Terve.fi

Sydämen vajaatoiminnan hoito

Sydämen vajaatoiminnan hoito
Sydämen vajaatoiminnan hoidossa käytetään usein lääkehoitoa. Myös lintapojen korjaamisella on sydämen vajaatoiminnassa merkitystä.

Sydämen vajaatoimintaa pyritään yleensä hoitamaan lääkkein. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei elämäntavoilla ja niihin tarvittaessa tehtävillä muutoksilla olisi merkitystä.

Elämäntapamuutokset

Jos vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla on merkittävää ylipainoa, laihduttaminen voi vähentää sydämeen kohdistuvaa rasitusta ja lieventää oireita. Myös kohtuullinen liikunta on eduksi. Tupakointi ja runsas alkoholin käyttö on vajaatoimintapotilaalle haitaksi. Suolan käyttöä tulisi rajoittaa.

Sydämen vajaatoiminnan lääkehoito

Diureetit nesteenpoistolääkkeet ovat käytössä lähes kaikilla sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Ne poistavat elimistön ylimääräistä nestelastia ja helpottavat näin sekä vointia että sydämen kuormitusta. Niiden vaikutus tulee esiin kohtalaisen nopeasti.

ACE-estäjät ovat lääkkeitä, joiden hyöty sydämen vajaatoiminnan hoidossa on kiistaton. Ne hidastavat vajaatoiminnan etenemistä, lisäävät sydämen työskentelykykyä ja parantavat suorituskykyä. ACE-estäjien on todettu vähentävän sydämen vajaatoiminnasta aiheutuvaa kuolleisuutta. Jos ACE-estäjä ei sovellu potilaalle sivuvaikutusten takia, sen sijaan voidaan käyttää angiotensiinireseptorien salpaajia.

Beetasalpaajien käyttö oli aiemmin suorastaan kielletty potilailta, joilla oli todettu sydämen vajaatoiminta. Nykyään tiedetään, että useammalla eri beetasalpaajalla on huomattavia positiivisia vaikutuksia vajaatoiminnasta kärsiville potilaille. Beetasalpaajista parhaat tutkimusnäytöt omaavat metoprololi, karvediloli sekä bisoprololi. Beetasalpaajien tiedetään parantavan potilaan oireita ja sydämen suorituskykyä. Lisäksi ne vähentävät selvästi sydämen vajaatoiminnasta johtuvaa kuolleisuutta. Beetasalpaajia suositellaan käytettäväksi yhdistettynä vain muuhun vajaatoimintalääkitykseen, lähinnä diureettiin ja ACE-estäjään.

Digoksiini (digitalis) on lääke, jota on käytetty vajaatoiminnan hoitoon jo kauan. Sen tiedetään parantavan sydämen suorituskykyä ja lieventävän potilaan oireita. Digoksiinia käytetään sydämen sykkeen hidastamiseen, mikäli beetasalpaajat eivät riitä. Ennusteeseen lääkkeellä ei kuitenkaan ole merkittävästi vaikutusta. Digitalista käytetään erityisesti, jos vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla on myös eteisvärinä eli flimmeri.

Muu hoito

Sydämen vajaatoiminnan taustalta voidaan joissakin tapauksissa löytää sairaus, jonka hoitamisella saadaan vajaatoimintakin korjaantumaan. Yleisin tällainen sairaus on sepelvaltimotauti, joka voidaan hoitaa ohitusleikkauksella tai pallolaajennuksella, jolloin vajaatoimintakin saattaa korjaantua. Samoin sydämen merkittävät läppäviat voidaan nykyisin useimmiten korjata, jolloin vajaatoiminnan syy korjaantuu. Muutoinkin lienee selvää, että sellaiset sairaudet, jotka ovat omiaan aiheuttamaan tai pahentamaan sydämen vajaatoimintaa, on syytä hoitaa aktiivisesti.

On olemassa myös sellaisia vajaatoimintaa aiheuttavia sydänsairauksia, joihin ainoa tehoava hoito on sydänsiirrännäinen.

Lähteet:

Alaraajojen laskimovajaatoiminta. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verisuonikirurgisen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 4.3.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Lommi J. Sydämen krooninen vajaatoiminta, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

Julkaistu: 10.4.2018
Kommentoi »