Viitehintajärjestelmä lääkekorvauksissa
Viitehintajärjestelmään on määritelty hintaputki, jonka rajoissa lääkkeen hinta saa liikkua täyden korvauksen saamiseksi. Lue lisää.
Suomessa otettiin 1.4.2009 käyttöön lääkkeiden viitehintajärjestelmä, joka muuttaa lääkekorvausten perusteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkkeestä maksetaan korvausta viitehinnan mukaan, joka määräytyy edullisimman rinnakkaisvalmisteen hinnan mukaan.
Viitehintajärjestelmään on määritelty hintaputki, jonka rajoissa lääkkeen hinta saa liikkua täyden korvauksen saamiseksi. Näin korvauksen saa myös lääkkeistä, joiden hinta poikkeaa hieman edullisimmasta valmisteesta. Viitehintajärjestelmä koskee kuitenkin vain niitä lääkkeitä, joista on edullisempi vaihtokelpoinen rinnakkaislääke markkinoilla.
Mistä viitehintajärjestelmässä on kyse?
Viitehintajärjestelmässä keskenään vaihtokelpoiset lääkevalmisteet luokitellaan viitehintaryhmiin. Viitehinta määräytyy ryhmän edullisimman lääkkeen hinnan perusteella ja se on korkein hinta, jonka perusteella ryhmään kuuluvan lääkkeen Kela-korvaus maksetaan. Kelan lääkekorvaukset pysyvät samoina, mutta korvauksen saa vain viitehintaisista lääkkeistä.
Koska lääkkeiden hinnat vahvistetaan kahden viikon välein, mutta viitehinta kolmen kuukauden välein, voi lääke joskus olla halvempi kuin viitehinta. Tällöin korvaus lasketaan todellisen hinnan perusteella. Näin ollen yleensä lähes kaikki markkinoilla olevat rinnakkaisvalmisteet ovat hintaputkessa viimeistään kahden viikon kuluttua siitä, kun hintaputki on määritelty.
Näin viitehinta määräytyy:
- Ryhmän edullisimman lääkkeen hinta alle 40 € → viitehinta tämän lääkkeen hinta + 1,50 €. - Ryhmän edullisimman lääkkeen hinta 40 € tai yli → viitehinta tämän lääkkeen hinta + 2,00 €.
Esimerkiksi jos viitehintaryhmän edullisin lääke maksaa 25 €, voi asiakas ostaa 26,50 € hintaisen lääkkeen ja saa siitä saman Kela-korvauksen kuin 25 € lääkkeestä.
Esimerkki:
Lääkkeet A, B, C ja D ovat keskenään vaihtokelpoisia, Kelan korvaamia lääkkeitä, jotka kuuluvat samaan viitehintaryhmään.
- Lääke D on ryhmän halvin lääke ja maksaa 20 € → viitehinnaksi muodostuu 20 € + 1,50 €.
- Lääke C maksaa 21 € → kuuluu viitehintaryhmään, koska hinta on viitehintaryhmän, eli 20 € – 21,50 € sisällä.
- Lääke A maksaa 21,50 € → kallein lääke, joka vielä kuuluu viitehintaryhmään (viitehinta alle 40 € lääkkeellä siis 20+1,50 = 21,50 €).
- Lääke B maksaa 28 € → ei kuulu viitehintaryhmään, koska hinta ylittää viitehinnan (21,50 €).
Jos asiakkaalle on määrätty lääke B, eikä hän halua vaihtaa sitä edullisempaan, viitehintaryhmään kuuluvaan lääkkeeseen (lääkkeet A, C, D), saa hän lääkkeestä korvauksen 21,50 € asti, mutta hän joutuu maksamaan ylimenevän osuuden (28 € – 21,5 € = 6,5 €) itse. Tämä lisäkustannus ei myöskään kerrytä vuotuista omavastuuosuutta.
Kun lääke A tulisi peruskorvattuna (peruskorvaus 42 %) maksamaan 12,47 €, tulee kalliimpi lääke B maksamaan 18,97 € (lääke korvataan viitehintaan saakka, yli menevä osuus maksetaan itse: 12,47 €+ 6,5 € = 18,97 €).
