Norjassa on helppo lumoutua maiseman voimasta. Ylväät vuoret kohoavat korkealle, vuonot kiemurtelevat uomissaan, aurinko välkehtii veden kalvolla ja hyvällä onnella voi öisin nähdä revontulten räiskyvän taivaalla.
Tuhat vuotta sitten Norjan lumoavia maisemia katselivat viikingit. He purjehtivat solakoilla laivoillaan pitkin vuonoja ja suuntasivat tyrskyävälle merelle valloittamaan uusia paikkoja. Luonnon lisäksi Norjassa kannattaakin tutustua viikinkien jännittävään perintöön.
Viikingeistä jäi pitkäksi aikaa historiankirjoitukseen mielikuva, jonka mukaan he olivat seikkailunhaluisia valloittajia, jotka kävivät ryöstelemässä rikkauksia eurooppalaisista kaupungeista ja luostareista. He ulottivat matkansa Grönlantiin, Amerikkaan, Venäjälle ja Pohjois-Afrikan rannikolle saakka.
Tutkimusten edetessä kuva viikingeistä on tarkentunut. Viikingit olivat myös kauppiaita, taitavia laivanrakentajia, löytöretkeilijöitä, käsityöläisiä, runoilijoita ja maanviljelijöitä. Heihin liitetään värikäs uskomusmaailma ja mytologia.
Viikinkiajoilta, 700-luvun lopusta 1000-luvun puoliväliin, ei ole säilynyt paljon kirjallista materiaalia. Tarinoita viikingeistä tallennettiin saagoihin ja kronikoihin, joita kirjoitettiin parisataa vuotta viikinkien valtakauden jälkeen.
Norjassa viikinkien jälkiä on voitu seurata myös riimukivistä ja hautakummuista, joita pystytettiin varakkaille viikinkisotureille. Tosin riimukivien tekstit ovat niukkoja ja avoimia monenlaisille tulkinnoille, sanoo viikinkiaikaan perehtynyt tutkija Joonas Ahola Helsingin yliopistosta.
Aasauskonto ei ole yhtenäinen oppi
Hautakumpuja pystytettiin muun muassa Etelä-Norjaan. Haudat merkittiin kivillä tai puupaaluilla ja ympäröitiin kiviröykkiöillä. Joskus kivet aseteltiin laivan muotoon.
Pohjoisilta Lofoottien saarilta löydettiin 1980-luvulla viikinkiaikaisia esineitä, jotka innostivat perustamaan Lofooteille viikinkimuseon. Sinne on rakennettu iso viikinkipäällikön talo. Myös Trondheimin alue oli aikoinaan tärkeä viikinkiasutuksen keskittymä. Siellä järjestetään kesäisin viikinkiaiheisia tapahtumia ja markkinoita.
Viikinkeihin yhdistetään usein aasauskonto, johon liittyy joukko jumalia ja jumalattaria. Se sai vaikutteita kreikkalaisesta ja roomalaisesta mytologiasta.
”Skandinaaveja lähti palkkasotureiksi Roomaan. Varsinkin Tanska omaksui paljon vaikutteita Roomasta. Monet uskonnot ovat sekoituksia, joissa elää rinnakkain vanhempia ja uudempia uskomuksia”, Joonas Ahola kertoo.
Ihmisillä on ollut erilaisia käsityksiä, tarpeita ja odotuksia korkeammista voimista.
”Aasauskontokaan ei ole yhtenäinen oppi, jossa olisi ollut selkeät säännöt uskosta.”
Kosminen maailma
Aasauskonnossa on sadunhohtoisuutta, sillä tarinoiden mukaan viikinkien maailmankuvaan liittyi olioita, joita myöhemmin on tavattu satukirjojen sivuilla.
Viikinkien jumalilla oli hierarkia. Jotkut olivat muita vahvempia, ja heillä oli enemmän valtaa. Jättiläiset, peikot, kääpiöt ja hirviöt olivat jumalien yliluonnollisia vastustajia.
