Rakkausklinikalle kirjoittanut nainen kertoo, että hän alkoi seurustella uuden miehen kanssa puolitoista vuotta sitten. Tytär koki tilanteen ahdistavana ja muutti asumaan isänsä luokse. Erityistarpeisen tyttären pärjääminen on herättänyt jälkeenpäin huolta äidissä. Nyt tytär olisi valmis muuttamaan äidin kanssa yhteen, jos äiti ja tämän uusi miesystävä asuisivat hieman lähempänä tytön isää ja ystäväpiiriä. Uusi puoliso ei kuitenkaan ole halukas muuttamaan toiselle asuinalueelle, ja heidän nykyinen asuntonsa olisi perheelle liian pieni. Tilanne hiertää parin välejä, ja nainen kokee olevansa pakotettu valitsemaan puolison ja tyttären väliltä.

Perheneuvoja, psykoterapeutti ja pastori Juha Petterson muistuttaa vastauksessaan, että uusperheessä kumppanien menneisyydet ovat aina läsnä ja ne tulee hyväksyä sellaisenaan. Hän kehottaa toimimaan vaikeassa tilanteessa omia arvoja ja toiveita kuunnellen: suhteessa tulisi olla hyvä olla ilman, että täytyy tehdä valintoja rakkaiden ihmisten väliltä.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

”Puolisoni ei suostu muuttamaan yhteen minun ja tyttäreni kanssa”

Puolitoista vuotta sitten aloin seurustelemaan. Silloin 15-vuotias tyttäreni halusi muuttaa isälleen asumaan, koska koki tilanteen ahdistavaksi. Annoin hänen mennä, mitä kadun syvästi. Isänsä kanssa hän ei oikein ole tullut toimeen.

Tällä hetkellä tyttö sanoo, että voisi asua minun ja mieheni kanssa, jos asuisimme lähempänä tytön isää ja ystäviä. Ongelma on, että nykyinen mieheni ei suostu muuttamaan viiden kilometrin matkaa. Mitään järkevää syytä en tähän saa.

Mies sanoo, että häntä harmittaa, jos lähden asumaan tytön kanssa, mutta hän ei ole näillä tiedoilla lähdössä mihinkään. Nykyinen asuntomme on hänen omistuksessa ja aivan liian pieni perheasunnoksi. Rivien välistä myös tulee ilmi, että hän ei edelleenkään hyväksy tytärtäni täysin. Tyttö on neuroepätyypillinen eli erityistarpeinen lapsi. Isän luona vanhemmuus ei toteudu toivotulla tavalla, ja olen huolissani tytöstä. Koen, että nykyisen mieheni suhtautuminen on itsekästä. Minua kalvaa tämä asia koko ajan, ja meille tulee siitä riitoja. Koen, että mieheni ei halua tehdä koko perheen eteen uhrauksia ja minun pitäisi valita jompikumpi.

Perheneuvoja Juha Petterson vastaa:

Hei, viestisi perusteella kuulostaa siltä, että uudessa elämäntilanteessa sekä sinä että tyttäresi teitte päätöksiä, jotka eivät enää tunnu oikeilta. Tyttären asuminen isän luona synnyttää sinussa huolta: toteutuuko siellä vanhemmuus niin, että tyttäresi erityistarpeet tulevat huomioiduksi? Nykytilanne stressaa sinua ja haluaisit palata aiempaan ja muuttaa tyttäresi kanssa takaisin saman katon alle.

Olet joutunut hankalaan tilanteeseen, koska puolisosi ei ole halukas muuttamaan uudelle asuinalueelle. Koet joutuvasi valitsemaan tyttäresi ja puolisosi väliltä, sillä molempien toiveet asumisen suhteen eivät voi toteutua yhtä aikaa. Vaikuttaa siltä, ettei puolisosi täysin ymmärrä, kuinka vaikeita tunteita nykyinen tilanne sinussa herättää. Kerrot katumuksesta ja siitä, kuinka sinua kalvaa sisimmässä koko ajan. Voin kuvitella, että sinun on hyvin vaikeaa elää näiden tunteiden kanssa ja olla muuttamatta tyttäresi kanssa yhteen. Etenkin kun koet, että tyttäresi tarvitsee sinua pärjätäkseen arjessa paremmin.

- Rakkaus ei ole nollasummapeliä, sen määrä yleensä kasvaa, kun sille antaa tilaa, muistuttaa Rakkausklinikan perheneuvoja Juha Petterson.

Mitä tapahtuu, jos jäät nykyiseen asuntoon: toimitko silloin vastoin omia arvojasi ja toiveitasi? Miten tämä mahtaisi vaikuttaa parisuhteeseesi ja ajatuksiisi puolisostasi? Kerrot, että jo nyt riitelette muuttamiseen liittyvistä asioista. Tulisivatko riidat vain jatkumaan, jos nykyinen tilanne ei muutu? Voisin kuvitella sinun miettivän, miten luottaa ja turvautua ihmiseen, joka ei tunnu haluavan sinun ja lapsesi parasta? Kuinka voi lopulta kunnioittaa ja arvostaa ihmistä, jonka kokee itsekkääksi?