Miten uudistus toimii käytännössä apteekin tiskillä?
Jos lääkäri on määrännyt reseptiin lääkevaihdon piiriin kuuluvan, viitehintaa kalliimman lääkkeen, ehdottaa apteekki lääkkeen vaihtamista vastaavaan, mutta korkeintaan viitehintaiseen lääkkeeseen. Asiakkaan ei tarvitse itse pyytää apteekissa edullisempaa valmistetta, vaan apteekin henkilökunta tarjoaa sitä automaattisesti.
Asiakas suostuu vaihtoon: Jos asiakas haluaa vaihtaa lääkkeen, ei ylimääräisiä kustannuksia tule, vaan lääkkeestä annetaan normaalit korvaukset.
Asiakas ei halua vaihtaa lääkettä: Jos asiakas ei halua vaihtaa lääkärin määräämää lääkettä apteekin tarjoamaan rinnakkaisvalmisteeseen, maksetaan Kela-korvaus viitehinnasta ja lisäksi asiakas maksaa ylimenevän osuuden itse. Tämä lisäkustannus ei kerrytä vuotuista omavastuuosuutta, joka kertyy ainoastaan lääkkeen viitehinnasta muodostuneesta omavastuuosuudesta (siitä osuudesta, josta maksetaan Kela-korvaus).
Lääkäri kieltää vaihdon: Myös lääkäri voi edelleen kieltää lääkevaihdon hoidollisin tai lääketieteellisin perustein merkitsemällä kiellon reseptiin. Tällöin viitehintaa ei sovelleta ja Kela-korvaus maksetaan juuri sen lääkkeen hinnan perusteella, jonka lääkäri on määrännyt. Jos jostain syystä on tärkeää, ettei lääkettä vaihdeta apteekissa, kannattaa asiasta keskustella jo etukäteen lääkärin kanssa.
Onko lääkevaihto turvallista?
Lääkevaihtoon voi suhtautua turvallisin mielin, koska Lääkelaitos hyväksyy vaihdon piiriin vain ne lääkkeet, jotka voidaan vaihtaa keskenään. Samaan viitehintaryhmään kuuluvissa lääkkeissä on yhtä paljon samaa lääkeainetta, ja ne ovat keskenään koostumukseltaan samanarvoisia, joten niitä voidaan turvallisesti vaihtaa keskenään.
Miksi viitehintajärjestelmä otetaan käyttöön?
Viitehintajärjestelmä tehostaa vuonna 2003 voimaan tullutta lääkevaihtoa, jossa apteekissa tarjotaan lääkkeestä edullisempaa vaihtokelpoista rinnakkaisvalmistetta. Viitehintajärjestelmän tarkoituksena on hillitä lääkemenoja väestön ikääntyessä ja se on todettu toimivaksi jo useassa Euroopan maassa.
Viitehintajärjestelmä kiristää lääkkeiden hintakilpailua ja uudistusten arvioidaan tuovan säästöjä niin Kelan lääkekorvausmenoihin kuin lääkkeiden käyttäjille itselleen. Lisäksi lääkevaihto laajenee ja vaihtokelpoisten lääkkeiden piiriin tulee aiempaa enemmän valmisteita, esimerkiksi kolesterolilääke atorvastatiini (Lipitor), astmalääke montelukasti (Singulair) ja skitsofrenialääke olantsapiini (Zyprexa). Kaikkiaan mukaan tulee 560 uutta lääkevalmistetta.
Laskelmien mukaan viitehintajärjestelmään siirtymisen arvioidaan tuovan vuosittain noin 52 miljoonan euron säästöt lääkekorvauskuluihin. Asiakkaiden taas arvioidaan säästävän lääkkeensä edullisempaan vaihtamalla 33 miljoonaa euroa. Lääkkeen käyttäjät hyötyvät viitehintajärjestelmästä, eikä hänelle aiheudu ylimääräisiä kustannuksia, mikäli hän sallii apteekin tarjoaman lääkevaihdon.
Lähteet:
KelaSuomen apteekkariliittoRinnakkaislääketeollisuus ryYliopiston Apteekki
Lue myös:
