Koska eri inkontinenssityypit eroavat hoidoltaan, olisi tärkeää kyetä tekemään oikea diagnoosi, jolloin tulisi voida erottaa toisistaan pakko- ja ponnistusinkontinenssi.
Nykyinen käytäntö edellyttää laajoja tutkimuksia, jotka tulevat kalliiksi ja vievät kauan aikaa.
Yhdysvaltalaisessa monikeskustutkimuksessa on testattu uutta kyselyyn perustuvaa menetelmää eri inkontinenssityyppien tunnistamiseksi lääkärin vastaanotolla. Tutkimukseen osallistui noin 300 yli 40-vuotiasta naista, joiden keski-ikä oli 56 vuotta. He olivat kärsineet virtsainkontinenssista keskimäärin seitsemän vuoden ajan, mutta vaivaa ei ollut hoidettu.
Virtsainkontinenssin vaikeus vaihteli suuresti. Naiset vastasivat kolme kysymystä käsittävään 3IQ-kyselyyn (3 Incontinence Questions). Ensiksi kysyttiin, oliko vastaajilla ilmennyt virtsankarkailua viimeisten kolmen kuukauden aikana. Kysymykseen myönteisesti vastanneilta kysyttiin, tapahtuiko virtsankarkailua ponnistuksen yhteydessä, tunsiko vastaaja virtsaamispakkoa, mutta ei ehtinyt käymälään vai tapahtuiko virtsankarkailua jossakin muussa yhteydessä.
Kolmanneksi kysyttiin, minkälaisissa tilanteissa virtsankarkailua useimmin oli tapahtunut. Vastauksen tähän kysymykseen on tarkoitus erotella pakkoinkontinenssi, ponnistusinkontinenssi, sekamuotoinen inkontinenssi ja muusta syystä aiheutuva inkontinenssi. Vastausten perusteella tehtyjä diagnooseja verrattiin nykykäytännön mukaan tehtyihin.
Uuden menetelmän herkkyys tunnistaa pakkoinkontinenssi oli 75 % ja tarkkuus 77 %. Positiivinen uskottavuusosamäärä oli 3,29. Herkkyys tunnistaa ponnistusinkontinenssi oli 86 % ja tarkkuus 60 %. Positiivinen uskottavuusosamäärä oli 2,13. Menetelmä on yksinkertainen ja potilaaseen kajoamaton ja sen tarkkuus on kohtalaisen hyvä.
Tarvitaan kuitenkin jatkotutkimuksia, jotta voitaisiin selvittää, onko tällä menetelmällä ja nykyisellä käytännöllä laajoine tutkimuksineen diagnosoitujen potilaiden hoitotuloksissa eroja.
