Tunnista lapsen rasitusastma

Rasitusastmaa sairastaa muutama prosentti väestöstä, minkä lisäksi lähes 90 prosenttia astmaatikoista ja kolmasosa allergista nuhaa sairastavista kärsii ajoittain rasitukseen liittyvistä hengitysoireista.

Rasitusastmaoireiden syntymekanismia ei tunneta tarkkaan. Todennäköisimmin se liittyy astma- ja atopiataipumuksen lisäksi lisääntyneen ilmavirtauksen aiheuttamaan hengitysteiden kuivumiseen ja viilentymiseen, mikä sopii hyvin siihen, että oireilu on tavallisempaa talviurheilua harrastavilla.

Oireilu voi olla epäselvää

Selkeimmillään rasitusastma aiheuttaa tyypillisiä astmaoireita, kuten hengityksen vinkumista, hengenahdistusta, rintatuntemuksia ja yskää, mutta varsinkin lapsilla oireet voivat olla vaikeasti tunnistettavia.

Yhtäjaksoinen aerobinen rasitus aiheuttaa oireita enemmän kuin toistuvat lyhytkestoiset rasitusjaksot tai anaerobinen rasitus.

Rasituksen ohella oireita lisäävät mm. kylmä ja kuiva ilma, pöly, uimahallien kloori ja hengitystieinfektiot.

Oireilu voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: tyypillisesti se alkaa 5–10 minuuttia rasituksen jälkeen liikuntaan liittyvien hengitystyötä tukevien autonomisen hermoston vaikutusten mentyä ohi.

Noin tunti oireiden alkamisesta seuraa kahdesta neljään tuntia kestävä niin kutsuttu refraktaarivaihe, jonka aikana uusi rasitus aiheuttaa oireita huomattavasti ensirasitusta vähemmän. Tätä voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi urheilusuoritusta edeltävän lämmittelyn ajoituksessa.

Refraktaarivaiheen mentyä ohi, oireilu voi taas lisääntyä.

Rasitustesti paljastaa rasitusastman oireet

Lapsilla rasitusastman diagnostiikka on erityisen haastavaa, koska sairaus voi johtaa liikunnan välttämiseen, minkä seurauksena rasitukseen liittyvä oireilu ei tule selvästi esiin.

Käytännössä diagnoosi tehdään oireiden, positiivisen rasituskokeen ja hoitovasteen perusteella. Juoksurasituskokeessa lasta juoksutetaan kahdeksan minuuttia.

Puhallusarvojen mittaus sekä keuhkojen kuuntelu tehdään välittömästi ennen rasitusta sekä viisi ja 10 minuuttia rasituksen jälkeen.

Puhallusarvojen lasku kokeen jälkeen yli 15 prosenttia ja palautuminen keuhkoputkia laajentavalla lääkkeellä on rasitusastmalle diagnostinen, mutta normaali tulos ei poissulje sairautta.

Erityisesti kilpaurheilua harrastavilla lapsilla heitä merkittävästi haittaavat oireet voivat olla vaikeammin todettavia, ja toisaalta urheilijoita on vaikea saada kuormitettua riittävästi. Sen vuoksi näille lapsille tehdäänkin usein farmakologinen rasitustesti, jossa hengitysteiden poikkeava supistustaipumus provosoidaan esiin esimerkiksi histamiinia antamalla.

Hoitotavoitteena liikunnan mielekkyys

Rasitusastman hoidon tavoitteena on poistaa lapsen liikkumista ja liikunnasta nauttimista haittaava oireilu ja urheilijoilla vähentää sairaudesta johtuvaa tulosten huononemista.

Lääkehoidon perustana on yleensä hengitettävä glukokortikoidi, joka vähentää keuhkoputkien poikkeavaa supistustaipumusta.

Keuhkoputkia laajentavilla lääkkeillä hoidetaan kohtauksia, minkä lisäksi niitä ennen rasitusta ottamalla voidaan ehkäistä oireiden tuloa.

Terveyden ja hyvinvoinnin tukemisen lisäksi hyvä kunto parantaa astman hoitotasapainoa, joten liikuntaharrastuksen jatkuminen on astmaa sairastaville erityisen tärkeää.