Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara pystyy katsomaan rankkaakin kuvamateriaalia suomalaisilta tiloilta, jossa liian ahtaassa karsinassa ruhjeille pureskeltu porsas sinnittelee henkitoreissaan tai silmäpuoli kettu nilkuttaa häkissään.
– Ainahan se tekee pahaa. Olen voimakkaasti empaattinen ihminen ja herkkä eläinten kärsimykselle. Ehkä minun on helpompi katsoa, kun tunnen keinot, joilla asioita muutetaan. Tiedän, että me kaikki voimme vaikuttaa, Salla Tuomivaara vastaa.
Eivätkä ihmiset pahoja ole. Eihän kukaan halua kettua tahallaan kiusata. Mutta miten ihmeessä on mahdollista, että vaikka usein myös katsotaan, niin silti ei nähdä?
Tuomivaara vastaa sananlaskulla: "Tottumus on toinen luonto".
– Kun johonkin on tottunut tai kasvanut, niin toiminta vaikuttaa normaalilta ja hyvältä käytännöltä. Ulkopuolelta tuleva ihminen voi nähdä tilanteen kuitenkin täysin toisenlaisena.
Vastaus sopii esimerkiksi kohuun, joka nousi viime vuonna karjuporsaiden kastroimisesta ilman kivunlievitystä. Vuosia porsaita kastroineet pitivät kritiikkiä turhana vouhkaamisena. Monen muun mielestä porsaiden kohtelu oli järkyttävää.
Toinen toiminnanjohtajan käyttämä kansan viisaus kuuluu: "Poissa silmistä, poissa mielestä". Harva kiireinen perheenäiti muistaa kanawokin aineksia ostoskoriin kauhoessaan broilereita, joiden elinikä supistuu jopa viiteen viikkoon tehoruokinnan ja jalostuksen ansiosta.
– Siinä se isoin ristiriita onkin. Ihmiset pitävät eläimistä. Jos vastaan tulee siipirikko pikkulintu, niin kaikkihan sitä haluavat auttaa. Miksi jalkavaivainen broileri ei herätä samanlaisia tunteita? Koska sitä ei useimmiten nähdä tai broilerin tilanne näyttää normaalilta, koska se on tuotantoeläin, Salla Tuomivaara pohtii.
Tuomivaaran mukaan meille myös myydään mielikuvia iloisista kanaparvista ja laitumilla kirmaavista lehmistä, vaikka todellisuus voi olla toisenlainen.
Lue koko artikkeli Voi hyvin numerosta 3/2011
