Tunnistatko kehnäsienen ja kantarellin? Sienestäminen on hauska ja hyödyllinen harrastus, jossa voi aina oppia uutta

Mikä kruunaisi loppukesän ja alkusyksyn sadonkorjuuajan paremmin kuin itse tehty sienipiirakka tai vähän modernimpi metsäsienillä täytetty pitsa?

Sienet ovat paitsi herkullista ja ilmaista lähiruokaa myös ravitsemuksellisesti erinomaisia raaka-aineita. Ne sisältävät runsaasti muun muassa proteiinia ja kuitua. Lisäksi niissä on lajista riippuen erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten B-ryhmän vitamiineja, D-vitamiinia, kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä.

Energiaa ja rasvaa sienissä on vain vähän, mikä tekee niistä kevyttä ruokaa.

Marttojen kotitalouden asiantuntija Hanna Pikkarainen muistuttaa, että sienestäminen tarjoaa myös paljon oheishyötyjä. Metsässä liikkuessa saa lähes huomaamatta paljon liikuntaa ja raitista ilmaa.

”Monen mielestä tärkein asia saattaa kuitenkin olla sienestämiseen liittyvä valtava etsimisen ja löytämisen ilo.”

Sieniharrastus kannattaa aloittaa ammattilaisen vetämällä kurssilla tai lähtemällä metsään kokeneen sienestäjän kanssa. Mukaan kannattaa ottaa tunnistamisen avuksi sienikirja.

”Tärkein sääntö sienestämisessä on, että syötäväksi saa kerätä vain sellaisia lajeja, jotka varmasti tunnistaa. Lisäksi sieni tunnistetaan aina kokonaisuutena, ei esimerkiksi vain lakin perusteella.”

Kun sienen on ensin opetellut tunnistamaan, seuraavaksi sen makuun kannattaa tutustua paremmin. Pikkarainen suosittelee paistamaan saaliin sieni kerrallaan pannulla pienessä määrässä öljyä ja sen jälkeen laittamaan muhennosta esimerkiksi paahtoleivälle. Päälle voi halutessaan ripotella vielä hieman juustoraastetta ja suolaa.

”Sientä on hyvä makustella kaikessa rauhassa. Samalla kannattaa kuulostella, mihin sitä itse haluaa käyttää. Ihmiset kokevat sienien maut eri tavoin, ja siksi omaa intuitiota kannattaa kuunnella.”

Lisätietoa sienistä ja sienestämisestä voi hankkia Marttojen ja sieniyhdistysten järjestämistä webinaareista ja sieniretkiltä.

Lisätietoa: martat.fi

Koko kansan tuntema kantarelli on herkullinen ja monikäyttöinen sieni. Se on helppo tunnistaa yksivärisestä kirkkaankeltaisesta lakista, jonka alla on helttamaisia poimuja.

Kantarelli viihtyy lehti- ja sekametsissä erityisesti koivujen mutta joskus myös kuusien läheisyydessä.

Kantarellit eivät vaadi muuta esikäsittelyä kuin mahdollisten roskien puhdistamisen. Kokeile laittaa niitä esimerkiksi piirakkaan, pastaan, uunimunakkaaseen tai keittoon. Lisäksi niistä saa herkullisia suolaisia muffinsseja.

Kantarellin voi joskus sekoittaa valevahveroon, joka on hieman samannäköinen mutta maultaan huomattavasti vaatimattomampi.

Vaaleaorakas kasvaa pääosin maan eteläosissa. Sen tunnistaa kermanvärisestä, muhkuraisesta lakista, jonka alla on piikkejä. Malto eli sieniliha taas on lohkeavaa.

Vaaleaorakasta kasvaa tyypillisesti tuoreissa kangasmetsissä ja lehdoissa. Tuoreet ja nuoret yksilöt maistuvat kaikkein parhaimmilta.

Vaaleaorakkaan voi laittaa suoraan pannulle. Kokeile tehdä siitä esimerkiksi suolaisten ohukaisten täytettä tai Lindströmin pihvien tapaan sienipullia. Lihan voi kokonaan jättää pois ja käyttää pelkästään sieniä ja punajuurta.

