Olen 40 vuotias nainen ja synnytin esikoiseni joulukuussa 2004.Olen perusterve ja iästäni huolimatta raskaus ja synnytys sujuivat hyvin. Helmikuussa päätin aloittaa vaunulenkit kävellen n.7km/pvä.(raskausaikana en juuri liikkunut, mutta aikaisemmin olen harrastanut kävelyliikuntaa läpi elämäni). Sain kuitenkin erittäin kiusallisen vaivan riesakseni: Jalkaterät ja erityisesti jalkapohjat kantapäiden kohdalta ovat kuin tulessa aamuisin kun nousen sängystä. Ongelma alkoi lenkit aloitettuani ja paheni kevään kuluessa siihen malliin, että kävelyharrastus oli lopetettava. Vaikka lopetin kävelyn niin ongelma tuntuu tulleen jäädäkseen. Joskus joudun jopa pyytämään miestäni viemään vauvan aamulla alakertaan, kun en pysty kantamaan häntä vaan joudun itsekin tulemaan käsien varassa kaiteista kiinni pitäen alas. Kun olen hetken tallustellut keittiössä niin alkaa helpottaa ja päivisin tuskin muistan vaivaa. Tällä hetkellä kipu on myös akillesjänteiden ympäristössä (siis aamuisin). Kun loikoilen päivällä sohvalla ja nousen ylös niin kipu tuntuu myös silloin vaikkakin lievempänä kuin aamuisin. Luin jostain, että alkava nivelreuma saattaa antaa vastaavia oireita vaikka sinällään pienten nivelten tauti taitaa ollakin. Tästä pillastuneena kävin toukokuussa lääkärissä, joka määräsi perusverenkuvan. Reumafaktori oli negatiivinen ja senkka normaali. Ainoa, mikä yllätti oli hemoglobiini 123. Minulla on koko aikuiselämäni mitattu yli 150 arvoja. Punasolujen tilavuus oli myös pieni. Laskeva hemoglobiini todettiin jo raskausneuvolassa, mutta en tehnyt mitään koska kuvittelin asian korjaantuvan itsestään. Nyt olen syönyt n. 3 vk rautatabletteja, magnesiumia ja monivitamiineja. Paino nousi raskausaikana 15 kg ja 6 on vielä jäljellä. Painoindeksi on tällä hetkellä 26. Tuleeko mitään mieleen, että mikä jalkoja voisi vaivata ja mikä auttaisi? Voisiko hemoglobiinilla olla tekemistä asian kanssa? Olen luonnostani liikkuvainen ulkoilmaihminen ja tämä on todella raskasta.
Kuvaamasi oireet sopivat plantaarifaskiittiin. Jalkapohjan kalvojänne on jalkaterää tukeva rakenne päkiän seudulta (varpaiden tyvestä) kantaluun alaetukulmaan. Rasituksen seurauksena kalvojänteen kantaluun kiinnityskohtaan saattaa kehittyä kivulias ärsytystila. Se saattaa kehittyä aktiiviselle urheilijalle, mutta varsin usein myös vähemmän aktiivisille. Tietyt tekijät saattavat myötävaikuttaa tilan syntymiseen: harjoitteluvirheet, laadulliset tai määrälliset, jalkaterän rakenteelliset poikkeavuudet, kireä tai heikko pohjelihas tai akillesjänne. Sinun tapauksessasi uskon vaivan johtuvan harjoittelun aloittamisesta lepokauden jälkeen. Sairautesi on itsestään paraneva, ennemmin tai myöhemmin. Suosittelen pahimman oireilun ajaksi lenkkeilyn vähentämistä. Tilalle suosittelen esimerkiksi vesijuoksua. Kengän tulee olla kantapäästään tukeva, kantapään alla voisi olla pehmustus. Kantakorotus vähentää kireyden tunnetta. Venytä pohjettasi, akillesjännettäsi ja jalkapohjan kalvojännettäsi päivittäin useita minuutteja kerrallaan useita kertoja päivässä. Tehokkain ärsytyksen rauhoittaja on oikein suunnattu kortisonipuudukepistos. Ajan tilaaminen ortopedian erikoislääkärille saattaa varmistaa diagnoosisi. Voit saada samalla pistoshoidon ja ohjauksen asiantuntevalle yksilöllisen pohjallisen tekijälle.
