Melkein 7-vuotiaalla lapsellani on kahdesti ollut putket korvissa, viimeksi putkitettiin 5-vuotiaana, putket poistuivat kevään 2009 aikana. Kummallakin kertaa ennen putkitusta on ollut runsaasti korvatulehduksia ja lopulta liimakorva. Lapsella on eläessään ollut päälle 30 korvatulehdusta, kerran korva on puhjennut itsestään.
Nyt syksyn ensimmäisen pienen flunssan aikana lapsi on alkanut ihmetellä, kun korva menee välissä lukkoon, ei kuule sillä hetkeen mitään.
Koska lapsella ei ole mitään muita oireita, niin en ole lääkärissä käyttänyt, mutta kuinka herkästi tällaisessa täytyisi käyttää? Meillä on ollut vuosien mittaan korvatulehduksia laidasta laitaan, sellaisia joissa kipu on niin kova, että lapsi vain itkee sylissä ja sellaisia, joissa kipua ei ole oikeastaan ollenkaan, mutta lääkäri sanoo, että tärykalvo pullottaa puhkeamaisillaan.
Välikorvan ilmastoinnista ja paineentasauksesta huolehtii pieni limakalvopäällysteinen käytävä, joka yhdistää välikorvan nenänieluun. Tämä tuubaksi kutsuttu tiehyt avautuu esimerkiksi nielaistessa ja tasoittaa välikorvaan mahdollisesti muodostunutta yli- tai alipainetta. Tuuban toiminnan huomaamme käytännössä nieleskellessämme lentokoneen nousujen ja laskujen aikana, muuten emme siitä juuri tiedä. Tuuban toiminta häiriintyy usein flunssan yhteydessä, kun sen limakalvoturpoaa. Jos tuuba ei avaudu lainkaan, korvaan tulee lukkoisuuden tunne. Tällöin myös välikorvatulehduksen muodostumiselle alttius suurenee, kun välikorvan tuuletus ja eritteiden poistuminen sieltä vaikeutuu. Joskus tuuba jää avoimeksi liian pitkäksi aikaa ja silloin kuulemme oman puheemme outona ja häiritsevänä.
Lapsenne korvan lukkoutumisen tunne flunssan aikana johtuu todennäköisesti tuuban toiminnan häiriintymisestä. Useimmiten tämä isommalla lapsella menee ohi nopeasti, eikä välikorvatulehdusta kehity. Jos flunssan oireet pitkittyvät ja lukkoisen korvan tunne ja/tai kuulon alenemisoire on toistuva tai jatkuva, kannattaa korvat tarkistuttaa, erityisesti näin korvatulehdusalttiilla lapsella.
