Apu Terveys

Suomalainen ja suositukset


Syömisen muuttaminen pysyvästi on valtaosalle haastellista. Näin kertoo ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.
Kuvat A-lehdet arkisto

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos julkaisi keväällä alustavia tuloksia Finterveys- ja Finravintotutkimuksista. Tulokset ovat hyvin mielenkiintoisia, sillä viisi vuotta sitten ilmestyneet ravitsemussuositukset ohjasivat entistä suorasanaisemmin ja selvemmin, miten syömisiämme pitäisi rukata. Vuonna 2014 ilmestyneiden suositusten päätavoitteet olivat enemmän kasviksia, hedelmiä, marjoja, palkokasveja ja kalaa sekä kasviöljyä ja margariinia – vähemmän voita, kermaa, rasvaisia maitotaloustuotteita, prosessoitua ja punaista lihaa sekä sokeria ja suolaa.

Kuinka sitten kävikään? Alustavien tutkimustulosten mukaan kasvisten ja hedelmien syönti ei ole lisääntynyt. Punaisen ja prosessoidun lihan kulutus polkee paikallaan. Kalaa suomalaiset eivät syö juuri enempää kuin viisi vuotta sitten. Sokerin kulutus on entisellä tasolla. Suolaa saadaan kuten ennen, ellei jopa aiempaa enemmän.

Emme siis ole liikahtaneet merkittävästi eteenpäin yhdessäkään tavoitteessa, ja joissain on tullut jopa pientä takapakkia. Eikö oma terveys oikeasti kiinnosta suomalaisia, ovatko suositukset epärealistisia vai onko niillä uskottavuus- tai viestintäongelma? Tämän kysymyksen on pakko olla virkamiesten ja tutkijoiden huulilla. Mikä mättää?

Ravitsemustutkimuksissa on järjestään todettu, että syömisen muuttaminen pysyvästi on valtaosalle ihmisistä haasteellista. Vaikka olisi hyväntahtoisia aikeita, jokin käytännön elämässä vaikeuttaa muutoksia, jolloin valahdetaan samaan vanhaan ruokamalliin. Jos tämä urautuminen saadaan rikottua, ruokavaliolla saavutetaan mahtavia tuloksia terveyden kannalta.

Mielestäni yksi keskeinen syy ruokavaliomuutosten vaikeuteen on, että iso osa meistä ajelehtii ilman selkeitä pyrkimyksiä terveysasioissa. Ura-, perhe- ja harrastustavoitteita tehdään, mutta ruokavaliossa tavoitteet ovat tyyliä ”kesäksi kuntoon” – ja syksyllä eletään taas pellossa. Ruokavalio on harvan prioriteettilistalla riittävän korkealla.

Lisäksi media täyttyy ristiriitaisista viesteistä. Ravitsemussuosituksia vastaan kilpailee joukko itseoppineita tai ”haastajia”, jotka selittävät, että suositukset ovat ”ihan hanurista” ja ”pitää vetää laadukasta sormisuolaa ja grass-fed nautaa puoli kiloa päivässä ja aloittaa jokainen aamu voikahvilla”.

Sen verran minussa on markkinointimiestä, että ymmärrän ravitsemussuositusten huomioarvon olevan minimaalinen. Mikään yritys ei yrittäisi lanseerata elintärkeää tuotetta lähes nollabudjetilla ja luottaisi satunnaisiin somepistoihin. Suositusten viestintään ja markkinointiin ei keskitytä riittävästi, sillä poliittiset päättäjät eivät ole kiinnostuneet terveyden edistämisestä ja sairauksien ehkäisystä. Tulee ikävä Pekka Puskan televisioprojektia 70-luvulta.

Finterveys-tutkimuksen tulokset osoittavat, että pelkillä ravitsemussuosituksilla ei saada aikaan nopeita muutoksia väestötasolla. Olisiko tupakointia saatu vähenemään näin rajusti, jos olisi luotettu vain siihen, että viiden vuoden välein suositetaan tupakoinnin vähentämistä? Ei ikinä. Ehkä aika alkaisi olla kypsä valtiovallan säätelylle ja muille jämerille toimille terveellisen syömisen edistämiseksi.

Kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti, FT, MBA.

Julkaistu: 10.12.2018