Terve.fi

Raskaudenaikaiset tutkimukset


Kaikkia raskauksia on seurattava säännöllisesti, sillä eräät raskauskomplikaatiot eivät anna va

Kaikkia raskauksia on seurattava säännöllisesti, sillä eräät raskauskomplikaatiot eivät anna varhaisvaiheessa mitään oireita. Tällaisia ovat mm. pre-eklampsia (raskausmyrkytys), raskausajan sokeritauti, raskausajan verenpaineennousu, istukan vajaatoiminta ja sikiön kasvunhidastuma.

Neuvolatutkimukset

Ensisynnyttäjä käy neuvolassa yhteensä 13-16 kertaa ja monisynnyttäjä 9-12 kertaa. Näistä lääkärikäyntejä on yleensä kolme, kerran jokaisessa raskauskolmanneksessa. Jokaisella neuvolakäynnillä mitataan verenpaine, tutkitaan virtsan valkuainen ja sokeri sekä paino.

Verikokeet

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä katsotaan raskauden kannalta oleellisia verikokeita kuten veriryhmä ja Rh-tekijä, maksatulehduskokeet, kuppatesti ja HIV-vasta-aineet. Hemoglobiini katsotaan kerran jokaisessa raskauskolmanneksessa.

Keskiraskaudessa tapahtuu fysiologisesti nesteenkertyminen äidin elimistöön ja verisuonistoon, jonka seurauksena hemoglobiini yleensä laskee ja rautalääkitys aloitetaan. Raskauden aikana hemoglobiini on matala, jos se alittaa toistetusti arvon 110, eikä nouse 2-3 viikon aikana rautalääkityksellä.

Halutessaan synnyttäjä voi osallistua sikiön kromosomipoikkeavuuden riskin arvioon, joka tehdään mm. äidin verinäytteestä. Aiemmin verinäyte on otettu raskausviikoilla 15-16, mutta nykyään ollaan siirrytty pitkälti ensimmäisen raskauskolmanneksen veriseulaan eli näyte otetaan raskausviikoilla 8-12. Tutkimus ei missään tilanteessa kerro sikiön kromosomeja, vaan pelkästään arvioi riskiä kromosomivikaan. Mikäli synnyttäjällä todetaan suurentunut riski, voidaan sikiön kromosomit varmistaa istukkatutkimuksella tai lapsivesinäytteellä (ks. sairaalatutkimukset).

Tarvittaessa runsaan pahoinvoinnin takia voidaan katsoa nestearvot, kutinan yhteydessä maksakokeet ja verenpaineen nousun ja/tai valkuaisvirtsaisuuden yhteydessä useiden elinjärjestelmien toiminnasta kertovia laboratoriokokeita.

Kliininen tutkimus

Sikiön sydänäänet kuunnellaan Doppler-ultraääneen perustuvalla laitteella, niiden tulisi kuulua viimeistään 12 raskausviikolla (stetoskoopilla sydänäänet voi kuulla vasta 5. raskauskuukaudella). Synnyttäjän painoa tarkkaillaan tavallisella puntarimittauksella. Liian runsas painonkehitys voi olla merkki raskausdiabeteksen puhkeamisesta ja suurentuneesta riskistä pre-eklampsiaan eli raskausmyrkytykseen, jossa turvotukset ovat tyypillinen oire.

Ennenaikaisen kohdunsuunkypsymisen toteamiseksi tarkkaillaan kohdunsuun tilaa tunnustelemalla. Raskauden puolivälin (20-22 raskausviikko) jälkeen sikiön kasvua seurataan välillisesti symfyysi-fundus-mitalla (mitta häpyluusta kohdun pohjaan). Viimeisessä lääkärineuvolassa tutkitaan sikiön tarjonta (raivo- vai perätarjonta) ja tehdään synnytystapa-arvio, johon kuuluu luisen lantion arviointi tunnustelemalla. Lantion röntgenkuvia tarvitsee ottaa äärimmäisen harvoin, jos sikiö on raivotarjonnassa. Perätilan alatiesynnytystä suunniteltaessa röntgenkuvaa edelleen käytetään.

