Voi Hyvin

"Uskalsin adoptoida sinkkuna kaksi lasta"

"Uskalsin adoptoida sinkkuna kaksi lasta"

Suvi Aarnio toteutti haaveensa ja adoptoi kaksi lasta Etelä-Afrikasta yksin. - Olin sinkku, eikä miestä ollut näköpiirissä. Adoptio tuntui oikealta vaihtoehdolta.
Teksti Raisa Mattila
Kuvat Suvi Elo
Mainos

Yksitoista vuotta sitten elin kahdestaan esikoispoikani kanssa. Suhteeni lapseni isään oli päättynyt vuosia aiemmin. Aloin haaveilla isommasta perheestä. Minusta alkoi tuntua yhä voimakkaammin siltä, että olisi kiva saada lisää lapsia ja 11-vuotiaalle pojalleni sisaruksia. Olin elellyt sinkkuna, eikä miestä ollut näköpiirissä, joten adoptio tuntui oikealta vaihtoehdolta. Olin kuullut, että yksinkin voi adoptoida.

Vuonna 2005 soitin sosiaalitoimistoon ja ilmoittauduin adoptioneuvontaan. Kaikkien adoptiosta haaveilevien pitää osallistua neuvontaan, jossa selvitetään hakijan valmiudet ennen kuin adoptiolupa voidaan myöntää ja paperit lähettää kohdemaahan.

Reissasin parin kuukauden välein Paraisilta Helsinkiin juttelemaan sosiaalityöntekijän kanssa. Neuvonta kesti vuoden. Kun sain adoptioluvan, hakupaperini lähetettiin Etelä-Afrikkaan. Se oli yksi maista, jotka antoivat adoptiolapsia myös yksin hakeville vanhemmille.

Nihkeä suhtautuminen toisen lapsen adoptioon

Kolmen kuukauden kuluttua papereiden lähettämisestä puhelimeni soi. ’Sinua odottaa vuoden ikäinen poika’, puhelimessa kerrottiin. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun mietin puhelua. Sen jälkeen minun oli kerrottava töissä, että olen pian jäämässä äitiyslomalle. En ollut puhunut asiasta etukäteen, koska odottelussa olisi voinut kestää pitkään. Kahden viikon kuluttua istuin jo lentokoneessa esikoiseni ja äitini kanssa hakemassa poikaa kotiin.

- Lähipiiri ei ole ihmetellyt ratkaisuani. Uskon heidän ymmärtäneen nopeasti, että tämä on minun tapani elää, Suvi Aarnio sanoo.

Vuoden päästä hänen kotiutumisestaan otin yhteyttä viranomaisiin ja kerroin, että olisin valmis adoptoimaan toisen lapsen. Halusin, että joku jakaisi ensimmäisenä kotiin tulleen poikani etnisen ja kulttuurisen taustan. Kun harkitsin toista adoptiota, sain viranomaisilta osittain nihkeän vastaanoton. Luulen syynä olleen se, että hain lasta yksin. Tiesin kuitenkin, että olisimme hyvä adoptioperhe. Ilmoittauduin uudelleen neuvontaan, ja kahden vuoden kuluttua sain kuopukseni kotiin.

Yksin adoptoiminen nieli rahaa mutta kannatti

Olin perheen ainoana aikuisena 24 tuntia vuorokaudessa vastuussa pienistä lapsista. Jossain vaiheessa aloin kaivata jumppaan ja lenkille. Piti hyväksyä se, ettei lenkkeily onnistunut tuosta vain. Siinä auttoi oivallus, ettei pikkulapsivaihe kestä ikuisesti. Erityisesti äitini ja isovanhempani ovat olleet tukenani ja apunani.

Unelmani on niellyt rahaa, mutta en ole laskenut summia. Adoptiojärjestöjen mukaan yhden lapsen adoptioon menee rahaa 10 000–15 000 euroa. Matka lapsen kotimaahan on suurin yksittäinen menoerä, mutta osan summasta saa Kelan kautta takaisin. En ole rikas, mutta näin ison unelman saa järjestymään.

Nyt minulla on perhe, josta haaveilin. Kaikki lapseni ovat ihan parhaita.

Suvi Aarnio on perustanut kehitysmaiden tukemiseksi Kapua-järjestön. Se kerää varoja hyvinvoinnin edistämiseen. Nepalissa ja Keski-Aasiassa. Kapua.fi.

Suvin vinkit unelmien toteuttamiseen

1. Pysähdy. Käytä aikaa sen miettimiseen, mitä haluat elämältäsi. Kuuntele itseäsi: Mikä on minulle tärkeää? Mitä haluan ja mistä tule onnelliseksi?

2. Ole valmis luopumaan. Jostain on ehkä luovuttava, jotta voisit toteuttaa unelmiasi.

3. Ole rohkea. Jos et elä itsesi näköistä elämää, voit helposti katkeroitua.

Julkaistu: 26.7.2018