Tauti on tunnettu jo antiikin aikana ja nykyisten tutkimustulosten perusteella naisen elinikäinen riski saada virustartunta olisi noin 80 %:n luokkaa. Visvasyylä on selvästi yleisin nuoressa, 20-26 vuoden ikäluokassa..
Paitsi sukupuolitautina, virusinfektio on merkittävä riskitekijä naisten kohdunkaulan syövän synnyssä. Erityisesti virustyyppien 16,18,45 ja 56 katsotaan kuuluvan ns. suuren riskin tyyppeihin suhteessa kohdunkaulan syöpään. Miehillä näin selkeää yhteyttä syöpiin ei ole todettu.
Mistä visvasyylä tulee?
Visvasyylän aiheuttama HPV-virus tarttuu seksuaalisessa iho-/limakalvokontaktissa. Limakalvojen rikkoutuminen edistää tartuntaa. Virus asettuu ihon tai limakalvon tyvisolukkoon, missä se alkaa lisääntyä. Taudin itämisaika tartunnasta oireisiin vaihtelee noin 3 viikosta useaan kuukauteen. HPV-infektion saamisen riskitekijöitä ovat varhain aloitettu sukupuolielämä ja partnerien suuri lukumäärä sekä muut sairastetut sukupuolitaudit. Kondoomin käyttö vähentää tartunnan mahdollisuutta.
Vain osa tartunnan saaneista sairastuu tautiin tyypillisin oirein ja osa tartunnan saaneista sairastaa tautia täysin oireettomana, ns. subkliinisenä tai latenttina infektiona. Infektio voi esiintyä tyypillisenä syylämäisenä tai kukkakaalimaisena kondyloomana tai litteänä muotona, joka on havaittavissa vain etikkahappopenslauksen ja suurentavan teknisen laitteen, kuten kolposkoopin avulla. Muutokset voivat olla myös “näppyläisiä” eli papuloita. Visvasyylämuutokset ovat yleensä oireettomia, mutta lievää kutinaa saattaa esiintyä.
Naisilla muutokset esiintyvät tavallisesti häpyhuulissa ja kohdunkaulassa sekä emättimen ja peräaukon seudussa. Miehillä yleisimmät esiintymisalueet ovat terska, esinahka, peniksen varsi, peräaukon alue sekä virtsaputki. Virus voi tarttua myös suun limakalvoille, joskin tyypilliset kondyloomamuutokset suussa ovat harvinaisia. Vastasyntynyt voi saada tartunnan äidiltään synnytyksen yhteydessä.
Miten visvasyylä todetaan?
Kukkakaalimainen kondylooma on yleensä tunnistettavissa ulkonäkönsä perusteella, eikä erityisiä tutkimuksia tarvita. Litteiden syylien toteamiseen käytetään etikkahappovärjäystä ja suurentavia laitteita, kuten kolposkooppia. Naisilla gynekologinen irtosolunäyte (Papa) saattaa varmistaa diagnoosin ja mahdollisten kohdunkaulan solumuutosten vuoksi papa-näyte tulisi ottaa kaikilta naisilta, joilla epäillään tai on todettu HPV-infektio. Koepala ja geenitekniset menetelmät ovat hyviä menetelmiä taudin toteamiseksi.
Miten visvasyylää hoidetaan?
Nykytiedon perusteella näyttäisi siltä, että suuri osa virustartunnoista ei johda oireiseen tautiin ja vain osalla tartunnan saaneista ilmaantuu todettavia muutoksia. Ennen hoitojen aloittamista on tärkeää suorittaa taudin laajuuden ja sijaintipaikkojen huolellinen kartoittaminen, millä on tärkeä merkitys hoitoa valittaessa. Ulkoisten kukkakaalimaisten visvasyylien hoitoon jäädytyshoito ja paikallisesti käytettävät penslausaineet, kuten podofyllotoksiini ovat hyviä vaihtoehtoja. Virtsaputken, emättimen ja kohdunkaulan alueella laser on tavallisin hoitomuoto
.
