Varmat päivät ja muut ovulaation ennakointimenetelmät

Erittäin säännöllinen kuukautiskierto on perusedellytys ovulaatiomenetelmien käytön onnistumiselle. Tiukkoja sääntöjä noudattavien keskuudessa ovulaatiomenetelmien teho on joissakin seurantatutkimuksissa vastannut jopa useimpien modernien menetelmien tehoa. Yleensä kuitenkin näitä menetelmiä käyttäneistä viidesosasta tulee vuoden sisällä äitejä ja isiä, mikä johtuu useimmiten pidättäytymisen laiminlyömisestä.

Menetelmien käyttöä vaikeuttaa sekin, että siittiöiden elinkelpoisuuden pituudesta naisen elimistössä ei ole tarkkaa tietoa. Munasolu pystyy hedelmöittymään vajaan vuorokauden ajan ovulaatiosta. Sen sijaan siittiöt säilyvät elinkelpoisina ainakin kolme vuorokautta, sitkeimmät mahdollisesti jopa viikon. Uusimpien tutkimusten mukaan pystyäkseen hedelmöittämään munasolun siittiöiden tulee olla munanjohtimissa jo ennen ovulaatiota. Siten viimeinen hedelmöittämismahdollisuus olisi ovulaatiopäivänä suoritetussa yhdynnässä. Hedelmällisen jakson pituus on siis ainakin ovulaatiota edeltävä viikko, mutta varmuuden vuoksi kannattaa pidättäytyä myös pari päivää oletetun munasolun irtoamisajankohdan jälkeen.

Munasolu irtoaa 14 päivää ennen kuukautisia. Jos kierron pituus vaihtelee, ovulaatioajankohtaa on mahdoton ennustaa, koska tulevien kuukautisten alkamisajankohtaa ei tiedetä. Jos kierto on säännöllisesti 28 päivää (mitä se harvoin säännöllisesti on), ovulaatio voidaan laskea tapahtuvaksi kierron 14. päivänä ja tällöin pitäisi pidättäytyä ainakin kierron 7-15. päivien välinen aika.

Peruslämpömenetelmä tarkoittaa joka aamu samaan aikaan tapahtuvaa esimerkiksi kainalolämmön mittausta. Sitä on käytetty joskus lapsettomuudesta kärsivien tutkimuksissa kierron kartoitukseen. Raskaudenehkäisytarkoitukseen menetelmä ei sovellu, koska peruslämpö nousee vasta vuorokauden kuluttua ovulaation jälkeen. Tällöin lämmönnousun toteamishetkellä raskauden mahdollisuus on jo olemassa, mikäli yhdyntöjä on ollut noin viikon sisällä.

Kohdunkaulan lima lisääntyy ja muuttuu hyvin venyväksi ja kirkkaaksi ennen ovulaatiota. Siittiöt uivat helposti tällaisen liman lävitse kohtuun ja edelleen munanjohtimiin. Joskus on oletettu olevan hyötyä siitä, että limaa tarkkaillaan tunnustelemalla kohdunsuuta sormin ja yhdynnät lopetetaan heti, kun kohdunsuu tuntuu ensimmäisen kerran kostealta ja limaiselta. Erittyvän liman määrä on kuitenkin hyvin yksilöllistä eikä sen tarkkailu sovellu raskauden ehkäisymenetelmäksi.

Aivolisäkkeen erittämän ns. luteinisoivan hormonin (LH) eritys on veressä suurimmillaan noin puolitoista vuorokautta ennen ovulaatiota. Virtsasta tehtävä testi muuttuu positiiviseksi noin vuorokautta ennen munasolun irtoamista. Raskauden mahdollisuus on siis jo olemassa, mikäli testin muuttumista positiiviseksi on edeltänyt suojaamaton yhdyntä muutamien vuorokausien sisällä.

Lämmönmittaus, kohdunkaulan liman tarkkailu ja LH-testi useammalla perättäisellä kierrolla käytettyinä soveltuvat kaikki kierron kartoitukseen eli sen selvittämiseksi, milloin ovulaatio keskimäärin tapahtuu. Jos kierto on säännöllinen ja ovulaatioajankohta on pystytty osoittamaan, näitä menetelmiä voidaan käyttää tietyllä riskillä ehkäisytarkoitukseen. Yhdynnästä tulee tällöin pidättäytyä viikko ennen ja pari päivää jälkeen oletetun ovulaatiohetken.

Pariskunnan tulee olla motivoitunut pidättäytymään ja naisen täytyy tuntea kehonsa toiminta riittävän pitkältä ajalta. Koska monilla, etenkin nuorilla kuukautiskierto on epäsäännöllinen ja herkkä monille häiriötekijöille, ovulaatiomenetelmiä ei voi missään nimessä suositella käytettäväksi raskauden ehkäisyyn. Mitä vähemmän toivottu raskaus olisi parin senhetkisessä elämäntilanteessa, sitä vähemmän kannattaa turvautua näihin menetelmiin.