Täältä tullaan maailma! Suomalainen synnytys on tuskaa, pelkoa ja onnenkyyneleitä

Eletään loppuvuotta 2018. Lohduton itku kuuluu Naistenklinikan käytävään asti. Kahden päivän ikäisellä Elhamilla on nälkä. Sairaalahuoneessa äiti Afnan Bayati, 25, kiepauttaa vauvan sairaalapaitansa alle ja asettaa pienen suun rinnalleen.

Tilanne on intiimi ja kaunis. Paikalla on aviomiehen lisäksi vain naisia, joten tuore äiti voi imettää ilman hiuksia verhoavaa huivia.

Nykytietämyksen mukaan äidin ja vauvan ihokontakti jouduttaa maidon herumista ja auttaa kiintymyssuhteen syntymistä. Siksi täällä Naistenklinikalla suositellaan, että vauva viettäisi ensimmäiset päivänsä vanhemman paidan alla.

– Tyttö nukkui paitani alla eilen kolme tuntia, tuore isä Nabeel Notak, 30, kertoo ylpeänä.

Pariskunta saapui sairaalaan varhain lauantaina. Synnytys eteni nopeasti, ja äiti pärjäsi ilman kipua lievittävää lääkitystä, kuten oli toivonutkin. Tuleva äiti oli lukenut, että luomuna syntyneet vauvat ovat usein virkeämpiä. Lämmitetty kauratyyny helpotti kipuja.

Elham parkaisi ensimmäisen kerran lauantaina kello 9.44. Hän painoi 3,3 kiloa ja oli 49 senttiä pitkä.

Elham on pariskunnan ensimmäinen lapsi, joten kaikki koetaan nyt ensi kertaa. Isä sai pestä vauvan synnytyssalissa. Vauva oli niin pieni ja liukas, että isä pelkäsi pudottavansa hänet.

Nyt pientä itkettää niin, ettei hän pysty keskittymään imemiseen. Lopulta äiti lypsää rinnasta maitoa lusikkaan ja tytär juo siitä ahnaasti.

Tällaisia vauvojen ja vanhempien yhteiset ensihetket usein ovat. On opeteltava uusia taitoja, vaikka tekisi mieli kerätä voimia ja nuuhkia toisen ihoa.

Pariskunnan toiveissa on neljä viisi lasta.

– Mutta ei heti perään. Katsotaan ensin Elhamin kanssa, mitä kaikkea on tulossa, Afnan Bayati nauraa.

Suomi tarvitsee lisää vauvoja. Syntyvyyden pitäisi kääntyä nousuun, jotta tulevaisuudessa olisi tarpeeksi jälkeläisiä huolehtimassa meistä jo olemassa olevista.

Naistenklinikan viikko on alkanut rauhallisesti. Maanantaiaamuna kolme 22 synnytyssalista on käytössä. Tyhjiä synnytyssaleja vieri vieressä, näinkö vauvakato näyttäytyy?

– Vauvoja syntyy vuorokaudessa keskimäärin 24. Mutta hiljaisiakin päiviä on. Vauvat tulevat omaan tahtiinsa, kätilö Anu Suomalainen sanoo.

Silti vauvakato on totta. Syntyvyys on laskenut Suomessa vuodesta 2011 lähtien. Nyt syntyy vähiten ihmisiä 150 vuoteen.

1800-luvun katovuosina Suomi näki nälkää. Oli muutakin ajateltavaa kuin petipuuhat ja perheenlisäys. Nykyisen vauvakadon syy ei ole yhtä yksiselitteinen.

– Lapsia ei enää haluta samaan malliin kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Ei tarkkaan tiedetä, mistä tämä johtuu, sanoo tutkimusprofessori Mika Gissler Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Väestöliiton kyselytutkimusten mukaan toivottu lapsiluku on aiempaa useammin nolla tai yksi.

