Varhainen kasvu vaikuttaa metabolisen oireyhtymän kehittymiseen

Ylihärsilän väitöstutkimuksessa selvitettiin syntymäkoon ja lapsuuskasvun yhteyksiä aikuisiän metabolisen oireyhtymän osatekijöihin. Tutkimusaineistona oli 56 – 75 -vuotiaita Helsingin syntymäkohorttitutkimuksesta.

Jo aiemmin epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että syntymäpainolla ja lapsuusiän kasvulla on yhteys aikuisiän metaboliseen oireyhtymään. Alhainen syntymäpaino näyttää altistavan metaboliselle oireyhtymälle ja aikuisiän diabetekselle.

Syntymäpainolla ja verenpaineella yhteys

Väitöstutkimuksessa havaittiin käänteinen yhteys syntymäpainon ja systolisen verenpainetason välillä 65 – 75 -vuotiaiden ryhmässä vain verenpainetautiin sairastuneilta. Kiloa korkeampi syntymäpaino vastasi 6,4 mmHg (elohopeamillimetriä) matalampaa verenpainetta.

Tutkimuksessa löytyi viitteitä siihen, että insuliiniherkkyydellä on merkitystä varhaiskasvuun liittyvän verenpainetaudin kehittymisessä. Verenpainetautia sairastavilla tämä yhteys näytti esiintyvän vain tietyn PPARy2-geenimuodon kantajilla, kun taas suurempaan insuliiniherkkyyteen liitetyn geenimuodon kantajilla yhteyttä ei todettu.

Odotetusti diabetesta tai heikentynyttä sokerinsietoa esiintyi enemmän niillä tutkimushenkilöillä, jotka liikkuivat harvemmin kuin kolme kertaa viikossa. Selvimmin ilmiö näkyi korkeintaan kolmekiloisina syntyneillä.

-Liikunta saattaa suojata sokerinsietokyvyn heikkenemiseltä erityisesti pienipainoisina syntyneitä, joilla aiempien tutkimusten mukaan on suurentunut riski sairastua diabetekseen, Ylihärsilä arvioi.

Suurempi syntymäpaino tietää suurempaa rasvatonta aikuispainoa

Varhaisen kasvun ja kehon koostumuksen välisten yhteyksien tutkiminen osoitti, että kiloa suurempi syntymäpaino vastasi 56 – 70 -vuotiailla miehillä 4,1 kiloa ja naisilla 2,9 kiloa suurempaa rasvatonta painoa.

Aikuispituudella korjattu rasvattoman painon indeksi oli sitä suurempi, mitä korkeampi oli syntymämitoista laskettu painoindeksi (BMI), tai jos BMI kasvoi minkä tahansa tutkitun neljän ikävaiheen (0 – 1, 1 – 2, 2 – 7, 7 – 11 vuotta) aikana nopeammin kuin mitä aikaisempi kasvu ennusti. Toisen ikävuoden jälkeen nopea kasvu johti kuitenkin myös suurempaan rasvamassaan.

-Nämä havainnot kuvaavat, kuinka geenien ja ympäristön vuorovaikutus sekä varhainen kasvu ja aikuisiän elintavat muuntelevat niitä aikuisiän terveysriskejä, jotka juontuvat varhaiskehityksestä, Ylihärsilä toteaa. (Finfood)

Lähde: Finfood Uutispalvelu 15.10.2008

Lisätietoja:Lääkärikirja: Diabetes, tyyppi 2 – Poliklinikka.fiLääkärikirja: Metabolinen oireyhtymä – Poliklinikka.fiLääkärikirja: Verenpainetauti – Poliklinikka.fi