Syövänhoito on muuttunut parissa kymmenessä vuodessa raskaasta vuodeosastohoidosta pääsääntöisesti polikliiniseksi hoidoksi, jossa potilas käy lääkärissä ainoastaan tarkastuksissa ja saamassa hoitoja. Yhä suurempi osa potilaista paranee tai elää pidempään kehittyneiden hoitojen ansiosta. Etenkin biologisten lääkkeiden kohdalla käännekohta saavutettiin 2000-luvun aikana. Syöpäkasvaimen verisuonten kasvun esto on ollut yksi näistä lupaavista tulevaisuuden hoitomuodoista.
Syövänhoidon kehitys on ollut tärkeää, sillä 1950-luvulta lähtien syöpään sairastuneiden määrä on kolminkertaistunut ja joka kolmannella todetaan syöpä jossain elämänsä vaiheessa. Vuosittain yli 27 000 suomalaista sairastuu syöpään. Hoitojen huiman kehityksen ja varhaisdiagnostiikan ansiosta syöpäkuolleisuus on kuitenkin saatu kääntymään laskuun ja Suomi on tässä saavutuksessa Euroopan kärkimaita.
Uudet lääkehoidot ovat tulleet perinteisten sytostaattien rinnalle
”Syöpähoitojen kehittymisen hyödyt näkyvät erityisesti syövästä parantuvien potilaiden määrän lisääntymisenä. Jo 50–60 % potilaista paranee sairaudesta. Nykykäytössä olevista sytostaateista eräät tulivat markkinoille jo 1950-luvulla, mutta suurin osa 1970- ja 80-luvuilla. Sytostaatit ovat olleet ja ovat edelleen hoidon kulmakivi, mutta niiden kehityskulku on viime vuosina hidastunut. Uusien, tehokkaampien lääkehoitojen käyttö tuleekin lisääntymään merkittävästi”, toteaa syöpähoitojen kehittymisestä TYKSin Syöpäklinikan ylilääkäri, professori Seppo Pyrhönen.
”Tämä toki merkitsee myös kustannusten kasvua joiltain osin; kun levinnyttä syöpää sairastavat potilaat elävät pidempään, he saavat myös hoitoja pidempään. Toisaalta hyvin siedettyjen uusien hoitojen myötä yhä useampi potilas voi syövästä huolimatta pysyä työelämässä nykyistä kauemmin”, Pyrhönen jatkaa.
Syöpäsolun geenimuutosten ymmärtäminen on avain hoitoihin
Syöpä saa alkunsa, kun tupakan, säteilyn tai vain ikääntymisen seurauksena terveissä soluissa alkaa tapahtua perimän eli geenien muutoksia. Muutoksia alkaa kiihtyvällä vauhdilla kertyä erityisesti syöpäsolun kasvun ja leviämisen kannalta kriittisiin geeneihin. Samanaikaisesti muutoksia estävien tai korjaavien geenien toiminta lamautuu. Näin hallitsemattomasti ja kiihtyvästi kasvava syöpäsolukko käy evoluution läpi pikakelauksella ja henkeä uhkaava syöpäkasvain voi syntyä jopa kuukausien kuluessa.
”Tutkimus on edistynyt huimasti näiden perimässämme tapahtuvien muutosten tunnistamisessa ja löytänyt tiettyjä geenien muutoksia, jotka toistuvat useissa eri syöpätaudeissa. Hyviä esimerkkejä tästä ovat muutokset solun kasvuviestintää välittävissä proteiineissa, jotka transistorien lailla välittävät ja monistavat kasvusignaaleja. Nämä ns. kinaasit ovat osoittautuneet hyviksi lääkehoidon kohteiksi. Solujen viestivälityksen lisäksi on muitakin ominaisuuksia, jotka ovat syöpäsoluille yhteisiä, esimerkiksi tarve varmistaa ravinto- ja viemäröintiasiat, joita varten syöpäsolujen pitää huijata ympäröivä terve kudos apuun”, kertoo geenitutkimuksen taustoista professori Tomi Mäkelä Biotekniikan instituutista Helsingin yliopistosta.
Näiden useille syöville yhteisten ominaisuuksien taustalla on kuitenkin hyvin vaihteleva joukko geenimuutoksia. ”Vielä emme täysin hallitse kokonaisuutta siten, että jokaiselle potilaalle voitaisiin räätälöidä yksilöllinen hoito. Onneksi tietomme syövän syntymekanismeista lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla, ja käyttöön saadaan jatkuvasti lisää uusia täsmälääkkeitä. Tulevaisuudessa potilaan hoitoa valittaessa selvitetään ensin rutiinitutkimuksella syöpäkasvaimen geenimuutosprofiili. Sen perusteella laaditaan ennuste sekä suunnitellaan yksilöllisesti kirurgian, sädehoidon ja lääkehoitojen tarve”, jatkaa Mäkelä.
Verisuonten kasvun esto on yksi lupaavista hoitomuodoista
Hypoteesi angiogeneesin, eli verisuonten kasvun ja syöpäkasvaimen kasvun välisestä yhteydestä esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1971. Angiogeneesin käynnistyminen on syöpäkasvaimelle välttämätöntä, sillä verisuonet kuljettavat sille happea ja ravinteita. Ilman angiogeneesiä kasvain ei voi kasvaa muutamaa millimetriä suuremmaksi. Angiogeneesi tarjoaa kasvaimelle myös mahdollisuuden levitä muualle elimistöön, kun syöpäsoluja kulkeutuu verenkierron mukana terveisiin elimiin.
