Kauneus & Terveys

Työpaikka ei ole terapiakeskus


Kun työkaveri joutuu kriisin keskelle, se voi muuttaa työyhteisön terapiaryhmäksi. Pitääkö kollegojen tukea kriisiytynyttä ja miten?
Kuvat iStock

Kun työkaveri joutuu kriisin keskelle, se voi muuttaa työyhteisön terapiaryhmäksi. Kollegat voivat tukea, mutta loputtomasti ei tarvitse kuunnella.

Työkaverin elämänkriisi näkyy usein yhteisössä. Osa kerääntyy terapiahetkiin, ja työnteko hidastuu. Osa syö lounaan mieluummin eri aikaan muiden kanssa kuin kuuntelee vuodatusta.

– Kaikilla on vaikeita aikoja ja apua saa tarjota, mutta tarkoitus ei ole kuunnella niin paljon, että itse väsyy. Voimia ja aikaa on oikeus varjella, ratkaisukeskeinen valmentaja Riikka Pajunen Montevistasta sanoo.

Jos kollega muuttuu tavallista hiljaisemmaksi ja käy vessassa itkemässä, pitäisi yhteisön reagoida.

Esimiehen pitää lain mukaan puuttua, jos työntekijä on niin kuormittunut yksityiselämässään, ettei suoriudu tehtävistään, tai jos kyse on esimerkiksi masennuksesta tai muista mielenterveyden ongelmista.

Vuodesta 2011 työpaikoilla on käytetty varhaisen välittämisen mallia. Siinä työnantaja, työntekijä ja työterveyshuolto sitoutuvat siihen, että he pyrkivät hyvinvoivaan, työkykyiseen ja tulosta tekevään henkilöstöön.

– Jos työntekijä ei mainitse asiasta, esimiehen pitää kysyä häneltä. Yksityiskohtia ei ole pakko kertoa, riittää, että sanoo, että kyseessä on henkilökohtainen kriisi, työterveyspsykologi Miia Rautiainen Mehiläisestä sanoo.

Kun olet itse kriisissä

  • Kerro asiasta. Älä silti avaa jokaista yksityiskohtaa, ainoastaan tarpeellinen.
  • Luota esimieheen. Miettikää yhdessä, pitääkö töitäsi järjestää toisin.
  • Hae apua. Ammattilainen auttaa näkemään asioita eri näkökulmista.
  • Huolehdi itsestäsi. Tee asioita, joista tulee hyvä mieli.
  • Tee se, minkä jaksat. Rytmitä työtehtäviä ja pidä pidempiä taukoja.
  • Ole armollinen. Pahin tilannekaan ei kestä ikuisesti.

Työt pitää järjestellä toisin

Hankalassa elämäntilanteessa olevan työt saattavat liukua muiden tehtäväksi. Jos muut tekevät toisen töitä pitkään, he voivat uupua. Kenenkään ei tarvitse tehdä tuplamäärää töitä työkaverin vaikean ajan takia. Siksi kriisissä olevan olisi hyvä kertoa itse, jos tilanne alentaa työkykyä ja hän tarvitsee sairauslomaa tai lyhennettyä työaikaa.

– Pitää uskaltaa vetää rajat ja ymmärtää, jos ei selviydy töistään sillä hetkellä. Myös työkykyisten kollegojen olisi hyvä sanoa ­ääneen, etteivät pysty tekemään enempää töitä, Pajunen toteaa.

Kriisiä läpikäyvää ei pidä pakottaa kotiin.

Työ voi olla voimavara, jolla saa etäisyyttä tilanteeseen ja arjen rutiinit säilyvät.

Kun kollega on kriisissä

  • Huomioi hänet. Kysy, onko kaikki hyvin. Älä utele liikaa vaan kunnioita toisen yksityiselämää.
  • Osoita välittämistä. Kuuntele voimiesi mukaan. Joskus läsnäolo voi auttaa sanoja enemmän.
  • Älä välttele. Kahvipöydässä yksin istuminen ei tunnu hyvältä kenestäkään.
  • Älä ota toisen hommia. Tee sen verran, mitä jaksat. Pohdi, mikä on sinulle liikaa.
  • Puhu esimiehelle. Jos kriisissä oleva käyttäytyy ikävästi, sitä ei tarvitse sietää. Jos pomosi on se, joka raivoaa, puhu hänen esimiehelleen.

Puhukaa muista aiheista

Moni kaipaa vertaistukea vaikeassa elämäntilanteessa. Työpaikalta voi löytyä toinenkin eronnut tai sellainen, jonka puoliso tai lapsi on kuollut tai vanhempi sairastunut.

Miia Rautiainen tähdentää, ettei työyhteisössä ole viisasta kertoa kovin laajasti esimerkiksi aviokriisistään. Tiedot kulkeutuvat herkästi värittyneinä eteenpäin asioista, joita ei ole tarkoittanut isommalle joukolle.

Jos kollegan kriisi on ainoa asia, josta puhutaan tauoilla, se voi pahimmassa tapauksessa hidastaa toipumista.

– Kahvitauoilla pitää olla myös rentouttavia puheenaiheita. Hankalaa tilannetta ei kannata työstää kollegoiden vaan mieluummin ammattiavun kanssa, Rautiainen sanoo.

Voi olla vaikea huomauttaa, jos asioita vatvotaan liikaa. Se on silti vihjailua tai välttelyä parempi vaihtoehto.

– Toiselle voi sanoa ystävällisesti, että ymmärrän tilanteesi, mutta nyt en voi kuunnella, sillä minun pitää saada työni tehtyä, Rautiainen ehdottaa. 

Itku voi vaihtua raivoksi

Kriisiä kokeva voi itkun sijaan tai lisäksi raivota ja käyttäytyä huonosti.

– Räyhääminen ei ole sallittua, vaikka se olisi ymmärrettävää. Tiuskimista ei pidä hyssytellä, Rautiainen sanoo.

Huutajalle voi myös rehellisesti todeta, ettei pidä siitä, että äänen volyymi kohoaa.

– Miksi-sanan käyttöä kannattaa välttää. Ei pidä syytellä toista ja kysyä, miksi räyhäät. Parempi on kertoa vain tunteista, joita raivoaminen herättää, Pajunen toteaa.

Julkaistu: 5.9.2019