Mytologiset olennot asuivat kosmisessa maailmassa, mutta ennen maailman alkua ei ollut mitään, kertoo viikinkeihin liittyvä tarina. Oli vain kaikkialle levittäytyvä tyhjyys, hyinen jää, muodoton usvamaailma ja ikuisesti palava tuli.
Kun tuli ja jää kohtasivat, syntyivät jumalat Odin, Thor ja Loki. Maailma rakentui pyhän saarnipuun eli Yggdrasil-puun ympärille.
Viikingit uskoivat, että kehän muotoisia maailmoja oli yhdeksän. Niihin kuuluivat saarnipuun ympärille levittäytyvä ihmisten keskimaailma eli Midgård ja jumalten Asgård. Maailmanpuun alla sijaitsi Hel eli viikinkien tuonela. Kuoleman valtakuntaan johti Gjall-joki, jota vartioi verinen koira Garm. Se ulvoi, kun joku lähestyi Heliä.
Jättiläisillä oli oma maailmansa. Maailman reunalla asuivat peikot ja hirviöt.
Odinin korpit
Jumalista tärkein oli Odin, joka luopui toisesta silmästään saadakseen juoda viisauden kaivosta. Odin riippui maailmanpuusta yhdeksän vuorokautta, jotta oppisi tuntemaan riimujen maagiset voimat. Kun hänen kipunsa olivat raastavimmillaan, riimut paljastettiin hänelle.
Odinilla oli kaksi korppia, Hugin ja Munin, jotka toivat uutisia maailman eri kolkista. Korpit istuivat isäntänsä olkapäillä ja kuiskuttivat tiedonantoja hänen korviinsa.
Odin osasi myös muuttaa muotoaan. Hän oli sodanjumala ja viekas petkuttaja, mutta myös runouden suojelija. Hänellä olikin monta nimeä. Odin oli kaikkien isä, kaatuneiden jumala ja hirsipuujumala. Ihmisten keskuudessa kulkiessaan hän pukeutui pitkään viittaan ja hattuun.
Hierarkiassa seuraavana oli ukkosenjumala Thor, joka syöksi salamoita ja jyrisytti vaunujaan ajaessaan taivaan halki. Hän surmasi jättiläisiä kääpiöiden takomalla taikavasaralla. Thor oli kookas ja hänet tunnisti punaisesta parrasta.
Freyr oli hedelmällisyyden jumala ja rakkauden jumalatar Freijan veli. Freyr takasi suotuisan sään ja varmisti hyvän sadon.
Loki oli muita hankalampi jumala. Hän oli komea ja vakuuttava mutta samalla ovela ja nokkela. Hänen mieleensä kätkeytyi paljon pimeyttä, vihaa, kateutta ja himoa. Loki osasi muuttaa muotoaan, ja hän lainasikin ulkonäön keneltä tahansa ja naamioitui joskus myös eläimeksi. Koska jumala oli hirviöiden isä, hän pelasi kieroa peliä.
Uskomusten mukaan jumalat vaikuttivat ihmisten elämään. Heille piti uhrata, jotta elämä jatkuisi suotuisana ja maa kantaisi satoa. Viikingit järjestivät uskonnollisia seremonioita pyhissä lehdoissa ja paikallisten päälliköiden kotona.
Kylän päällikkö oli myös poliittinen ja uskonnollinen johtaja. Päälliköt ja suurmiehet pitivät uhrikestejä päiväntasausten ja sadonkorjuun aikaan. Silloin teurastettiin ja syötiin eläimiä.
Luonto uhripaikkana
Uhripaikkoja Norjassa ei ole viikingeiltä säilynyt, kertoo kuraattori Elin Tinuviel Torbergsen Lofoottien Viikinkimuseosta.