Vaaleaorakkaan voi joskus sekoittaa rusko- ja simaorakkaaseen, jotka ovat myös syötäviä sieniä.

Sikurirousku on pienehkö, tummanpunaruskea sieni, jolla on kupera tai suppilomainen lakki. Sen maitiaisneste on valkoista, ja sitä tulee yleensä paljon, kun sienen ottaa käteensä.

Sikurirousku viihtyy erityisesti kosteissa ja rehevissä kuusimetsissä.

Sikurirousku on rouskujen joukossa harvinaisuus, sillä sitä ei tarvitse keittää ennen käyttöä. Sen voi siis laittaa suoraan pannulle. Kokeile tehdä siitä esimerkiksi sienilevitettä sekoittamalla pannulla käytetyt sienet maustamattomaan tuorejuustoon. Sikurirouskua kannattaa myös kuivata. Kuivattuna se sopii hyvin esimerkiksi makeisiin maustekakkuihin tai sienisuolan valmistamiseen.

Sikurirosukun voi sekoittaa kangasrouskuun, joka myös on ruokasieni. Kangasrousku vaatii kuitenkin noin kymmenen minuutin esikeittämisen pippurisen makunsa vuoksi.

Haaparouskulla on violetinharmaa lakki ja vaaleat heltat. Nuorena sen maitiaisneste on valkoista mutta vanhemmiten se usein hieman vihertyy.

Varsinkin kostealla säällä haaparouskut ovat pinnaltaan melko limaisia. Ne viihtyvät tuoreissa ja sammaleisissa metsissä kuusien ja koivujen lähettyvillä.

Haaparousku vaatii noin viiden minuutin esikeittämisen, jotta sen kirpakka maku hieman lievenee. Siitä kannattaa tehdä esimerkiksi sienisalaattia, paistoksia ja muhennoksia. Lisäksi se sopii hyvin pitsan päälle.

Haaparouskun voi joskus sekoittaa harmaarouskuun ja lakritsirouskuun. Harmaarousku on syötävä sieni mutta lakritsirousku on lievästi myrkyllinen.

Kangastatin tunnistaa kellanruskeasta pohjaväristä. Nuoren sienen lakki on puolipallomainen, mutta myöhemmin se kehittyy laakean kuperaksi ja terävän ohutreunaiseksi. Lajille tyypillistä on, että malto sinistyy, kun sitä käsittelee. Värimuutos ei kuitenkaan vaikuta makuun.

Kangastatti viihtyy erityisesti mäntyvaltaisissa kangasmetsissä. Joskus sitä saattaa löytyä myös kallioilta, rämeiltä ja ojanpenkoilta.

Kangastatissa on vieno maku, joka varsinkin vanhetessaan saattaa muuttua hieman metallimaiseksi.

Kokeile viipaloida sitä esimerkiksi pitsan päälle tai tee siitä suolaisten lettujen täytettä.

Kangastatin voi joskus sekoittaa nummitattiin tai punikkitattiin, jotka molemmat ovat syötäviä sieniä.

Kehnäsieni on herkullinen ruokasieni, joka on monelle sienestäjälle kuitenkin vielä melko tuntematon. Sienen lakki on ruskeankeltainen ja nuorena malliltaan pallomainen. Vanhetessaan lakki muuttuu kuperan kellomaiseksi. Jalan yläosassa on selvä irtonainen rengas, joka auttaa tunnistamisessa.

Kehnäsieni on yleinen koko maassa, ja se viihtyy erityisesti sammaleisissa kangasmetsissä.

Kehnäsieni ei vaadi esikäsittelyä. Kokeile valmistaa siitä sienipihvejä tai laittaa sitä lohen kaveriksi kalakeittoon. Voit myös paloitella sitä pitsan päälle.

Käytännössä kehnäsienen käyttöä vähentää se, että se on sukua seitikeille, joista osa on myrkyllisiä. Siksi lajin huolellinen tunnistaminen on äärimmäisen tärkeää.

Asiantuntijana kotitalouden asiantuntija Hanna Pikkarainen Martoista