Olen 35-v. mies. Huomenna tehdään Päijät-Hämeen keskussairaalassa peräaukon laajennus fissura anin vuoksi. Kaksiprosenttinen nitro ei tuonut pysyvää apua, yksi kova uloste rikkoi perän. Jotkut sanovat laajennusta vanhentuneeksi menetelmäksi, joku (esim. lääkärini Simo Ristkari) taas pitää sitä parempana kuin sulkijalihaksen halkaisua. Millä perusteella toista menetelmää voidaan pitää parempana tai huonompana? - Kuinka pian persukseni pitäisi olla operaation jälkeen kivuton? Milloin pitää huolestua? - Jos tästä ei ole pysyvää apua, mikä olisi pomminvarma parannuskeino? Paraneeko fissura koskaan täysin? - Mitä sulkijalihas tykkää venyttämisestä vai onko se repimistä? Voiko tilanne olla alkuksi lähtötilannetta huonompi – onko fissura revennyt venytyksessä? - Kipulääke, joka ei koveta vatsaa? Olen tämän vuoden syönyt todella kuitupitoisesti ja jättänyt kaiken makean. Aamu alkaa liotetuilla pellavansiemnillä, luumuilla ja leseillä. - Olisiko parempi poistaa koko fissurakohta?
Vastaus taitaa tulla vasta toimenpiteen jälkeen, mutta ehkäpä siitä on silti hyötyä: Fissuuraa ei voi “poistaa”. Haavauma syntyy peräaukon venyttyessä halkaisijaansa suuremmaksi, jolloin iholle syntyy haavauma. Tämä monasti liittyy ummetukseen ja kovaan peräaukkoa suurempaan pökäleeseen. Haavauma aiheuttaa kipua ja kipu aiheuttaa lihasjännitystä peräaukon lihaksissa. Tämä puolestaan aiheuttaa kipua, kipu lihasjännitystä ja pian ollaan oravanpyörässä. Haavaumaa voidaan hoitaa paikallisesti salvoilla ja ulostetta pehmentämällä, kun tilanne on kroonistunut ja kipu aiheuttanut lihasspasmin sulkijalihakseen, on kokeiltu nitrovoidetta, joka laukaisee lihasspasmia, ja mikäli siitä ei ole apua, on lihasspasmia yritetty laukaista väkivalloin; ennen peräaukon sulkijalihasta venyttäen, jolloin siihen tulee repeämiä – lihas venytetään pidemmäksi kuin mitä se on. Toimenpiteen nimenä on ollut kautta aikojen dilatatio violenta ani -siis peräaukon väkivaltainen laajentaminen. Toimenpide tehdään nukutuksessa tai puudutuksessa ja peräaukkoon työnnetään sormi, vähitellen toinen, kolmas ja neljäs ja yleensä tämä on riittävä venytys. Nykykäsityksen mukaan peräaukon sisemmän sulkijalihaksen katkaiseminen sivulta olisi hallitumpi toimenpide, jolla päästään samaan lopputulokseen – lihas katkeaa ja lihasjännitys poistuu, katkaisukohta arpeutuu ja lopputulos on lähtötilannetta löysempi. Itse olen käyttänyt molempia menetelmiä, enkä pysty sanomaan onko toinen toistaan parempi. Tieteellisten tutkimusten perusteella lateraalista sfinkterotomiaa, kuten lihaksen katkaisua nimitetään, pidetään jonkin verran parempana. Molemmilla toimenpiteillä on komplikaatioriskinsä, peräaukko voi pahimmillaan löystyä siten, että esim. ilman pidättäminen hankaloituu. Fissura sinällään on sivuseikka, iho/limakalvohaavauma parantuu kyllä ajallaan, ongelmana on parantuneen haavauman repeäminen uudelleen ja uudelleen ja kroonistuminen. Toimenpiteen tarkoituksena on katkaista oravanpyörä – peräaukon iho sinällänsä repeää varmasti monestakin kohtaa, mutta nämä repeämät paranevat siis yleensä mukavasti ja toimenpiteen jälkeen peräaukko lienee siedettävässä kunnossa jo muutaman päivän – parin viikon kuluessa. Tavalliset apteekista reseptittä saatavat kipulääkkeet eivät yleensä ole varsinaisia ummettajia, voimakkaammat kipulääkkeet yleisesti ovat. Suosittelen lämmintä suihkua jokaisen ulostamisen jälkeen ilman saippuaa, pitkämielisyyttä ja fissuurassa on hyväkin puoli: se ei ole vakava tauti, sen kanssa on vain opittava elämään – pomminvarmaa hoitokeinoa ei valitetavasti ole, lihaksen katkaisu lienee paikallaan jos vaiva jatkuu pahana dilataation jälkeenkin. Lohdullista kuitenkin on, ettei vaiva johda mihinkään vakavampaan tilaan kuten0 aiheuta syöpää, ja yleensä ajan kanssa muuttuu siedettäväksi.