Lue myös: Synnytyksiin voi hurahtaa

Lapsia syntyy aiempaa vähemmän kaikissa Pohjoismaissa, mutta Suomessa muutos on ollut dramaattisin.

Vuoden 2018 arvion mukaan naisten kokonaishedelmällisyys putoaa 1,43:een. Vuonna 2017 luku oli kaikkien aikojen matalin eli 1,49. Se kertoo, kuinka monta lasta nainen saa.

Yksilapsisia ja täysin lapsettomia on yhä enemmän eivätkä maahanmuuttajatkaan pelasta tilannetta.

Silti vain harva toivoo olevansa lapseton koko elämänsä. Moni haluaisi vauvan, mutta ensin pitäisi olla sopiva kumppani, työ tai isompi asunto. Aina ihanteellinen paketti ei ole kasassa hedelmällisten vuosien aikana.

Myös talousnäkymät vaikuttavat. Yleensä alamäki on lisännyt ja nousukausi vähentänyt tulokkaiden määrää. 2010-luvun taitteen laihojen vuosien jälkeen syntyvyys ei kääntynyt nousuun. Tieto hämmentää tutkijoita.

Vähälapsisuus voi osittain johtua silkasta tietämättömyydestä. Gissler on ihmeissään, kuinka optimistisesti opiskelijaikäiset suhtautuvat hedelmällisyyteensä.

Julkisessa keskustelussa ympäristö on nostettu yhdeksi syyksi olla lisääntymättä.

– Vauva ei ole ekoteko. Silti ympäristöhuolet eivät näyttäisi hillitsevän suomalaisten lapsihaaveita.

Lapsiluvun laskua voi selittää myös nykyinen asenne. Oma elämä halutaan suunnitella tarkkaan, mikä saattaa näkyä tilastoissakin. Varsinkin alle kolmekymppiset ensisynnyttäjät saavat vauvansa loppukesästä.

– Ehkä vauvansaanti tähdätään lomaan, jotta molemmat voisivat olla kotona mahdollisimman pitkään.

Vielä 1990-luvulla synnytyspiikki oli maaliskuussa, jolloin vauvat saivat alkunsa juhannuksena.

– Toiset ja kolmannet lapset syntyvät tasaisemmin eri kuukausina. Ensimmäinen lapsi opettaa, ettei kaikkea voi suunnitella.

Hyvä uutinen on se, että suomalaiset synnyttäjät ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa palveluun. Tämä selvisi vuonna 2016 tehdystä THL:n synnytyskokemuskyselystä.

Synnytyksellä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. On huomattu, että pelko voi vähentää tulevien lasten määrää. Pariskunnilla, joiden lapsi on syntynyt ennenaikaisesti, on alentunut lapsiluku. Ehkä pelätään, että ongelma toistuu.

Kyselyn mukaan perheet pitävät kätilöitä ammattitaitoisina. Tukea ja kannustusta saa herkässä tilanteessa. Vaikka sairaalaverkko on harventunut, perheet olivat tyytyväisiä synnytyssairaalansa sijaintiin.

– Tavoittelemme aina myönteistä synnytyskokemusta ja hyväkuntoista lasta. Jos kohtelisimme synnyttäjiä huonosti tai jos emme olisi läsnä, sahaisimme omaa oksaamme, Anu Suomalainen sanoo.

Kätilö on vajaan kolmenkymmenen työvuotensa aikana auttanut maailmaan lukuisia vauvoja.

– Joka kerta, kun vauvan pää pilkistää, tuntuu kuin katselisi parasta luontodokumenttia. Se herkistää. Pääsen sanomaan synnyttäjälle lohdulliset sanat. Enää ei mene kauan.

Synnytyksen kannalta on tärkeää, että äiti tuntee olonsa turvalliseksi. Valtaosalla on tukihenkilö mukana.

– Mutta jos puolisoa synnytyksen näkeminen ahdistaa, ei ehkä kannata pakottaa häntä siihen. Tämä voi vaikuttaa parisuhteeseen kielteisesti, Suomalainen sanoo.