”Viikingeillä oli paljon pyhiä paikkoja, mutta monien niiden päälle on rakennettu kirkkoja, eivätkä ne ole enää näkyvissä. Pyhiä paikkoja oli erityisesti Etelä-Norjassa Borressa ja Kaupangissa”, Torbergsen sanoo.
Kansa uhrasi jumalille kotonaan tai kestitaloissa. Uhripaikaksi sopi myös luonto, josta löytyi erikoisen muotoisia kallioita, vahvoja puita tai metsäaukioita. Uhrauksella varmistettiin hyvä sato, rauha ja hyvinvointi. Viikingit uhrasivat myös kaupparetkillään onnistuakseen kaupanteossa.
Viikingit uskoivat, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja varautuivat siihen laittamalla vainajalle hautaan hyödyllisiä esineitä. Päälliköt ja johtajat haudattiin laivaan. Laiva kuvasti vainajan korkeaa asemaa ja kuljetti hänet seuraavaan maailmaan.
Laiva 800-luvulta
Yksi hienoimmista laivahaudoista oli Osebergin laiva, jota säilytetään Oslon viikinkilaivamuseon kokoelmissa. Laiva löydettiin vuonna 1903 Osebergin tilalta suuresta hautakummusta Oslonvuonon länsirannikolta.
Vuosirengastutkimus ajoittaa laivan 800-luvun alkupuolelle. Siinä oli kaksi luurankoa sekä koristeena puuleikkauksia ja emalikoristeisia messinkiheloja. Hauta oli varustettu myös matoilla, keittiötarvikkeilla ja hevosilla rekineen.
Varakkaille viikingeille järjestettiin monen vuorokauden mittainen hautajaisseremonia, joka huipentui vainajan ja laivan polttamiseen.
Suositut henkilöt haudattiin lähelle asuinpaikkaansa, jotta he suojelisivat eloonjääneitä. Pahat ihmiset kuopattiin autioon paikkaan, jotta he eivät vierailisi elävien luona.
Valkyriat lennättävät sielun Valhallaan
Viikinkikulttuuri kasvatti vahvoja sotilaita. Taisteluissa kaatunut viikinkisoturi sai uuden elämän Valhallassa, joka oli pääjumala Odinin juhlasali. Siellä odotti kuoleman jälkeinen loisto ja ihanuus, kertoo islantilainen runo 800-luvulta.
Runon mukaan vainajan sielu aloitti matkansa kohti Valhallaa, kun hänen laivansa ja ruumiinsa oli poltettu tuhkaksi. Naissoturit eli valkyriat nostivat sielun ja lennättivät sen yli maiden ja jokien Valhallaan. Viikingin saapuessa valtavaan saliin valkyriat toivottivat hänet tervetulleeksi.
Siivekäs valkyria ojensi soturille juomasarven, joka oli täynnä simaa. Viikingit valmistivat siman hunajasta, vedestä ja yrteistä, ja sen alkoholipitoisuus oli 20 prosenttia. Simaa pidettiin jumalten juomana. Valhallassa viikinkiä odottivat myös pitopöydät ja jalkakylvyt.
Ruoka ei loppunut koskaan. Kokki teurasti sian joka päivä ja valmisti siitä ruokaa. Seuraavana päivänä sika palasi Valhallaan ja samasta siasta valmistettiin taas ateria.
Kun soturit eivät syöneet, he ottelivat niityllä Valhallan ulkopuolella. Ottelu oli huvitusta, koska soturin ei tarvinnut enää pelätä kuolevansa. Jos hän kaatui taistelussa, valkyyriat herättivät hänet henkiin.
Niityllä sotilaat kuitenkin harjoittelivat Ragnarökiin. Se oli jumalten ja jättiläisten yhteenotto, jossa näkyvä maailma tulisi tuhoutumaan.
Näkijättären ennustus 1200- tai 1300-luvulta kuvailee Ragnarökin vaiheita.
