11-vuotias poikani tuhrii housujaan kakkalla lähes viikoittain useana päivänä peräkkäin. Kunnolla häneltä kakkaa tulee korkeintaan kerran viikossa. Tällaista vaivaa on ollut koko hänen elämänsä ajan. Hänellä on ollut myös kastelua, mutta se on jäänyt kokonaan pois. Häntä on tutkittu monin tavoin, ei ole löytynyt elimellistä vikaa ei allergiaa, ummetusta tms. Lisäksi hän on ollut lasten psykiatrisella osastolla vuoden verran, minkä aikana tilanne kyllä helpottui muttei loppunut kokonaan. Muuten hän on ihan normaali poika, koulu menee o.k, hänellä on muutamia kavereita eikä koulussa ole esiintynyt suurta kiusaamista. VIELÄ! Kaikki keinot on käyty näiden vuosien aikana läpi ja keskusteltu eri tahojen kanssa tunteja. Luin juuri netistä, että jonkun lapselle on alettu antamaan peräruiske säännöllisesti samanlaisen ongelman takia. Mitä mieltä olet siitä? Vai mitä pitäisi tehdä? Poika ei osaa sanoa miksi vahinkoja tulee, jonkun lääkärin mukaan hän on vain liian herkkä, mutta silti tuntuu toivottomalta kun tämä jatkuu ja jatkuu aina vaan vaikka ikää tulee lisää. Pojan isä kärsi kastelusta kouluikään asti mutta tuhrimista hänellä ei ollut. Myös pojan isosisko kasteli kouluikään asti, mutta se jäi myös silloin pois. Kiitos vastauksesta ja ajatuksistasi jo etukäteen.
Kertomanne ja kuvaamanne tilanne on vaikea. Ilmeisesti paljon jo tutkittu,mutta mikä on tuhrimisen syy? Kysytte"peräruiskehoidosta". Peräruiskeista voi olla hyötyä, jos syynä on ummetus ja kova vatsa. Muuten en lähtisi ruiskeita suosittelemaan. Kysyn: onko peräsuolrn tilanne selvitetty anografia tehty ja Hischsprungin taudin mahdollisuus poissuljeetu? Mitä psykologiset tutkimukset ovat kertoneet?Onhan poikanne ollu myös psykiatrisessa selvittelyssä ja osastolla. Tärkeätä on tiedostaa olisiko terapeuttisesta hoidosta apua. Kun tilanne jatkuu samanlaisena suositelen että otatteyhteyttä hoitavaan lääkäriin ja kerrotte nykytilanteen. Asia on kovin hankala ja harmillisesn kiusallinen pojallenne. Kertomienne tietojen mukaan en osaa neuvoa enempää,mutta apua on hankittava ettei tilanne pahenisi. Anografia on varmaan jo tehty, mutta kysykääpä asiaa. Joskus voidaan tarvita myös pitkäaikaista terapeuttista tukea. Ruokavalioon on myös syytä kiinnittää huomiota. Toivon että jaksatte olla pojallenne tukena ja tahrimisen syyn (Diagnoosi) selvittäminen on tärkeä asia.
