Vauva jaksaa nostaa oman painonsa.
Jos painaa etusormensa vauvan käteen, puristaa vauva vaistomaisesti sormet tiukasti sormien ympärille. Uskomatonta kyllä, vauvan pystyy nostamaan ylös puoleksi ilmaan näin, sillä vauvan tartuntaote on niin luja, että hän jaksaa kannatella itseään.
Sormenjäljet ilmestyvät jo kohdussa.
Jo syntyessämme meillä on yksilölliset sormenjäljet, jotka pysyvät samanlaisina koko elämämme ajan. Jäljet kasvavat suuremmiksi, mutta kuvio ei muutu.
Poikavauvat ovat luontaisia metsästäjiä.
Koska poikavauvat ovat perimän mukaan metsästäjiä, myös heidän painonsa syntyessä on noin pari sataa grammaa suurempi. Tästä kohtalosta johtuen pojat myös itkevät tyttövauvoja vähemmän (metsästäessä pitää olla hiljaa), pojat ottavat enemmän riskejä (metsästäjien piti olla uhkarohkeita) ja poikavauvat nauttivat saadessaan paukuttaa ja hakata lelujaan (metsästäjien piti muokata tehokkaita aseita).
Tytöt ovat poikia herkempiä.
Jo muutamien tuntien ikäiset tyttövauvat reagoivat kevyeen puhallukseen paljaaseen mahaan. Tytöt myös vääntelehtivät ja itkevät poikia enemmän paljaana ollessaan.
Joillakin vauvoilla on hampaita syntyessään.
Yhdellä 2000 vauvasta on syntyessään hammas. Mutta koska hammas voi olla ruokinnan tiellä tai kivulias äidille, se otetaan yleensä pois.
Isot tytöt eivät itke, pienet itkevät.
Vauvat itkevät eniten ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Mutta he eivät voi itkeä oikeita kyyneleitä ennen suurin piirtein puolen vuoden ikää.
Äidit suosivat vasenta kättään halatessaan vauvaansa.
Äidit suosivat vasenta kättään, kun he pitelevät vauvaansa rintaansa vasten, sillä silloin vauvan korva on lähellä äidin sydäntä ja voi näin pitää vauvan tyynenä. Tämä seikka ei päde vain oikeakätisillä, sillä myös 78 prosenttia vasenkätisistä äideistä pitelevät tällä tavoin vauvaansa.
Meillä on syntyessämme isot jalat.
Syntyessämme jalkaterämme koko on noin kolmanneksen siitä, mitä se on aikuisena. Vuoden iässä jalka on jo puolet aikuisiän koosta.
Vauvat jokeltavat samalla tavalla.
Puolen vuoden ikään asti kaikki vauvat ääntelehtivät samalla tavalla. Puolen vuoden jälkeen vauvat pystyvät erottamaan kielet toisistaan ja niiden rytmin. Ennen ensimmäistä syntymäpäivää vauva on säädetty sille kielelle, mitä kotona puhutaan.
Kahden vuoden iässä lapsi osaa noin 300 sanaa.
Yleensä vauva sanoo ensimmäisen sanansa noin 10 kuukauden iässä. Vuoden ikäisenä vauva osaa yleensä noin kolme sanaa ja puolentoista vuoden iässä sanavarasto on laajentunut jo pariin kymmeneen sanaan. Parin vuoden iässä lapsi voi osata jo 200-300 sanaa, mutta se vaihtelee. Erään selvityksen mukaan osa 20 kuukauden ikäisistä lapsista osasi jo 350 sanaa, kun toiset hallitsivat vasta kuusi sanaa.
Vauva kuulee puhetta jo kohdussa.
Vauva kykenee kuulemaan puhetta kohdun sisälle noin kaksi kuukautta ennen syntymäänsä. Tämä selittää sen, miksi vauva tunnistaa äitinsä puheen jo syntyessään.
Vauva pystyy tunnistamaan äitinsä hajusta.
Vauva pystyy tunnistamaan äitinsä yksilöllisestä kehon ominaistuoksusta. Ja äiti kykenee erottamaan silmätkin sidottuna oman vauvansa joukosta vain tuoksusta. Äiti tunnistaa myös lapsensa itkun. Äiti on ”ohjelmoitu” heräämään vain hänen oman vauvansa itkuun. Aiheesta kertoo The Sun Health artikkelissa The secret world of superbabes 11.9.2008.
