Virtuaalityttöystävät kasvattavat suosiotaan Japanissa
Japanissa leviää mielenkiintoinen ilmiö, virtuaalityttöystävä. Pelimaailmasta lähtöisin oleva LovePlus-sovellus on yksi virtuaalityttöjen “kohtauspaikka”. Tiettävästi tämän kaltainen virtuaalityttöystävyys ei ole vielä levinnyt Japanin ulkopuolelle.
Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin tutkija Anne Holappa pohtii ilmiötä länsimaisen ajattelutavan kautta.
- Voisin helposti olettaa, että kysymys on vain addiktiosta pelaamiseen, joka kulminoituu tiettyyn hahmoon, josta tulee henkilölle tärkeä. Tunteiden suuruus on silti varmasti samanlaista kuin oikeaan henkilöön kohdistuvat tunteet. Jokaisessa pelissähän on oma ymmärrys, ”oma maailma”, ja tässä tapauksessa myös pelihahmon antama kumppanuus, hän sanoo.
Japanilaisen kulttuurin omaperäisyys
Holappa kertoo, että japanilainen kulttuuri on parempi selittäjä näiden virtuaalityttöystävien suosiolle. Hänen mukaansa japanilaisessa perinteisessä kulttuurissa yhteiskunnan ja yksilön suhde voi olla hyvin ristiriitainen.
- Lue myös: Onko nettideittailu sinusta helppoa?
- Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu ajatella länsimaista kulttuuria vahvemmin suhteita sukuun, perheeseen, ympäröiviin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Tämä näkyy muun muassa erilaisina puhuttelutapoina eri statuksen ihmisille ja tarkkoina etikettiohjeina esimerkiksi eleitten suhteen. Yksilön tunteet ja toiveet voivat olla sitten ihan muuta, eikä niitä yleensä ilmaista, hän tarkentaa.
Helppo suhde houkuttelee miehiä
Virtuaalinen tyttöystävä on helppo suhde. Se on kaikin puolin unelma ja pakoa todellisuudesta ja eloa tietynlaisessa haavemaailmassa.
- Virtuaalinen tyttöystävä on periaatteessa sellainen, jonka voi luoda itselleen sopivaksi. Se on ei-kriittinen ja hyväksyvä, hän analysoi.
Tutkija pohtii myös virtuaalisuhteen syvempiä vaikutuksia.
- Hyvää niissä on se, että ne voivat tehdä jonkun ihmisen onnelliseksi. Huonona puolena tietenkin on Japanissakin meneillään olevan väestövinoutuma. Uutta sukupolvea ei synny, kun japanilaiset miehet ja naiset eivät kohtaa eivätkä halua tehdä lapsia, hän lisää.
Virtuaalikumppanuus
Japanilaista virtuaalityttöystävää lievempää ilmiötä, virtuaalikumppanuutta tai virtuaalirakkautta esiintyy myös suomalaisissa deittipalveluissa kasvavissa määrin. Holapan mukaan on olemassa erilaisia tunneteorioita siitä, miten tunteet syntyvät.
- Lue myös: Voiko kaukosuhde toimia?
- Itse kannatan eniten kognitiivista eli tiedollista katsantokantaa ja kulttuurin kautta opittua käyttäytymistapaa. Emootiot syntyvät tietystä tilanteesta ja tietystä ärsykkeestä. Prosessoimme mielessämme ärsykettä antamalla sille tietyn tulkinnan. Tulkinnat perustuvat aina aikaisempaan kokemukseen mikäli sellainen on. Kokemustapa on usein myös opittu. Tästä seuraa, että myös muodostunut tunne on usein kulttuurisesti hyväksytty, eli opittu tapa reagoida ärsykkeeseen, Holappa avaa.
Polarisoitunut suhde
Holapan mukaan on myös olemassa kaksi ”koulukuntaa”, joista toinen haluaa tavata livenä nopeasti ja toinen pysytellä ruudun takana.
- Livenä tutustumista puoltavat toivovat, että virtuaalikumppanuusvaihe jäisi mahdollisimman lyhyeksi. He pelkäävät, että he alkavat muodostaa omissa mielikuvissaan sellaista kuvaa toisesta osapuolesta, joka ei pidä paikkaansa. He siis tiedostavat mahdollisuuden, että he ihastuvat pelkkiin omiin mielikuviinsa, Holappa sanoo.
Toinen koulukunta taas luonnollisesti haluaa pitkittää virtuaalikumppanuusvaihetta mahdollisimman pitkälle, koska he haluavat keskustella ja oppia tuntemaan toisen osapuolen ajatukset tarkkaan ennen kuin he varsinaisesti tapaavat.
Heidän motivaationsa on siinä, että pitkässä virtuaalikumppanuusvaiheessa he oppivat tuntemaan toisen henkilön ”todellisen persoonan” ja silloin esimerkiksi kysymys ulkonäöstä jää toissijaiseksi, koska sisäinen kauneus oli kuitenkin tärkeintä, hän lisää.
Holapan mielestä kummassakin näkökulmassa on puolensa, eikä hän voi sanoa että niistä toinen ajattelutapa olisi toista parempi.
Asiantuntijana Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin tutkija Anne Holappa.
