Vahingoittaako stressi aivoja?

Tarua. Stressi on elimistön turvajärjestelmä. Se kytkeytyy päälle, kun vaara uhkaa. Elimistömme reagoi vaaratilanteisiin samalla tavalla kuin savannilla leijonaa pakoon pinkoneilla esivanhemmillamme. Tosin sisäiset hätäkellot soivat nykyisin sellaisissakin tilanteissa, jotka eivät uhkaa henkeä. Stressaamme niin työ-, ­raha-, ajankäyttö- kuin ihmissuhdeongelmista. Otamme paineita jopa kesälomasta! Ja työhön paluu vasta painaakin. Hollantilaistutkimuksen mukaan yli kolmen viikon lomalla hyvinvointi on huipussaan kahdeksantena päivänä. Jo ensimmäisen työviikon jälkeen olo on samanlainen kuin ennen lomaa.

Totta. Kun joudut vaaralliseen tai koet­televaan tilanteeseen, sympaattinen hermosto hälyttää lisävoimia käyttöön. Ensin lisämunuaisesta vapautuu adrenaliinia ja noradrenaliinia. Ne tihentävät hengitystä ja sykettä sekä nostavat verenpainetta. Tämä vauhdittaa hapekkaan veren virtausta lihaksiin. Jos koettelemus jatkuu useamman minuutin, lisämunuainen erittää vereen myös kortisolia. Sen avulla sydän ja lihakset saavat nopeasti energiaa, jota ponnistelu vaatii. Kaikki sillä hetkellä tarpeeton, kuten kasvu ja ruoansulatus kytkeytyvät säästötilaan.

Kun vaara on ohi, poikkeustilanne nollautuu. Stressi terävöittää aisteja, nostaa kipukynnystä ja lisää suorituskykyä, mikä voi hätätilassa pelastaa henkesi. Stressistä on pieninä annoksina hyötyä ­arjessakin, koska se pitää valppaana. Myönteistä stressiä kutsutaan eustressiksi. Se motivoi pinnistelemään kohti tavoitteita.

Totta. Terve ihminen kestää voimakastakin äkillistä stressiä. Sairaalle se voi olla kohtalokasta. Jatkuva stressi voi sairastuttaa vakavasti. Kun stressi kroonistuu, elimistön hälytystila jää päälle. Näin käy, jos elää tilanteessa, joka ylittää omat voimavarat tai jossa kokee hyvinvointinsa uhatuksi.

Krooninen stressi vaikuttaa muun muassa hedelmäl­lisyyteen. Se myös heikentää vastustuskykyä ja lisää riskiä sairastua. Stressi on kytketty muun muassa masennukseen, diabetekseen, sydäntauteihin ja veren­kierron häiriöihin ja syöpiin. Joidenkin tutkijoiden mukaan stressi vaikuttaa kaikkiin sairauksiin.

Tarua. Mistä ja minkä verran ottaa paineita, riippuu yksilöstä. Naiset tosin stressaavat herkemmin kuin miehet.

Myös naisten ja miesten riski sairastua ­stressiperäisiin sairauksiin on erilainen. Naisilla stressi aiheuttaa masennusta. Miehillä se nostaa verenpainetta ja lisää riskiä sairastua sydäntauteihin.

Miehet ja naiset myös reagoivat stressiin eri tavoin. Tuore itävaltalaistutkimus osoitti, että ­stressaantuneet miehet sulkeutuvat. Heidän on vaikeampi eritellä ja tunnistaa sekä omia että muiden tunteita. Naisista stressi tekee entistä empaattisempia ja seurallisempia.

Totta. Jatkuva stressi typistää solujen telomeereja. Ne ovat perimäaineksen osasia, ­jotka lyhenevät ihmisen ikääntyessä. Telomeereillä on yhteys eliniän pituuteen ja vanhuusiän sairauksiin.

Evoluutiobiologi Markus J. Rantalan ryhmät selvit­tivät stressin vaikutusta ihmisen ­puoleensavetävyyteen. Ryhmät mittasivat naisten ja miesten kortisolipitoisuuksia. Sitten ne testasivat, kuinka viehättävinä vastak­kainen sukupuoli piti heidän kasvojaan.

Naiset, joilla stressihormonipitoisuus oli korkea, koet­tiin vähiten puoleensavetäviksi. Sama päti naisten vaikutelmaan miehistä.

Totta. Stressiherkkyys on jossain määrin geneettistä. Vielä ei tiedetä tarkkaan, miten paljon ja millä mekanismilla kyky sietää stressiä periytyy. Jo kohtuolot virittävät stressijärjestelmää. Äidin voimakas raskaudenaikainen stressi vaikuttaa siihen, että lapsi kokee kielteisiä tunteita muita lapsia useammin tai voimakkaammin.

Tarua. Usein ihminen tunnistaa sekä stressinsä aiheuttajan että sen merkit, kuten väsymyksen, ärtymyksen ja vatsa- tai rintakivut. Uni- ja ovulaatiohäiriöt, ­ahdistus, impotenssi ja iho-oireet kertovat myös stressistä, samoin muistin pätkiminen.

Itse ei välttämättä miellä olevansa henkisesti stressaantunut, vaikka fysiologisesti sitä olisi. ­Esimerkiksi meluisa ympäristö voi pitää elimistön ­stressitilassa, vaikka meteliä ei kokisi haitallisena. Lapset ja eläimetkin voivat kokea stressiä ilman, että he tiedostavat sitä.

Totta. Stressihormonit voivat ­muuttaa aivosolujen rakennetta ja toimintaa, ­jopa tuhota niitä. Krooninen stressi häiritsee erityisesti hippokampusta, muisti- ja oppimiskeskusta. Jos stressi on jatkuvaa, aivoihin ei talletu uusia muistoja ja vanhojen muistojen mieleen palauttaminen häiriintyy.

Liiallinen stressi heikentää myös etuotsalohkojen työskentelyä, mikä vaikuttaa päättelykykyyn ja itsekontrolliin. Sen sijaan aivojen pelko-keskusta eli mantelitumaketta stressi vain vahvistaa.

Totta. Pelkästään se voi saada elimistön erittämään kortisolia, että näkee toisen ihmisen stressaavassa tilanteessa – jopa televisiossa. Tällöin puhutaan empaattisesta stressireaktiosta. ­Amerikkalaistutkijat ovat osoittaneet, että pikku­vauva poimii äitinsä stressin ja reagoi siihen muun muassa tihentämällä sykettään.  

Tarua. Stressin syytä voi yrittää välttää tai purkaa. ­Tämä voi vaatia ­psykologin apua. Usein luulemme, ­että stressi helpottaa, kun pohdimme loputtomasti ­asioita ja tunteita. Itse asiassa vatvominen voi ylläpitää ­stressiä.

Stressinsietokykyään voi vahvistaa pitämällä itsestä parempaa huolta. Syö ­monipuolisesti. B-vitamiinit lievittävät stressiä, koska ne hoitavat hermosoluja. Harrasta liikuntaa, josta pidät.

Seurustele ystävien ja läheisten kanssa. Myös rauhoittuminen ja rennompi elämänasenne auttavat. Huolehdi, että nukut riittävästi. Tutkimuksessa huomattiin, että mitä pidempään ja paremmin lomallaan nukkuu, sitä enemmän terveys ja hyvinvointi kohenevat. Luonne, taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema vaikuttavat siihen, miten altis on stressaantumaan ja miten hallitsee stressiä. Henkistä kuormaa on vaikea keventää, jos ei voi vaikuttaa tulevaisuuteensa.