Terve.fi

Valitatko liikaa - vai liian vähän?

Valitatko liikaa - vai liian vähän?
Se alkaa viattomasti. Kokoonnutte tyttöporukalla juhlistamaan elämää. Syötte hyvin, nautiskelette ja vietätte hyvää aikaa.
Julkaistu: 9.7.2009

Sitten yksi teistä alkaa valittaa, kuinka hänen miehensä on niin ärsyttävä. Pian toinen ottaa osaa jupisemalla, kuinka hänen siskonpoikansa eivät ikinä tottele mitään. Ja kolmas paheksuu työkavereidensa laiskottelua. Yllättäen huomaat itse valittavasi äidistäsi, joka oli juuri luonasi vierailulla.

Miksi valitamme jatkuvasti?

- Valittaminen on olennainen osa monien ihmisten päivittäistä elämää. Aloitamme keskustelut esimerkiksi valituksella. Tiedämme, että silloin saamme enemmän vastauksia kuin positiivisella kommentilla, selventää psykologian professori Robin Kowalski WebMD:lle.

Kowalskin mukaan on olemassa kahdenlaista valittamista: hyödyllistä ja ilmaisevaa. Hyödyllisellä valituksella tähdätään päämäärään – ongelmasta puhutaan siis siksi, että asiassa tapahtuisi muutos. Esimerkiksi saatat saarnata miehellesi makuuhuoneen sekaisuudesta siksi, että toivot hänen tarjoavan siivousapua.

Ilmaisevalla valituksessa on toinen päämäärä: valittaja haluaa jotakin pois sydämeltään. Kun soitat ystävällesi ulvoaksesi, että kaikilla lapsillasi on yhtä aikaa oksennustauti, et kaipaa lääketieteellisiä neuvoja. Haluat sympatiaa ja myöntelyä. Eikä tässä ole mitään väärää, sillä ärsytykset on hyvä purkaa ulos.

Mutta asialla on varjopuolensa: jotkut ihmiset valittavat vain pelkästä valittamisen ilosta.

Valittamisen syy piilee geeneissä?

Ihmisten valittamistarve on todennäköisesti perua esi-isiltämme, kertoo psykologi Michael Cunnigham. Esi-isät nimittäin huusivat kovaan ääneen, jotta saivat varoitettua heimoaan vaarasta.

- Me nisäkkäät olemme ruikuttava laji. Puhumme meitä vaivaavista asioista, jotta saisimme apua tai löytäisimme joukon, jonka kanssa järjestää vastahyökkäys, Cunningham selittää.

Tunteiden purkaminen joka päivä vastaanottavaiselle kuulijalle auttaa meitä tuntemaan olomme vahvoiksi ja tuetuiksi. Valittaminen voi kuitenkin tehdä enemmän kuin vain yhdistää sinut muiden joukkoon. Valitus saattaa muokata sitä kuvaa, joka ihmisillä on meistä. Kun kollega valittaa kiireestään ja kymmenistä työtehtävistään, hän saattaa yrittää vakuuttaa yleisölle olevansa tärkeä ja arvokas työntekijä.

Ihmiset, joilla on terve itsetunto, valittavat todennäköisemmin hyödyllisellä tavalla, selviää Kowalskin tutkimuksesta. Tämä johtunee siitä, että he ovat varmoja valituksensa oikeudenmukaisuudesta ja uskovat, että valittaminen aikaansaa muutoksen

Miehet mutkattomampia myös valittamisessa

Cunnigham uskoo, että yhteiskunta antaa naisille luvan antautua ilmaisevaan valitukseen. Toisaalta suurimmaksi osaksi miehistä koostuvat ryhmät, kuten armeija- ja tehdasammatit, kehottavat miehiä olemaan hiljaa. Joidenkin mukaan mies ei saisi koskaan valittaa.

Kowalski näkee asian eri tavalla – hän uskoo valittamisen olevan sukupuolesta riippumatonta toimintaa. Hän kuitenkin tunnustaa, että pienet valituksenaiheet paljastavat eron sukupuolten välillä. Eräässä tutkimuksessaan Kowalski pyysi osallistujia kirjoittamaan ylös niin monta henkilökohtaista ärsytyksenaihetta kuin mieleen tuli. Naisten muistiinpanot olivat lähes neljä kertaa pidemmät kuin miesten.

- Naisilla on tapana seota pienistäkin asioista. Yksikään mies ei valittanut ärsyyntyvänsä, kun nainen jättää wc-istuimen kannen alas, Kowalski huomauttaa.

Naiset ja miehet myös valittavat eri tavoilla. Miehet suosivat hyödyllistä valittamista, kun taas naiset turvautuvat ilmaisevaan tapaan.

- Jos vaimo valittaa työstään 15 minuuttia, mies saattaa kysyä, miksei hän lopeta. Tämä todennäköisesti järkyttää vaimoa, joka kiljuu pitävänsä työstään, lisää naisten ja miesten erilaisista keskustelutavoista kirjan kirjoittanut Deborah Tannen.

Tannen uskoo, että naiset valittavat tarkoituksenaan luoda siteitä toiseen osapuoleen, mitä miehet taas eivät tavallisesti tee.

Valittaminen on parhaimmillaan hyödyllistä

- Nykypäivän yhteiskunnassa pitäisi aina hymyillä ja teeskennellä kaiken olevan hyvin, vaikkei niin olisikaan. Tämä on järjetöntä, pahoittelee filosofian tohtori Barbara Held.

Held uskoo, että tällä tavalla ihmiset oppivat peittämään onnettomuutensa ja nielevät valituksensa. Se saattaa olla jopa myrkyllistä. Siksipä on tärkeää oppia valittamaan avoimesti.

Heldin mukaan rakentava valittaminen on välttämätön elämäntaito. Hän kehottaa kaikkia valittamaan sydämensä kyllyydestä, mutta vain tietyn aikaa ja muistamaan, ettei kohota valituksen aihetta muiden murheiden ylle. Ennen kaikkia sopivan kuuntelijan löytäminen on tärkeää.

Jos ongelmasi on ratkaistavissa, avaa suusi. Jos olet esimerkiksi loukkaantunut sinkkuystävillesi, jotka eivät koskaan pyydä sinua tyttöjen iltaan, puhu jollekulle heistä suoraan ja koeta saavuttaa hyvä lopputulos. Ilmaisevat valitukset, jotka eivät ole vakavia ja joita ei oikeastaan voi korjata, taas kannattaa suunnata kolmannelle osapuolelle. Ethän halua pilata suhdettasi mieheen muistuttamalla vähän väliä, että vihaat hänen leluautokokoelmaansa.

Krooniset valittajat sen sijaan marisevat kaikille eivätkä ymmärrä lopettaa. He jumittuvat uhrin asemaan ja näin ärsyttävät ympärilläolijoita. Lisäksi he rakastavat puhua, mutta eivät kuuntele.

- Krooniset valittajat vievät aikaasi, mutta torjuvat apusi eivätkä ota yhtään neuvoasi vastaan, huomauttaa Kowalski.

Huonot valittajat ovat parhaimmillaan ärsyttäviä, huonoimmillaan taas masentavia. He levittävät negatiivisuutta ympärilleen ja antavat valitukselle huonon kaiun. Mutta älä anna heidän masentaa. Jos todella tunnet tarvetta valittaa, anna mennä. Sillä suurimmalle osalle meistä valittamisen takana piilee perimmäinen ihmisen tarve – etsimme yhteyttä toiseen ihmiseen.

Lue lisää:

Kommentoi »