Vuonna 1993 osoitettiin, että kasvainten kasvu eläinmalleissa voidaan tukahduttaa verisuonten kasvua kiihdyttävän kasvutekijän eli VEGF-proteiinin (Vascular Endothelial Growth Factor) vasta-aineella. Vasta-aineesta alettiin kehittää ihmiskäyttöön sopivia versioita, joista muun muassa bevasitsumabi saatiin potilaskäyttöön vuonna 2005.
”Syöpätutkimus on hyvin aikaa vievää ja kallista, sillä tuhansien molekyylien seulominen kehityskelpoiseksi lääkeaineeksi on hidasta puuhaa. Nykyinen perustutkimus ja lääkekehitys painottavat voimakkaasti syöpäsolun toimintamekanismien löytämistä ja niihin vaikuttamista solu- ja molekyylibiologian menetelmiä käyttäen. Näin uudet syöpälääkkeet saadaan kohdistettua kullekin kasvaintyypille tyypillisiin solun rakenteen ja toiminnan häiriöihin”, toteaa tutkija Tuomas Tammela Helsingin yliopiston molekyyli- ja syöpäbiologian tutkimusyksiköstä.
”Seuraava kiinnostuksen kohde syöpäkasvaimen verisuonten kasvun ohella on syöpäsolun ympäristön muokkaaminen kasvaimelle vihamieliseksi. Uskon että tulevaisuudessa kullekin potilaalle voidaan antaa yksilöllisesti räätälöityä syöpähoitoa, jossa biologisilla lääkehoidoilla on keskeinen asema”, Tammela korostaa.
Faktaa syöpähoitojen kehityksestä
Kirurgia
Kirurgia on vanhin syövänhoidon menetelmä. Anestesialääkkeiden ja uusien kuvantamismenetelmien myötä leikkaustekniikka on kehittynyt huimasti, josta esimerkkeinä tähystyksen ja videon avulla tehtävät leikkaukset sekä robottikirurgia.
Sädehoito
Sädehoito kehittyi 1900-luvun alkuvuosista lähtien ja viime vuosikymmeninä tietotekniikan kehitys on vienyt alaa nopeasti eteenpäin. Kuvantamisen kehittyminen on mahdollistanut sädehoidon kehittymisen (syöpäkasvaimen tarkka paikantaminen, kolmiulotteiset kuvat). Sädehoidon tarkemmalla kohdentamisella sen aiheuttamat haitat ovat pienentyneet.
Kuvantaminen
Lääketieteellisessä kuvantamisessa on tapahtunut teknologinen murros 30 vuodessa. Tietokonetomografian, magneettikuvauksen, ultraäänen ja PET-kuvantamisen avulla syöpäkasvaimesta saadaan yhä tarkempi kuva, jolloin mm. tähystysleikkaukset ovat tulleet mahdollisiksi. Käyttöön on saatu myös entistä tehokkaampia ja turvallisempia röntgen- ja magneettivarjoaineita.
Solunsalpaajat eli sytostaatit
Sinappikaasun johdoksia annettiin ihmiselle paikallisesti erilaisiin kasvaimiin jo 1930-luvulla. Aluksi niitä pidettiin liian toksisina, mutta vuodesta 1942 alkaen käyttö lisääntyi saatujen vasteiden perusteella. Nykykäytössä olevista sytostaateista eräät tulivat markkinoille jo 1950-luvulla, mutta suurin osa 1970- ja 80-luvuilla. Sytostaatit ovat olleet ja ovat edelleen hoidon kulmakivi, mutta niiden kehityskulku on viime vuosina hidastunut. Tavallista on, että solunsalpaajia annetaan usean lääkkeen yhdistelmähoitona.
Täsmähoidot
- Hormonihoidot: Ensimmäiset täsmälääkkeet olivat hormonihoitoja, jotka tulivat käyttöön 1970-luvulla rintasyöpään ja eturauhassyöpään.
- Monoklonaaliset vasta-aineet: 2000-luvun vasta-ainehoidot tehoavat tiettyihin syöpätyyppeihin ja siksi niitä kutsutaan täsmähoidoiksi. Vasta-aineet vaikuttavat solun toimintaan sen ulkopuolelta, esimerkiksi kiinnittymällä reseptoreihin. Käytännössä tällä tarkoitetaan syöpäkudosta ravitsevan verisuoniston muodostumista edistävien kasvutekijöiden ja verisuonten endoteelisolujen ulkokalvolla sijaitsevien reseptorien toiminnan estämistä.
- Pienimolekyyliset yhdisteet: Pienimolekyyliset yhdisteet tunkeutuvat solun sisälle ja vaikuttavat siellä katkaisten solun sisäisen tiedonkulun.
Muut uudet hoidot
- Syöpärokotteissa lähtökohtana on potilaan oman puolustusjärjestelmän käyttö syöpäkasvaimen hävittämiseksi. Toistaiseksi tulokset ovat olleet vaatimattomia.
- Geenihoidoissa syöpäsoluihin siirretään geeni tai geenejä, jotka korjaavat syöpäsolun poikkeavuuden tai saavat aikaan reaktion, jossa syöpäsolu kuolee. Geenihoidon haasteena on ollut se, miten geeni saadaan syöpäsoluun.
Lisää tietoa syöpätaudeista ja syövänhoidosta Terve.fi -palvelussa:
Terveyden ABC: Syöpätaudit
