Terve.fi

Sydämen vajaatoiminnan oireet

Sydämen vajaatoiminnan oireet
Sydämen vajaatoiminta oireilee nesteen kertymisenä jalkoihin ja keuhkoihin. Sydämen vajaatoiminnan oireita voivat myös olla hengästyminen ja vatsan turvotus.

Sydämen vajaatoiminta aiheuttaa ylimääräisen nesteen kertymistä elimistöön sydämen heikentyneen pumppausvoiman vuoksi. Nestelisää on kaikkialla elimistössä, mutta oireilu tulee yleensä ensimmäisenä ja selkeimmin esiin keuhkoissa ja alaraajoissa.

Ihmiset ovat päiväsaikaan enimmäkseen seisovassa tai istuvassa asennossa. Vajaatoiminnasta kärsivällä potilaalla alaraajoihin kertyy tällöin ylimääräistä nestettä, mikä näkyy alaraajojen turpoamisena. Hengenahdistusoireita ei tässä vaiheessa välttämättä ole. Kun sitten illalla käydään nukkumaan ja jalat nostetaan ylös, samalle tasolle sydämen ja keuhkojen kanssa, alaraajoihin kertynyt nestelasti lähtee liikkeelle ja kertyy mm. keuhkoihin. Tällöin ilmaantuu yöllistä hengenahdistusta ja yskää.

Sydämen heikentynyt toiminta vaikuttaa suorituskykyyn niin, että potilas hengästyy helposti jo kohtalaisen vähäisestä rasituksesta.

Joskus vajaatoiminnan oireena voi olla pääasiassa vatsaoireita, turvotusta ja nesteen kertymistä vatsan alueelle. Tällainen taudinkuva ei ole kuitenkaan kovin yleinen.

Monet kohtalaisen yleiset sairaudet tai tilat voivat aiheuttaa vastaavan kaltaisia oireita. Tällaisia ovat mm. astma, keuhkoahtaumatauti ja lihavuus. Vaikka potilaalla olisikin hengenahdistusta ja turvotusta, kyseessä ei siis välttämättä ole sydämen vajaatoiminta.

Sydämen vajaatoiminnan diagnostiikka on vaikeaa. On arvioitu, että yleislääkärien tekemistä sydämen vajaatoimintadiagnooseista vain noin 60 prosenttia on oikeita.

Kliininen tutkimus on sydändiagnostiikan perusta. Tutkimuksessa voidaan todeta turvotusta raajoissa tai ylimääräisen nesteen kertymisestä aiheutuvia rahinoita keuhkoissa. Sydämessä voi olla kuultavissa sivuääniä, jotka kertovat vajaatoiminnan mahdollisuudesta. Nopeasti, muutamassa viikossa tapahtunut usean kilon painon nousu on useimmiten selitettävissä vain nesteen kertymisellä.

Sydämen vajaatoimintaa tutkittaessa perustutkimuksia ovat keuhkojen röntgenkuvaus, sydänfilmi eli EKG, perusverenkuva, virtsakoe ja nestearvot. Lisäksi tarvittaessa voidaan tarkistaa maksa-arvoja sekä kilpirauhasarvo. ANP ja erityisesti BNP ovat puolestaan ovat verikokeita, joita voidaan käyttää diagnoosin tekemisessä apuna.

Sydämen vajaatoiminnan diagnoosi perustuu nykyisin lähinnä erikoistutkimuksiin, joiden tekeminen vaatii yleensä sisätautilääkärin tai kardiologin konsultaatiota.

Yleisin ja tärkein käytössä oleva erikoistutkimus on sydämen kaiku- eli ultraäänitutkimus. Nykykäytännön mukaan se tulisi pääsääntöisesti tehdä, kun sydämen vajaatoiminta on todettu, tai vajaatoiminnasta on vahva epäily. Kaikututkimuksella todetaan vajaatoiminnan tarkempi laatu ja voidaan räätälöidä vajaatoiminnan hoitolinjat. Sillä voidaan todeta mm. tärkeimmät läppäviat ja mitata sydämen supistumiskykyä sekä sydämen seinämien paksuuksia. Jos potilas on aiemmin sairastanut sydäninfarkteja, niiden aiheuttamia arpia voidaan epäsuorasti havainnoida. Sydämen kaikututkimus yleensä varmistaa tai sulkee pois vajaatoiminnan mahdollisuuden.

Lähteet:

Alaraajojen laskimovajaatoiminta (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verisuonikirurgisen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 4.3.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Lommi J. Sydämen krooninen vajaatoiminta, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

Julkaistu: 10.4.2018
Kommentoi »