Sairaudet

Sydänsairaana uusiin korkeuksiin

Hyvän suunnittelun ansiosta on mahdollista päästä korkealle vuoristoon, vaikka sydän ei olisikaan täysin kunnossa.

5.5.2009 Terve.fi

Aikoinaan ainoa keino päästä korkealle vuoristoon oli kävellä itseylös. Vain kaikkein terveimmät seikkailijat pystyivät nauttimaanmaapallon mahtavimmista maisemista, koska tämä tehtävä oli useimmilleliian rankka. Nykyisin autolla, bussilla, köysiradalla, hammasradallatai helikopterilla pääsee alangolta ylös vuoristoon ilman kipeytyneitälihaksia. Tämän ennennäkemättömän saavutettavuuden takia yhä useammatsydänpotilaatkin voivat päästä vuoristoon.

Mitä korkeammalle mennään, sitä vähemmän happea siirtyy elimistöönjokaisella hengenvedolla. Keho reagoi tähän useilla tavoilla. Hengitystihenee ja syvenee. Sydän lyö nopeammin ja pumppaa voimakkaammin.Sympaattinen hermosto erittää verenkiertoon enemmän stressihormoneja.Viikkojen ja kuukausien aikana luuydin tuottaa enemmän happeakuljettavia punasoluja, mikä vähentää ajan myötä sydämen ja keuhkojenkuormitusta.

Nopea nousu korkealle vuoristoon saattaa olla terveimmillekin ihmisillevaarallista. Se voi sitä paitsi aiheuttaa sydänongelmista kärsivillelisäongelmia. Monet lääkärit, jotka lankeavat liialliseenvarovaisuuteen, suosittelevat sydänpotilaitaan välttämään kokonaanlomailua korkealla vuoristossa.

Tällaiset iloa pilaavat lausunnot, vaikka ovatkin sinänsä järkeviä,jättävät tylysti huomiotta sydänsairauksien merkityksestä korkeallavuoristossa tehdyn luovan tutkimuksen. Sydäntautien erikoislääkäriBenjamin D. Levine on korkean ilmanalan asiantuntija, joka johtaaDallasin presbyteerisen sairaalan liikunta- ja ympäristölääketieteeninstituuttia. Hänen mielestään sydänpotilaat, jotka pystyvätkävelemään, hölkkäämään ja muutenkin liikkumaan merenpinnan tasolla,voivat yleensä tehdä samoja asioita myös ohuemmassa ilmanalassa, muttaheidän on toki vuoristossa toimittava hitaammin.

Ohueen ilmaan

Miten sydän reagoi korkean ilmanalan tuomiin haasteisiin, riippuu siitäkuinka korkealle aikoo mennä, mitä siellä aikoo tehdä sekäterveydentilasta ja ruumiillisesta kokonaissuorituskyvystä.

Liikennelentokoneiden on ylläpidettävä matkustamoissaan noin 2 500metriä vastaavaa ilmanpainetta. Jos pystyy lentämään ilman lisähappea,passiivisen lentomatkan Denveriin, joka sijaitsee tarkalleen mailin(1609 m) korkeudella merenpinnasta tai New Hampshiressä sijaitsevaanMount Washingtoniin (1917 m), ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Maisemanihastelua rasittavampi toiminta ohuessa ilmanalassa tai useamman päivänretki Coloradossa sijaitsevan Pikes Peakin huipulle (4 300 m)vaativatkin sitten jo huolellista suunnittelua.

Sepelvaltimotauti. Jos vuoristokiipeilijän sydän toimii hyvinaikaisemmasta sydäninfarktista, ohitusleikkauksesta taipallolaajennuksesta huolimatta tai jos hänellä on hyvin hallinnassaoleva rasitusrintakipu, hänen pitäisi selvitä ohuessa ilmanalassa. Joshän aikoo patikoida, hiihtää tai kuormittaa muuten kehoaan, hänenkannattaa varmistua siitä, että selviää vastaavasta kuormituksestakotipaikkakunnan ilmanalassa ilman oireita. Hiihtäminen on nimittäinraskaampaa kuin voisi kuvitella. Sydän voi tällöin helpostityöskennellä maksimitehoonsa nähden 80 – 90 %:n teholla.

Sydämen vajaatoiminta. Korkealla sijaitseva määränpää asettaasydämen vajaatoiminnasta kärsiville erityisiä haasteita. Ohut ilmakohottaa veren stressihormonitasoja, jotka ovat sairauden takia jomuutenkin koholla. Ylimääräiset stressihormonit saattavat myös kohottaaylettömästi verenpainetta. Kaikesta tästä huolimatta sydämenvajaatoiminta ei välttämättä pakota retkeilijää tyytymään vähäisempiinkorkeuksiin, kunhan tila on vakaa, sydämen vasen puoli toimii riittävänhyvin ja potilas pystyy kuormittamaan elimistöään.

Rytmihäiriöt. Liikkuminen ohuessa ilmanalassa käynnistääherkästi sydänlihaksen ennenaikaisia supistuksia ja muitakinvaarattomia rytmihäiriöitä. On epäselvää, onko tästä ilmiöstä pysyväähaittaa.

Kohonnut verenpaine. Verenpaineella on taipumus kohota ohuessailmanalassa, joten on järkevintä saada verenpaine hallintaan jo ennenmatkustamista vuoristoon. Vuoristoretkelle kannattaa ottaa mukaanverenpainemittari ja tehdä etukäteen lääkärin kanssa varasuunnitelmalääkityksen muuttamisesta, mikäli verenpaine yllättävästi kohoaa.

Kohonnut keuhkoverenpaine. Ohut ilmanala saattaa ollakeuhkoverenpainepotilaille vaaraksi. Monet näistä potilaistajoutuvatkin ottamaan lentokoneeseen mukaan lisähappea. Tällaistenpotilaiden on viisainta pysyä alle 1 800 metrin korkeudessa.

Synnynnäinen sydänvika. Sydänviat, jotka aiheuttavat poikkeuksellistaveren oikovirtausta sydämen oikealta puolelta vasemmalle, voivataiheuttaa ongelmia ohuessa ilmanalassa.

Matkan suunnittelu

Jos retkeilijä palaa halusta kiivetä Alppien Jungfrauhochille tai PerunMachu Picchuun, hän luultavasti pystyykin tähän, vaikka hänen sydämensäei sallisikaan sinne kiipeämistä. Matkailulääketieteen asiantuntijapystyy arvioimaan, pystyykö asiakas nousemaan ohueen ilmanalaan jatarvitseeko hänen ryhtyä erityisiin varotoimenpiteisiin. Tässä muutamiavihjeitä matkan varalle:

-Kliininen rasituskoe kannattaa tehdä, jotta voitaisiin nähdä, mitäretkeilijä ylipäänsä pystyy tekemään. On myös muistettava, että mitäkorkeammalle nousee, sitä enemmän suorituskykykin alenee. Tähän on ainavarauduttava.

-Mahdollisista lääkitysmuutoksista tai uusista lääkkeistä, joitasaattaa tarvita perillä vuoristossa, kannattaa keskustella lääkärinkanssa.

-Verenpaineen tulisi olla vakaa ja hallinnassa.

-Kannattaa ymmärtää, että sydäninfarkti tai jokin muu sydäntapahtumavoi sattua myös merenpinnan tasolla. Jos aikoo seudulle, joka onkaukana terveyspalveluista, kannattaisi harkita matkavakuutusta, jokakattaa ambulanssikuljetukset aina helikopterikuljetusta myöten.

Sitten vain nauttimaan korkeuksien häikäisevästä kauneudesta.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.