Puolisosi itsekkään asenteen hyväksymistä vaikeuttaa se, ettei hän ole ilmaissut mitään selkeää syytä, miksei muuttaminen tunnu mahdolliselta. Jokin syy tähän täytyy olla olemassa, vaikkei sitä ole ääneen sanottu tai täysin ymmärretty. Perustelen ajatustani sillä, että puolisosi on kuitenkin ollut päätöksellään valmis kestämään välillenne syntynyttä kriisiä, jonka hän voisi ratkaista myöntymällä toiveisiisi. Vaatii itsetutkistelua ja rehellistä keskustelua, jotta tilanteen taustalla vaikuttavat erilaiset motiivit, ajatukset ja tunteet selkiytyvät.

Mietin, missä määrin miehesi on sisäistänyt sen, että alkaessaan seurustella kanssasi hän on saanut itselleen kokonaisen perheen? Miten hän mieltää perheenne rajat ja miltä hänestä tuntuu ajatus uusioperheestä? Mitä mahdollisia huolia ja pelkoja miehelläsi liittyy yhdessä asumiseen sinun ja tyttäresi kanssa?

Yksi hyvin tavallinen kokemus uusioperheessä on tunne ulkopuolisuudesta. Lieneekö tämä ahdistava tunne selitys sille, miksi tyttäresi muutti isänsä luokse suhteenne alussa? Pelkääkö puolisosi joutuvansa ulkopuoliseksi tai menettävänsä sinut, jos eläisitte kolmistaan? Etenkin suhteen alkuvaiheessa – jossa tekin vielä olette – voi tuntua vaikealta hyväksyä, ettei aikuisten väliseen kahdenkeskiseen aikaan ole uusioperheessä usein samanlaista mahdollisuutta kuin lapsettomassa suhteessa. Lisäksi entisen puolison mukanaolo arjessa lapsen kautta voi herättää mustasukkaisuutta ja turvattomuutta. Voisi tuntua houkuttelevalta ajatukselta yrittää ottaa toisen entiseen elämään etäisyyttä, jotta oma olo olisi varmempi. Tämä on kuitenkin uusioperheessä mahdotonta.

Voi tuntua yhtä aikaa turhauttavalta ja huojentavalta tiedolta, että uusioperheen muodostuminen kestää kauan. Aikaa menee keskimäärin viisi vuotta, että uusioperheestä tulee siinä eläville psyykkisesti perhe, johon tuntee kuuluvansa. Kokemus siitä, että olemme aidosti yhtä perhettä ja samaan porukkaa, ei synny siis hetkessä.

Olisi tärkeää keskustella siitä, minkälainen on riittävän hyvä suhde puolisosi ja tyttäresi välillä. Minimivaatimus lienee se, että he tulisivat toimeen, hyväksyisivät ja kunnioittaisivat toisiaan. Syvempiä tunteita ja rakkautta ei keneltäkään voi edellyttää ja ne tulevat mukaan ajan kanssa, jos ovat tullakseen. Tyttäresi ja puolisosi suhteelle olisi kuitenkin annettava aito mahdollisuus ja miettiä, miten se voisi käytännössä vahvistua.

Tällä hetkellä on vielä auki, alatteko elää uusioperheessä vai ette. Mitä seuraisi siitä, jos muutat tyttäresi kanssa asumaan kaksistaan ja teillä olisi puolisonne kanssa erilliset asunnot? Tietenkin se voi tuntua suhteenne kannalta takapakilta, mutta se olisi mahdollinen kompromissi. Ehkä nykytilanne antaa teille mahdollisuuden pohtia niitä arvoja, jonka varaan suhdettanne rakennatte. Minkälaista yhteistä tulevaisuutta voitte kuvitella? Tulevaisuutta, jossa luodaan edellytykset sille, että suhteessa on hyvä olla ilman, että täytyy tehdä valintoja rakkaiden ihmisten väliltä. Tulevaisuutta, jossa menneisyydet hyväksytään ja nähdään rikkautena ja mahdollisuutena uusiin läheisiin ihmissuhteisiin ja uusiin rooleihin.

Varmasti sekä sinä että puolisosi voitte yhtä aikaa toteuttaa vanhemman ja rakastajan rooleja. Rakkaus ei ole nollasummapeliä, sen määrä yleensä kasvaa, kun sille antaa tilaa. Kuten Haloo Helsingin kappaleessa sanotaan: ei rakkaus käyttämällä kulu, se vahvistuu. Näin on myös uusioperheessä.

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.