– Yhteiskunnassamme on meneillään niin isoja muutoksia, että nyt pitäisi löytyä luottamusta sekä omaan arvoon ja tarpeellisuuteen että luottamusta erilaisten ihmisten välillä. Luottamiseen tarvitaan rohkeutta, ja rohkeus syntyy luottamuksesta. Ne ovat tiivis kaksospari, Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola sanoo.
Askolaa huolestuttavat erityisesti ihmiset, jotka syystä tai toisesta ovat joutumassa katvealueelle.
– Heidän ongelmiaan ei ratkaista pohtimalla vaihtoehtoja vain tutun piirin kesken. Tulee tehdä viisas arvovalinta ja lähteä rohkeasti kuulemaan näitä eri-ikäisiä ja erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä ja nähdä heidän todellisuutensa. Heitä koskevat päätökset tulisi tehdä sen pohjalta.
– Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että syrjäytyminen ketjuuntuu ja köyhyys periytyy. Köyhyys ja syrjäytyminen liittoutuvat turhautumisen ja väkivallan kanssa. Jos tuntee, ettei ole yhteiskunnassa tarpeellinen ja ettei kuulu mihinkään yhteisöön, esteet toimia vahingoittavasti madaltuvat.
Askolan mielestä tulevaisuus kuuluu yhteiskunnalle, jossa ihmiset kokevat, että heitä tarvitaan, kutakin omalla tavallaan. Talouselämän kannalta merkittävänä tekijänä toimiminen on vain yksi tapa olla arvokas.
– Myös mummoja, vaareja, nuoria, kehitysvammaisia ja maahanmuuttajia tarvitaan. Jokaista tarvitaan juuri sellaisena kuin hän on. Me tarvitsemme toisiamme monella tavalla, jotta jotakin siitä, mistä Jumala unelmoi, saisi keskellämme tilan ja voisi toteutua.
– Jokaisessa ihmisessä, myös muissa kuin kristityissä, on jotakin luovuttamattoman pyhää ja arvokasta. Se on riippumaton iästä, yhteiskuntaluokasta tai seksuaaliryhmästä. Ihmisen arvoon ei vaikuta, onko hän taloudellisesti kannattava vai ei. Tuon kiistattoman perusarvon tulisi ohjata yhteisiä pelisääntöjä ja arjen etiikkaa.
– Silloin, kun elämän rajuus on repinyt unelmilta siivet ja lopulta on itsekin tuomitsemassa itsensä toisten ulkopuolelle, juuri silloin on ratkaisevaa, että joku katsoo ja puhuttelee ystävällisesti. Pyytää ja tarvitsee myös häneltä jotakin. Ihmiset haluavat kuulua yhteisöön, jossa heillä on paikka ja tehtävä. Ehkä meillä kirkossakin on tarvittu ihmisiä liikaa vain yleisöksi, Askola pohtii.
Toimi raikkaasti tilanteen mukaan
Jokainen voi olla mukana lisäämässä rohkeutta ja luottamusta, sillä ne kasvavat kokemuksesta, että on hyväksytty ja turvassa. Voimme antaa toinen toisillemme viestejä, jotka kertovat, että läheistä on kuultu, läheinen on nähty ja hyväksytty.
– Kuitenkin, mikä on yhdelle ihmiselle hyväksi, ei ole sitä toiselle. Tulee olla hereillä joka tilanteessa, jotta näkee, mikä on oikea tapa toimia juuri nyt, näiden ihmisten kanssa. Valppaus tekee elämästä mielenkiintoisen: ei olekaan toistoja, vaan aina uusi, erilainen tilanne.
Kirjassaan Täysi lautasellinen Irja Askola poimii Raamatusta kohtia, joissa ihminen kohdataan raikkaasti hänen tilanteestaan käsin. Kirjan kertomukset muistuttavat, että opitut säännöt ja mallit voivat joutua sivuun, kun tilanteen ohjaajaksi tulee se, mikä on viisainta juuri sillä hetkellä.
Askola sanoo oman rohkeutensa nousevan perimmäisestä turvasta, Jumalan sylistä, joka ei ole koskaan kiinni. Jumala ei ole työmatkalla tai kokouksessa vaan aina läsnä.
Opettele erimielisyyden etiikkaa
Irja Askola on kuunnellut yhteiskunnallista keskustelua ja hämmästellyt siinä esiintyvää vihapuhetta erilaisia vähemmistöjä kohtaan. Hänen mielestään eri mieltä voidaan toki olla, mutta vihapuheen suhteen tulisi olla ehdoton nollatoleranssi.
– On tärkeää opetella erimielisyyden etiikkaa. Ollaan aidosti eri mieltä, mutta kunnioitetaan toisiamme. Se on varmasti parempi vaihtoehto kuin mökötyskoulu, vihapuhe, nyrkki ja puukko.
– Kun erilaisuus nostattaa meissä ennakkoluuloja, vedämme rajan ja alamme puhua meistä ja heistä sen sijaan, että puhuisimme heidän kanssaan siitä, mikä tämä tilanne nyt on, miltä se näyttää ja tuntuu. Luokittelemalla ihmisiä ja pysyttelemällä tiiviisti kaltaistensa joukossa kompastuu epäoleellisuuksiin.
– Kun tunnustaa ennakkoluulonsa ja kestää epävarmuuden, jonka toisenlaiseen tutustuminen tuo mukanaan, on jo suvaitsemisen tiellä. Jokaisessa aidossa kohtaamisessa käsitys sekä toisesta että itsestä muuttuu, Irja Askola sanoo.
Lue koko artikkeli Voi hyvin -lehdestä 4/2011.
