"Jyskyttävä särky alkoi vasemmasta otsalohkosta. Pian kipu levisi koko päähän. Tunsin viiltäviä salamaniskuja. Olin niistä aivan kauhuissani. Olin kahden pienen lapsen äiti. Mitä ihmettä päässäni tapahtuu?
Jo lukiolaisena päätäni särki usein. Lääkäri kehotti ottamaan särkylääkettä, eikä asiaan kiinnitetty huomiota sen kummemmin. Pärjäsin itsehoitolääkkeillä.
Sain kaksi lasta kolmekymppisenä. Pääkivut hävisivät odotusaikana kokonaan. Se tuntui ihmeelliseltä. Pian lasten saannin jälkeen kivut kuitenkin palasivat aiempaa voimakkaampina. Menin lääkäriin. Sain migreenidiagnoosin ja kohtauslääkkeet. Olin 35-vuotias.
Kohtauksia tuli tuolloin keskimäärin neljä tai viisi kuukaudessa. Lääkkeet auttoivat hetken, mutta pian kipu palasi. Pikkuhiljaa sietokykyni lääkkeille kasvoi, ja annostus piti nostaa tappiin. Samalla kipujaksot pitenivät. Migreeni kroonistui.
Lue myös: Pää räjähtää kivusta
MIGREENIKOHTAUKSEN LAUKAISI tyypillisesti jokin vahva tunnetila. Kohtaus iski satavarmasti, jos liikutuin hyvästä musiikista, hätäännyin etsiessäni kadonnutta lompakkoa tai ystävä kertoi ikävän uutisen. Vierustoverin hajustekin saattoi laukaista kohtauksen.
Olin ollut sosiaalinen ja iloinen ihminen. Migreeni teki minusta väsyneen ja äreän. Töissä pystyin vielä pitämään itseni kasassa, kotona en jaksanut tsempata. Käperryin sisäänpäin.
Kokeilin kaikkia mahdollisia hoitoja. Lääkäri määräsi migreenin estolääkkeeksi vuoroin beetasalpaajia ja masennuslääkkeitä. Testasin myös Botox-hoitoa, jossa ainetta ruiskutettiin päähäni, sekä vyöhyketerapiaa, akupunktiota, hierontaa ja eri rentoutumiskeinoja.
Mikään ei auttanut. Elin jatkuvassa lääkehuurussa. Samaan aikaan työskentelin vaativissa johtotehtävissä, kävin läpi yt:t sekä rakkaan läheiseni sairauden. En silti ollut juuri koskaan pois töistä.
Vanhempani kuolivat, kun olin nuori. Se teki minusta tunnollisen suorittajan. Saan työstäni virtaa, mutta ylisuorittaminen saa aikaan kahta kauheamman olon.
ITKIN EPÄTOIVOSTA yön mustina hetkinä. Saatoin miettiä, tällaistako helvettiä loppuelämäni on. Aamulla keräsin taas itseni ja menin töihin.
Migreeni paheni entisestään, kun lähestyin viittäkymmentä vuotta. Kivuttomia päiviä oli enää noin seitsemän kuukaudessa. Lääkäri epäili syyksi vaihdevuosia, vaikkei minulla ollut niiden tyypillisiä oireita, kuten hikoilua.
Verestäni mitattiin hormonitasapaino. Koe varmisti, että vaihdevuodet olivat täydessä vauhdissa. Olen miettinyt jälkeenpäin, että migreeni saattoi olla osittain hormoniperäistä nuoruudessanikin.
Pahimmillaan migreenikohtaus kesti jopa kuusi päivää. Lopulta oli pakko antaa periksi ja mennä lääkäriin. Sain ensiavuksi suonensisäisiä relaksantteja, jotka pakottivat nukkumaan. Univaje pahensi kipukierrettä. Joskus sain kipuun vahvan kortisonikuurin.
Migreeni ei ole koskaan vain siitä kärsivän ongelma. Kun yksi perheessä sairastaa, koko lähipiiri joutuu koville. On kestettävä, että saman katon alla asuu kivulias, ärtyisä ja toimintakyvytön ihminen. Inhosin itseäni, kun en jaksanut olla oma itseni. Ei ole ihme, ettei kaikista ei ole elämään kipupotilaan rinnalla.
TUNSIN OLEVANI HUONO äiti ja puoliso. Sitä tunnetta oli kaikkein vaikein sietää.
Läheiseni tukivat ja tsemppasivat. Kipukierteessä mieheni hoiti asioita ja huolehti, että jääkaapissa oli ruokaa. Parisuhteemme oli välillä väkisinkin myös hoitosuhde.
Elämäni mullistui viime keväänä, kun kokeilin uutta biologista estolääkettä. Noin puolet hyötyy lääkkeestä, ja onneksi minä kuulun tähän joukkoon. Kohtaukset alkoivat vähentyä heti.
En uskaltanut aluksi iloita. Pelkäsin, että petyn, kuten niin monesti aiemminkin. Kipua on enää vain 5–7 päivänä kuukaudessa. Se tuntuu ihmeelliseltä. Kun herään aamulla levänneenä ilman pääkipua, saatan ihmetellä, olenko kuollut.
Lääkettä pistetään ihon alle kerran kuussa. Se ei paranna migreeniä, mutta estää kohtaukset. Usein tunnen, että kohtaus iskee, mutta niin ei lopulta käykään.
Olen saanut minuuttani takaisin. Minua ärsyttää huomattavasti harvemmin. Jaksan tavata ystäviä ja harrastaa. Käyn tanssimassa ja jumpassa. Pystyn jopa juomaan välillä lasin kuplivaa ilman, että kohtaus iskee.
Uuden lääkkeen teho saattaa hiipua hiljalleen, mutta en mieti sitä nyt. Keskityn nauttimaan. Ehkä lääkkeestä tulee vielä uusia muunnoksia, jotka tehoavat entistä paremmin.
Migreeni voi helpottua, kun vaihdevuodet ovat ohi ja hormonitoimintani tasaantuu. Tärkeintä on, että säilyttää uskon tulevaan eikä jää kivun kanssa yksin."
Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 12/2019.