Yhä useampi nykyäiti kärsii synnytyspelosta, mikä näkyy ruuhkana synnytyspelkopoliklinikoilla. Noin kahdeksan prosenttia äideistä saa pelkodiagnoosin.

– Eniten pelätään kipua ja kontrollin menetystä. Perheet ovat aika yksin. Ei ole läheisiä sukulaisia, joiden kanssa puhua peloista. He luottavat mieluummin ammattilaisen apuun, Suomalainen sanoo. Ja samassa kätilön apua tarvitaankin.

Hämärässä synnytyssalissa makaa tokkurainen Jenni Saastamoinen, 35. Hänen miehensä Juhani Niskanen, 36, kaataa itselleen termospullosta kahvia. Takana on pitkä yö. Jenni on saanut jo kolme epiduraalipuudutetta.

Parin ensimmäinen yhteinen lapsi vitkastelee. Monitorin käyrä piirtää supistuksia, mutta äiti ei reagoi niihin. Puudute vie kivun, eikä lapsi tahdo lähteä syntymään.

Suomalainen kokeilee uutta metodia, spinningiä, jonka pitäisi auttaa vauvaa laskeutumaan. Siitä voi olla myös apua, jos vauvan pää on väärässä asennossa.

Suomalainen kiepauttaa synnyttäjän jalan toisen yli niin, että äiti melkein roikkuu sängyn laidalla. Kätilö kannattelee, ettei äiti putoaisi. Nyt odotetaan muutama supistus. Sitten vaihdetaan kylkeä. Ja taas odotetaan.

Spinning on monelle kätilöllekin vieras menetelmä. Suomalainen maksoi koulutuksen omasta pussistaan.

– Tämän tarkoitus on vähentää tarvetta imukupille tai sektiolle. Nyt ei voi muuta kuin odottaa ja toivoa, että vauva sai jumpasta vauhtia.

Moni asia on synnytyssalissa paremmin nyt kuin 1990-luvulla. Kun Suomalainen aloitti kätilönä Naistenklinikalla vuonna 1991, äidit makasivat piuhoissa ja puoliso yleensä hermoili ”isien käytävällä”. Naistenklinikalla varauduttiin aina pahimpaan. Synnyttäjät eivät saaneet syödä tai kävellä käytävillä. He olisivat voineet jäädä hätäsektioon rynnistävän porukan jalkoihin. Täysi vatsalaukku olisi riski leikkauksessa.

Nyt uusissa synnytyssaleissa äiti saa liikkua vapaasti. Liike helpottaa kipuja ja jouduttaa synnytystä. Vauvan sydänääniä ja supistuksia tarkkaillaan langattomasti. Uusi, lempeämpi synnytyskulttuuri hyödyttää sekä äitiä että vauvaa. On hyvä, jos vauva saa syntyä luonnollisesti supistusten tahtiin.

– Kohtu työntää vauvaa ulos, vaikkei tekisi mitään. Vauvaa ei yritetä ponnistaa raivokkaasti yhden supistuksen aikana tai vedetä väkisin ulos, ellei ole pakko.

Mitä luonnollisempi synnytys on, sitä vähemmän joudutaan tekemään toimenpiteitä, kuten keisarileikkauksia, imukuppisynnytyksiä ja välilihan leikkauksia. Vielä 1990-luvulla väliliha leikattiin automaattisesti. Sitten kätilöt kyseenalaistivat sen, ja rutiinista luovuttiin.

Supistuskipuja yritetään lievittää aina ensin lääkkeettömästi. Äiti voi keinutella jumppapallolla tai joogaliinassa. Apua voi saada myös tens-laitteesta, jonka lähettämät sähköimpulssit heikentävät kipukokemusta. Monesta synnytyssalista on myös pääsy ammeeseen. Lämmin vesi rentouttaa ja tekee välilihasta joustavan, mikä voi estää repeämiä.

