Voi hyvin

Synnytys ja syöpä samaan aikaan

Marika Sorja oli viimeisillään raskaana, kun hän sairastui aggressiiviseen rintasyöpään. Hän selvisi hoitojen ansiosta.
Kuvat Raisa Kyllikki Ranta

Sen kevään piti olla Marika Sorjan elämän onnellisinta aikaa.

Oli maaliskuu vuonna 2013, ja 28-vuotias Marika oli seitsemännellä kuulla raskaana. Perheeseen kuului kaksi lasta, ja pian syntyisi kolmas.

Marika oli suihkussa, kun hän huomasi, että oikeassa rinnassa oli luumunkokoinen kyhmy. Maitorauhaset valmistautuvat imetykseen, Marika ajatteli, mutta mainitsi patista kuitenkin lääkärille. Tehtiin ultraäänitutkimus ja otettiin koepala.

Kun Marika oli lasten kanssa ruokakaupassa, lääkäri soitti.

– Hän sanoi, että minulla on todennäköisesti aggressiivinen rintasyöpä. Kysyin vain, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sitten menin kassalle ja bussilla kotiin. En ­yksinkertaisesti voinut romahtaa.

Vauva turvaan

Synnytys käynnistettiin, ­jotta ­lapsi saatiin turvaan syöpähoidoilta. ­Kun vauva oli kymmenen päivän ikäinen, ­Marikalta poistettiin rinta ja osa kainalon imusolmukkeista, joista oli löytynyt etäpesäkkeitä.

Puoli vuotta kestäneet sytostaattihoidot alkoivat. Marika oppi kaavan: ­hoitoja seurasi pari kolme ”krapula­päivää”, ­joina hän kykeni vain makaamaan sängyssä vauva vierellään. Ennen uutta hoito­kertaa olo ehti palautua lähes normaaliksi.

– Silloin kävimme leikkipuistoissa ja Puuhamaassa. En vältellyt julkisia paikkoja, vaikka olikin olemassa riski saada vointiani heikentävä tauti. Syöpä oli perheelleni tarpeeksi iso juttu ilman sitäkin, että olisin eristäytynyt kotiin.

Iltaisin ja öisin Marika oli varma, ettei näkisi kuopuksen yksivuotispäivää. Hän kirjoitti mielessään hyvästelykirjeitä ja suunnitteli hautajaisiaan. Päivisin Marika tsemppasi ja ajatteli selättävänsä syövän.

Perheen kaksivuotiaalle lapselle kerrottiin, että äiti on kipeä, kuusivuotiaalle esikoiselle enemmän. Puhumista ­helpotti se, että Marikan äitikin oli sairastanut nuorena rintasyövän.

– Lapsi on aina tiennyt, että nykyään terveellä mummilla on vain yksi rinta syövän takia. Syövällä ei ollut kuolemaan viittaavaa kaikua.

Hiukset lähtivät. Marikan kohtu ja ­munasarjat poistettiin, varmuuden ­vuoksi. Vaikka neljäs lapsi ei ollut aktiivisesti haaveissa, toimenpiteen lopullisuus suretti.

Hormonihoito tuntuu

Töihin päiväkotiin Marika ­palasi puolitoista vuotta sairastumisen jälkeen. Vaikka syöpäkontrollit ovat olleet ­puhtaita, Marika nappaa iltaisin edelleen hormonihoitopillerin paketista, ­jonka päällä lukee ”rintasyöpään”.

Hormonihoidot jatkuvat vielä vuosia. Niiden tarkoituksena on estää kasvaimen uusiminen. Sivuvaikutuksena ovat vaihde­vuosioireet, jotka ovat vaivanneet syövän havaitsemisesta lähtien. Nivel­kivut jäykistävät kropan. Silmät kuivuvat, mieliala heittelee, tulee kuumia aaltoja.

– Ilman hormonihoitoja en ehkä ­olisi elossa, mutta hoidot heikentävät elämänlaatuani. Ei tämän ikäisellä pitäisi olla ­ongelmia alapään kuivuuden ­kanssa. Vaikka haluaisin kovasti seksiä, voi olla, ettei ­homma toimi fyysisesti. Onneksi kuivuuteen on tarjolla hyviä tuotteita.    

Marikalle sattui syöpälääkäri, joka ­sanoi heti sairastumisen aikoihin, ettei seksin harrastaminen ole kiellettyä – vaan suositeltavaa.

– Se oli tärkeää, vaikka asia ei ollutkaan ensimmäisenä mielessä. Mutta ­puhutaanko seksielämän ­säilyttämisestä vain nuorille, vaikka se voi olla ihan ­yhtä tärkeä asia vanhemmille potilaille?

Avun hankkiminen ei ole häpeä.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 10/2016

Julkaistu: 8.2.2017
Kommentoi »