Loppuraskaudessa sikiön voinnin seuraamisessa käytetään sikiön liikkeiden laskentaa, jonka synnyttäjä tekee itse. Jos sikiön liikkeitä tuntuu viisi tai enemmän puolen tunnin aikana tai 10 tai enemmän tunnin aikana, on sikiön vointi normaali. Jos liike-ehdot eivät täyty, uusitaan tutkimus jonkin ajan kuluttua, koska sikiön unijakso on saattanut osua juuri tutkimusaikaan.

Ultraäänitutkimuksia tehdään useissa etenkin kaukana sairaalasta sijaitsevissa terveyskeskuksissa (ks. sairaalatutkimukset). Synnytyksen jälkeen 6-8 viikon kuluttua tehdään jälkitarkastus.

Sairaalatutkimukset

Jos raskauden kulussa todetaan/epäillään poikkeavaa, lähetetään synnyttäjä tarkempiin tutkimuksiin ja arvioon sairaalaan. Kroonista tautia sairastavat naiset kuuluvat myös sairaalaseurannan piiriin. Raskauden seuranta sairaalassa tapahtuu äitiyspoliklinikoilla. Tutkimusmenetelmät ovat hyvin pitkälle samoja kuin neuvolassa, mutta sikiön voinnista keski- ja loppuraskaudessa saadaan sairaalavälineillä parempaa tietoa.

Ultraääni

Ultraäänestä on tullut tärkeä apuväline raskauden seurantaan ja sikiötutkimuksiin. Raskausviikoilla 11-14 voidaan tehdä sikiön niskapoimututkimus, jolla voidaan arvioida sikiön riskiä mahdolliseen kromosomipoikkeavuuteen (tutkimuksia tehdään sekä neuvoloissa, että sairaaloissa; ; ei ole vielä rutiinitutkimus kaikissa kunnissa; vaatii koulutetun henkilön). Tutkimusta käytetään yksinään tai yhdistettynä veriseulaan.

Raskausviikoilla 18-22 tehdään sikiön rakennetutkimus (useissa kunnissa tehdään neuvolassa). Loppuraskaudessa sikiön vointia voidaan tutkia ultraäänellä tarkkailemalla liikkeitä ja tutkimalla verivirtauksia napanuorasta sekä sikiön verenkierrosta. Verivirtaustutkimukset ovat tärkeitä, jos epäillään istukan vajaatoimintaa ja sikiöllä todetaan kasvun hidastumaa sekä sikiön vähentyneiden liikkeiden selvittelyssä.

Istukkabiopsia ja lapsivesipunktio

Suurentunut sikiön riski kromosomipoikkeavuuteen seulatutkimuksissa voidaan varmistaa istukkatutkimuksella tai lapsivesinäytteellä. tutkimukset tehdään ultraääniohjauksessa pistämällä neula äidin vatsanpeitteiden läpi kohtuonteloon näytteenottoa varten. Näihin tutkimuksiin liittyy noin yhden prosentin keskenmenoriski, eikä tutkimuksia siksi ole perusteltua tehdä kaikille, vaan pelkästään riskiryhmään seuloutuneille.

Napaveripunktio

Joskus on tarpeellista tutkia sikiön hemoglobiini- tai trombosyyttiarvoja ja jopa suorittaa veritankkaus kohtuun. Tämäkin tutkimus tehdään ultraääniohjauksessa pistämällä neula napanuoraan, josta saadaan näyte analysointia varten. Samassa yhteydessä voidaan neulan kautta siirtää verta sikiöön, mikäli hemoglobiiniarvo osoittautuu matalaksi.

Sykekäyrä

Sikiön sykekäyrä eli kardiotokografia (ktg) rekisteröi sikiön sydämen sykettä ja kohdun supistuksia. Menetelmää käytetään yleisesti raskauden aikana sikiön voinnin seuraamisessa raskausviikolta 30 lähtien sekä synnytyksen aikana kaikissa synnytyksissä.

Muut tutkimusmenetelmät

Magneettikuvausta voidaan käyttää täydentävänä tutkimuksena, jos ultraäänessä herää epäily poikkeavuudesta, jota on jostain syystä vaikea selvittää yksistään ultraäänen avulla. Kaksoisraskauksissa sikiöiden vaikeassa kasvupoikkeavuudessa voidaan harkitusti käyttää istukan pinnan verisuonten laserhoitoa, joka tehdään tähystysmenetelmällä (fetoskopia).

Milloin on laskettuaika? Milloin hedelmöitystapahtui? Tarkista tilanne raskauslaskurilla.

Julkaistu: 28.9.2006