Tarinan mukaan Ragnarökiä edeltäisivät kolmen vuoden ankara talvi, maanjäristykset, tulvat, sodat, taudit ja moraalinen rappio. Helin eli tuonelan kaikki pahat voimat valtaisivat jumalten maan ja ryhtyisivät taisteluun. Ennustuksen mukaan jumalat häviävät ja maailma katoaa liekkeihin.
Toivosta ei kannata kuitenkaan luopua, sillä tuhkasta nousee kuitenkin uusi maailma. Muutamat eloonjääneet jumalat ja heidän jälkeläisensä luovat uuden maailmanjärjestyksen, jossa hyvä hallitsee.
Hautakummuille kirkkoja
Kun kristinusko valtasi alaa Pohjolassa ja lähetyssaarnaajat tekivät käännytysretkiään, viikinkien kulttuuri alkoi himmentyä 1000-luvun molemmin puolin. Pakanalliset tavat ja palvontamenot eivät kadonneet kokonaan vaan jatkoivat eloaan kristinuskon rinnalla.
Norjaan kristinusko saapui 1000-luvun puolivälin jälkeen. Viikinkien vanhoille hautakummuille alettiin rakentaa kirkkoja. Erityisen hienoja ovat varhaiskeskiaikaiset sauvakirkot, joita rakennettiin 1300-luvun puoliväliin saakka. Monissa oli viikinkityylistä koristelua ja jyrkät korkeat katot.
Enimmillään sauvakirkkoja oli noin tuhat. Niistä kolmisenkymmentä on säilynyt eteläisessä Norjassa. Joitakin sauvakirkkoja on entisöity. Komeita ovat esimerkiksi Fantoftin sauvakirkko Bergenissä ja Borgundin sauvakirkko. Niissä voi yhä aistia viikinkiajan hengen.
Koe mennyt maailma:
Lofotr-viikinkimuseon alue Vestvåggøyan saarella Lofooteilla Pohjois-Norjassa löydettiin vuonna 1981, kun maanviljelijä huomasi pellollaan vanhoja rautaesineitä. Alueelle on rakennettu viikinkipäällikön talo, jossa voi tutustua viikinkiaikaiseen esineistöön ja elämäntapaan sekä seurata työnäytöksiä ja kokeilla itse vaikkapa kankaankudontaa.
Midgardin viikinkikeskuksessa Borressa Etelä-Norjassa voi vierailla rautakautisella hautakummulla, viikinkityylisessä juhlasalissa, näyttelyissä ja aikakauteen liittyvissä tapahtumissa.
Sagastadin viikinkikeskuksessa Länsi-Norjassa on 30-metrinen viikinkilaiva Myklebust, viikinkiaikaisia hautoja sekä interaktiivisia näyttelyitä.
The Viking Planet Oslossa on Norjan ensimmäinen digitaalinen viikinkimuseo. Siellä voi tutustua aikakauden perintöön virtuaalisesti.
Trondheimissa on ohjattuja retkiä viikinkiaikaisille paikoille.
Viikinkilaivamuseo Oslossa on tällä hetkellä suljettu remontin takia. Museossa on kolme 800-luvulta peräisin olevaa viikinkilaivaa ja hautakummuista löydettyjä esineitä. Tunnetuin laiva Oseberg löydettiin vuonna 1903.
Symbolien voima
Viikingit kantoivat mukanaan amuletteja, jotka suojelivat ja antoivat voimaa.
Miekka edisti miehen valloitustaitoja ja potenssia.
Kirves edisti terveyttä ja elämänvoimaa.
Kilpi yhdistettiin Freijaan, ja se suojeli soturia taisteluissa.
Riimukivet ovat rautakaudelta ja varhaiskeskiajalta peräisin olevia kivipaasia, joissa oli kirjoitusta ja usein myös kuvia. Viikingit kunnioittivat vainajia riimukivillä.
Mjölner oli Thorin mahtava vasara, joka aina palasi hänen käteensä.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2022.
