Verenkierto ja lymfakierto

Alaraajan verenkierto koostuu verta tuovasta valtimoverenkierrosta ja sitä pois kuljettavasta laskimoverenkierrosta. Valtimoveri tulee alaraajaan reisivaltimoa pitkin. Polven alueella valtimo kiertyy polvitaipeen taakse ja sen nimitys muuttuu polvitaivevaltimoksi.

Säären yläosassa valtimo haaraantuu etumaiseksi ja takimmaiseksi säärivaltimoksi. Nilkan alueella etummaisen säärivaltimon nimi muuttuu jalanselän valtimoksi, jonka pulssi tuntuu jalkapöydän päällä. Takimmainen säärivaltimo puolestaan kiertyy jalkaterään sisemmän kehräsluun takaa, josta sen pulssi on yleensä tunnettavissa. Jalkaterän verenkierto rakentuu siten, että terveellä ihmisellä ainoastaan toinen jalkaterän valtimoista riittää turvaamaan riittävän verenkierron, jos esimerkiksi toinen jalkaterän valtimoista vaurioituu tapaturman seurauksena.

Äkillinen koko alaraajan valtimoverenkierron häiriö ilmenee nopeasti alaraajan kipuna ja kalpenemisena. Usein on myös tunnettavissa lämpötilaero terveeseen alaraajaan verrattuna ja  vähitellen alaraajaan kehittyy myös lihashalvauksen oireita. Yleensä täydellinen valtimoverenkierron tukos syntyy verisuonikalkkeuman ja verisuonen sisäpinnan repeytyessä tai veritulpan tukkiessa valtimon. Alaraajan valtimoverenkierto voi myös heikentyä vuosien kuluessa verisuonten kalkkeutuessa ja ahtautuessa vähitellen. Tällöin akuutin tukkeutumisen aiheuttamat oireet puuttuvat ja alaraaja on sopeutunut heikentyneeseen verenkiertoon. Verenkierron heikkous voi kuitenkin ilmentyä ns. “katkokävelynä”, jolloin puutteellinen hapensaanti pakottaa kävelijän aika ajoin pysähtymään alaraajan kivun vuoksi. Kipuoire häviää levossa ja kävelyä pystytään jatkamaan hetken tauon jälkeen.

Heikentynyt valtimoverenkierto altistaa myös iho-ongelmille. Tällöin esimerkiksi alaraajan haavat voivat olla hitaasti parantuvia ja alaraajan kärkiosiin ja erityisesti painealueille (kantapää, kehräsluiden alue ja päkiä) voi kehittyä itsestään haavaumia. Hankalimmillaan jalan ääriosien ja varpaiden verenkierto on niin huono, että varpaisiin kehittyy kuolio.

Tyypillinen laskimoiden verenkierto-ongelma on laskimoiden vajaatoiminta, joka ilmenee pinnallisissa laskimoissa näkyvinä suonikohjuina. Suonikohjutaudissa laskimoiden läppäjärjestelmä on vaurioitunut ja laskimoveri palaa takaisin alaspäin nostaen laskimoiden verenpainetta, heikentäen laskimoverenkiertoa ja laajentaen laskimoita.

Yleisimmin suonikohjut ilmenevät reiden ja säären sisäpinnalla, eli jalkavarren ison laskimon(isosafeena) alueella. Laskimoiden vajaatoiminta voi myös vähitellen vaikeuttaa kudosten aineenvaihduntaa ja hapensaantia. Tällöin ihon normaali karvoitus häviää, iho muuttuu tummemmaksi (pigmentoituu) tai hankalimmillaan kehittyy huonosti parantuva haavauma(säärihaava), joka voi syntyä spontaanisti tai pienen vamman aiheuttamana.

Alaraajan laskimoihin voi myös kehittyä veritulppia. Laskimoveritulppa voi olla pintalaskimoissa, jolloin se ilmenee punoittavana ja kivuliaana alueena iholla. Pinnallinen laskimoveritulppa on harvoin vaarallinen, ja usein akuuttihoidoksi riittää kivunlievitys.  Vaarallisempi tila on syvempien laskimoiden veritulppa, jolloin riskinä on veritulpan tai sen osan kulkeutuminen verenkierron mukana keuhkoihin aiheuttaen hengenvaarallisen keuhkoveritulpan. Syvät laskimoveritulpat liittyvät usein alaraajan vammoihin, leikkauksiin, jalan immobilisaatioon(esim. kipsaus) tai synnynnäisiin hyytymishäiriöihin.

Alaraajan lymfakierto vastaa imunesteen kuljettamisesta. Alaraajojen imuneste keräytyy pieniin imusuoniin ja sitä kautta nivusten alueella olevien imusolmukkeiden kautta eteenpäin. Imunesteen kierron häiriö liittyy yleensä tulehdussairauksiin tai tapaturmien jälkitiloihin. Nivusissa olevat imusolmukkeet voivat turvota tulehdusten vuoksi, mutta myös pahanlaatuiset kasvaimet voivat ilmetä imusolmukkeiden alueella etäpesäkkeinä, jolloin imusolmukkeen koko kasvaa selvästi. Esimerkiksi syövän tai leikkauksen aiheuttama imunesteen kierron häiriö aiheuttaa alaraajan turvotusta, lymfedeemaa. Täydellinen imusuonien vaurioituminen tai puuttuminen johtaa massiiviseen alaraajan turvotukseen, elefantiaasiin.