Voi Hyvin

Voimaa metsästä, puhtia puista

Voimaa metsästä, puhtia puista

Helena Nuutinen rakastaa metsiä. Kun istut kannonnokkaan, olet osa suurta luontoa ja mielesi rauhoittuu, hän sanoo.
Teksti Hanna Hyväri
Kuvat Hanne Manelius
Mainos

1}Kuoleman väistämättömyys opettaa elämään.

Kun kohtaat rajallisuutesi, elämäsi henkinen merkitys kirkastuu. Kuolema näyttää, mikä on tärkeintä.

Toimin luontoyhteysohjaajana ja vedän hiljaisuuden retriittejä. Pari vuotta sitten halusin käsitellä kuoleman­pelkoa. Ryhdyin tekemään äänitettä ja työkirjaa Unta kuolemasta. Se ei ole hartauspuhe eikä tieteellinen selvitys vaan lohduttava iltasatu.

Menin kuoleman ”läpi” äänite­tekstiä kirjoittaessani ja se oli lähes valmis helmikuussa 2016. Maaliskuussa olin tavallisessa seulonnassa ja sain kuulla sairastavani rintasyöpää.

Alkukesällä lääkärit tulkitsivat tutkimus­tuloksia virheellisesti. Syövän sanottiin levinneen vaarallisesti. Tein siis oikeasti kuolemaa yhden kesän ajan.

Vaikka diagnoosi oli järkytys, olin valmis ja rauhallinen. Tunsin, että minua kannatellaan ja luotin siihen, että kuolema annetaan, kun on sen aika. Elämässäni mikään ei ole ollut sattumaa, ei myöskään kuolemateoksen valmistaminen ja vakavan sairauden yhteys. Näkyvän ja näkymättömän raja on hauras.

Sain syöpähoitoja, ja vuosi sitten uudet tutkimukset osoittivat, että taudin leviäminen ei ollutkaan totta.

2}Pyri yksinkertaisuuteen.

Karsi ympäriltäsi pois turha tavara ja arjestasi liika kiire. Se tekee hyvää, ja olennainen nousee esiin.

Muutin Muurameen reilu vuosi sitten Etelä-Savosta. Aiempi kotini oli iso paritalo täynnä kaikenlaista tavaraa. Sairastuminen herätti syvän vastenmielisyyden turhia esineitä kohtaan, ja muutossa luovuin niistä. Nyt minulla on pieni, 46 neliön kaksio. Se on vaatimaton mutta kaunis.

Keskustelen värien kanssa, ja kotini värimaailma muuttuu talven ajaksi keltaisesta punaiseksi. Punainen on lämmin, turvallinen väri. Ostin juuri ihanat viininpunaiset samettiverhot.

Minulla on nojatuoli, jota kutsun matkatuoliksi. ”Matkustan” siinä välillä kauas sisimpääni tai luen. Usein vain olen. Aina kun tulen kotiin, palautan tuolissa ikään kuin itseni hiljaa itselleni. Tunnen, että kaikki on hyvin.

3}Voimistu metsässä.

Kun istut kannonnokkaan, olet osa suurta luontoa ja mielesi rauhoittuu.

Ohjaan myyttisiä metsäretkiä. Ne ovat ­aikamatkoja suomalaisiin kansantarinoihin ja omaan sisimpään. Nuotion äärellä voi vaikkapa jättää hyvästit asioille, joista haluaa päästä eroon. Tikku tai risu symboloi taakkaa, joka katoaa lopulta savuna ilmaan kalevalaisten loitsusanojen myötä.

Rakastan puita. Annan niille nimiä ja juttelen niiden kanssa. Minulla on ollut ystävänä Sofie-vaahtera, ihana viisas rouva, ja Igor-koivu, vanha erakko.

Metsässä kaikki on hyvin, vaikka elämässä ei aina olisi.

4}Valo loistaa sisältäsi hiljaisuudessa.

Etsi elämääsi henkisiä aarteita.

Ympärillämme on kaaosta, kriisiä ja vihaa. Siksi äitien ja mummojen tehtävä on arvostaa yhä enemmän sisäistä rauhaa ja jakaa sitä perinnöksi läheisille.

Tärkeimmät asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia, ja niissä on naisten vahvuus. Henkisellä polulla meitä ohjaa esiäitiemme ikivanha viisaus. Me ihmiset kohtaamme toisemme – emme sanojen alueella vaan hiljaisuudessa. ♥

FM Helena Nuutinen, 66, on luontoyhteysohjaaja, hiljaisuuden retriittien vetäjä ja kalevalaista perinnettä välittävä ”Kalevan Nainen”. Hänellä on kolme aikuista lasta ja kuusi lastenlasta. Lue lisää: mielenkieli.com.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 9/2017

Julkaistu: 11.1.2018