Vuonna 2018 Naistenklinikalla on ollut 72 ammesynnytystä. Viimeksi edellisviikolla Suomalainen avusti vauvan veteen.

– Se oli rauhallinen ja tunteikas synnytys. Veteen syntyneet vauvat ovat yleensä rauhallisia.

Miten synnytykset sujuvat yleisesti? Lääketieteen näkökulmasta erittäin hyvin.

Vastasyntyneiden kuntoon ei ole juuri vaikuttanut se, että äidit ovat keskimäärin vanhempia ja painavampia ja heillä on useammin kroonisia sairauksia kuin ennen. Imeväiskuolleisuus on meillä yhä maailman alhaisimpia.

Vuonna 2017 lähes 5 prosenttia lapsista oli saanut alkunsa lapsettomuushoidoista.

– Kehittyneiden lapsettomuushoitojen ansioista myös sellaiset perheet voivat saada perheenlisäystä, joille se olisi aiemmin ollut mahdotonta, Gissler sanoo.

Vaikka vauvat syntyvät pääasiassa terveinä, korkeaan synnytysikään liittyy riskinsä. Sektioita ja synnytysten käynnistyksiä on tehty lähivuosina aiempaa enemmän.

Äidin ikä lisää tarvetta.

Joka kolmas äiti on nykyään ylipainoinen. Ylipaino lisää riskiä ennenaikaiseen synnytykseen ja altistaa raskausdiabetekselle, joka tekee vauvoista isompia. Myös itse synnytys on usein hankalampi.

– Vauvan sydänäänet on vaikeampi saada kuuluviin ja synnytysasentoa voi joutua hakemaan. Myös sektion riskit kasvavat ylipainon takia, Suomalainen kertoo.

Vielä vähän aikaa sitten sektioita ja synnytyksen käynnistyksiä tehtiin toisissa sairaaloissa muita enemmän. Sektio nostaa riskiä verenvuotoon sekä tulehduksiin.

– Toimenpiteitä ei silti pidä välttää viimeiseen asti. Liian matalat leikkausluvut nostivat potilasvahinkojen määrää yhdessä sairaalassa, Gissler sanoo.

Synnytykset olivat aiemmin yksittäisten ylilääkärien käsissä. Nyt erot sairaaloiden välillä ovat kaventuneet.

– Tilastoja seurataan tarkkaan ja niiden pohjalta tehdään käytäntöihin parannuksia, Gissler sanoo.

Vihdoin saa ponnistaa! Spinning todella auttoi. Jenni Saastamoisen ja Juhani Niskasen vauva on odottelun ­jälkeen oikeassa asennossa.

Vartin jälkeen kuullaan ihanat sanat. Tyttö tuli!

Vauva painaa 3172 grammaa ja on 47 senttiä pitkä.

Tuoreet vanhemmat ovat häkeltyneitä. Mikä onni.

Anu Suomalainen on huomannut, että tunteita näytetään synnytyssalissa herkemmin kuin 1990-luvulla.

– Etenkin puoliso voi olla hetken poissa tolaltaan, kun vauva syntyy. Isotkin miehet antavat kyyneltensä valua.

Parasta palautetta on myönteinen synnytyskokemus ja hyväkuntoinen lapsi. Kiitollisuus paistaa kasvoilta.

Välillä käy niin, ettei vauva synny terveenä tai on kuollut kohtuun. Nämä ovat vaikeita paikkoja myös kätilölle.

– On hirvittävä suru perheen puolesta. Tällöin kätilö ei ota toista synnytystä vaan keskittyy antamaan tukea ja lohtua. Mitä kätilö ajattelee poistuessaan synnytyssalista?

– Tuntuu etuoikeutetulta päästä osalliseksi perheen tärkeään hetkeen. Ennen kuin lähden salista, kiitän aina, että olen saanut olla mukana.

Täällä koettuja hetkiä ei unohda koskaan.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 16/2018.