotuotteita. En tiedä, vaikuttaako se mitenkään noihin kolesteroliarvoihini.

Taustaani liittyy myös ns. SVT-kohtaukset 19-vuotiaasta 46-vuotiaaksi, jolloin Meilahden sydänasemalla minulle tehtiin katetriablaatio, minkä jälkeen rytmihäiriöt loppuivat. Nyt parin viimeisen vuoden aikana minulle on tullut vähän SVT:n tyyppisiä oireita eli pulssini nousee, tulee huono olo ja hengittäminen vaikeutuu. Kohtaukset kestävät kuitenkin nyt vain n. 5 – 10 minuuttia, mutta niitä voi olla viikon-parin väleinkin ja pulssi on ehkä n. 130 -140. Ennen tuota katetriablaatiota pulssini nousi aina SVT:n aikana n. 220:een ja kohtaukset saattoivat kestää tunteja. Verapamilia kokeiltiin estolääkityksenäkin, mutta se ei tehonnut. Adenosiini tehosi hyvin parin vuoden ajan ennen katetriablaatiota.

Pisimmillään kohtaus kesti ensimmäisellä kerralla tuolloin 19-vuotiaana 13 tuntia. Kohtausta ei saatu esim. verapamililla tai kardioversiolla Meilahdessa pois. Lopulta se päättyi oksentamalla. Myös isälläni oli koko ikänsä 84-vuotiaaksi asti SVT-kohtauksia.

Nyt olen erinomaisen hämmentynyt näiden sydänasioiden suhteen, kun olen saanut kahdelta eri kardiologilta täysin vastakkaiset mielipiteet kolesterolilääkkeen käytöstä.

Kysymykseni kuuluukin, että kumpaa tai ketä tässä kolesterolilääkitysasiassa pitäisi uskoa. Käyttääkö lääkettä vai ei? Kaiken lisäksi Crestor on varsin hintava lääke, koska en näillä kolesteroliarvoilla saa siitä Kela-korvaustakaan. Se ei kuitenkaan loppujen lopuksi vaikuta siihen, hankkisinko lääkkeen vai ei, jos siitä on todella hyötyä.

Kiitos jo etukäteen neuvoista. Samalla haluan toivottaa Hyvää Joulua ja menestyksekästä ja onnellista Uutta Vuotta Teille.

Terveisin

Tiedonhaluinen potilas

Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä! Kun pohditaan kolesterolilääkityksen tarvetta kohdallasi, voitaisiin pitää lähtökohtana FINRISKI-laskurin sinulle antamia lukemia. Kun laitoin laskuriin iäksesi 60 vuotta, kolesterolin 7,5 ja HDL-kolesterolin 3,0 ja oletin, että sinulla ei ole diabetesta etkä tupakoi ja että verenpaineesi on noin 140, saadaan riskiksesi vain 2% seuraavan 10 vuoden aikana. Ikäiselläsi naisella se on keskimäärin 5%, eli erityiseen pelkoon ei ole aihetta. Riskisi on sellaisen 60-vuotiaan naisen tasolla, jolla ei ole riskitekijöitä. Näin ollen kolesterolilääkkeestä kohdallasi ei ole käytännössä hyötyä.

Koska ahtauttavia plakkeja suonissasi ei näkynyt, ei sinulle voida asettaa sepelvaltimotautidiagnoosia. Pienten suonten tautia tai seinämän sisäistä plakkia ei voida varjoainekuvauksella poissulkea, mutta tehty kuvaus osoittaa sen, että ahtaumia ei ole kehittynyt. Tämä sopii hyvin riskilaskurin osoittamaan pieneen valtimotautikohtauksen riskiin.