Voi Hyvin

"Rakkaus romaniin muutti elämäni"

"Rakkaus romaniin muutti elämäni"

Sanna Hedman yritti nuorena sopeutua romanikulttuuriin. Sitten hän löysi oman tapansa elää.
Teksti Venla Pystynen
Kuvat Raisa Kyllikki Ranta
Mainos

Kun kaustislainen ­terveydenhoitaja Sanna Hedman kertoi vuonna 1992 isoäidilleen menneensä kihloihin, onnen­toivotuksien sijaan mummu huokaili.

–Hän oli kauhuissaan ja ­päivitteli, että ’mustalaisen otit’! Vanhan kansan ­ihmiselle oli hurja juttu, että olin ­menossa romanin kanssa naimisiin.

Moni muukin läheinen ennusti, ­että kahden kulttuurin liitto jäisi ­lyhyeksi, mutta väärin veikkasivat. Suhde romani­kielen yliopisto-­opettajan ja gospel­muusikon Henry Hedmanin ­kanssa on kestänyt jo 25 vuotta.

– Onhan se tilastollinen ihme, kun meillä on myös iso ikäero ja uusperhe, 48-vuotias Sanna sanoo.

Hän katselee hymyillen nurmikkoa leikkaavaa puolisoaan. Perheen hevoset – Sannan ratsut – laiduntavat aidan ­takana, ja ruoho tuoksuu väkevästi.

Ihana avoin mies

Ensimmäisen kerran Sanna ja ­Henry, tunnettu sananjulistaja ja kolmen lapsen yksinhuoltaja, kohtasivat hengellisillä kesä­juhlilla vuonna 1991.

– Henkka harppoi luokseni ja kysyi, ­että missäs me ollaan tavattu. Ajattelin että vau mikä mies: avoin, lämmin, ystävällinen ja komea.

Mutta kun kaksikko kohtasi seuraavan kerran, Henkka muisti Sannan nimen väärin. Silloin Sanna ilmoitti hymyillen, että pieleen meni, ja käänsi tälle selkänsä.

Kun he törmäsivät seuraavana kesänä hengellisessä tapahtumassa, Henry oli tarkempi. Hän tunnusti ­haaveilleensa Sannasta koko vuoden. Pari rakastui. ­Alle kuukauden päästä 23-vuotias Sanna ja 39-vuotias Henkka olivat jo kihloissa.

Suku kaikki kaikessa

Romanikulttuuriin sanna oli ­t­utustunut jo ala-asteella vieraillessaan usein romaniluokkakaverinsa kotona.

Sanna teki terveydenhoitajan opinnäytteensä romani­asiakkaiden kohtaamisesta. Hän tiesi, että suku on monille heistä kaikki kaikessa ja kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan tärkeää.

Häveliäisyyssyistä seurustelu, lasten saaminen ja naimisiinmeno tuli hoitaa salaa vanhemmilta. Esi­merkiksi raskaudesta ei tavattu puhua iäkkäiden romanien kanssa lainkaan.

Kun Sanna tutustui uuteen ­sukuunsa, hän oli hyvin valmistautunut. Hän ­tiesi teititellä itseään vanhempia ihmisiä ja piti tarkasti huolen, ettei rikkonut ­romanien puhtaussääntöjä. Sanna ei ­esimerkiksi vienyt astioita makuu­huoneeseen eikä laskenut ruokakasseja kotona lattialle.

Hän pukeutui pitkään hameeseen ­eikä hiiskunut romantiikkaan ­viittaavista asioista iäkkäiden romanien kuullen. Kyläpaikassa Sanna ei istunut Henryn viereen, sillä hän tiesi senkin olevan ­häveliäisyyssyistä kiellettyä.

Sannan valkolaisuus ei ollut Henryn suvulle ­ongelma. Kesti kuitenkin ­aikansa, että­ hänen tyttärensä hyväksyivät sen, ­että isällä ­ylipäänsä oli ­uusi kumppani.

Romanikulttuuriin oli hänestä ­jopa helpompi sopeutua kuin uusperhe-­elämään. Sanna oppi arvostamaan sukulaistensa yhteisöllisyyttä ja huolehtimisen perinnettä – kukaan ei joutunut esimerkiksi sairastamaan yksin. Toisinaan suku­rakkaus myös ärsytti.

– Tuntui, että Henkka hyppäsi jatkuvasti siskojensa ja vanhempiensa luona.

Nuorikko unohti itsensä

Sanna yritti olla sukulaisilleen niin ­kovasti mieliksi, että unohti itsensä.

– Aloin etsiä tapaa olla minä romanikulttuurin keskellä.

Konkreettinen valinta oli vetää housut jalkaan, kun paikalla ei ­ollut Henryn ­lisäksi muita romaneja. ­Sanna ­tajusi, että myös hänen tapansa ovat ­tärkeitä ja ne ­pitää huomioida. Siitä huolimatta, että hän ymmärsi, ­miksi vähemmistö­ halusi ­pitää perinteistään kiinni.

Henryn ja Sannan 16- ja 19-vuotiaat ­pojat saavat itse valita, kumpaa kulttuuria he seuraavat.

– Arvelen, että kaveripiiri ratkaisee. Toki toivon, että he osaisivat luovia ­molemmissa yhteisöissä kuten minä.

Tärkeä oivallus oli se, ettei kulttuuri koskaan määrittele ketään tyhjentävästi.

– En todellakaan koe sielujen sympatiaa kaikkien valtaväestöön kuuluvien kanssa enkä myöskään kaikkien romanien. Joidenkin kanssa vain synkkaa paremmin ja kokee läheisyyttä ja ­yhteenkuuluvaisuutta – kuului hän ­mihin heimoon tahansa.

Kohtaa vieras avoimin silmin

Vinkit antoi Sanna Hedman.

A. Älä nöyristele

Ethän myöskään ole ylemmyydentuntoinen. Lähesty toista kulttuuria avoimesti, kiinnostuneesti, ystävällisesti ja herkkänä oppimaan uutta. Tee se kunnioittavasti samalta tasolta.

B. Avaa mielesi

Vaikka tavat ja perinteet vaihtelevat, ihmiset ovat samanlaisia. Kaikki haluavat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, tuntea olevansa tarpeellisia ja saada rakkautta. Älä pysähdy pintaan vaan etsi sen alta ihminen.

C. Uskalla mokata

On kohteliasta ottaa selvää toisen tavoista ja arvoista, mutta virheitä ei pidä pelätä. Vilpitön halu ymmärtää riittää.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 7/2017

Julkaistu: 9.10.2017