Aluksi se oli vain satunnaista päänsärkyä. 38-vuotias Antti Sartovuo ajatteli pitkään jatkuneiden pääkipujen liittyneen huonoon ilmaan tai työasentoon. Rakennusmaalarina työskentelevän Antin työ on fyysisesti raskasta, eikä kovaakaan kipua tullut ajatelleeksi minään vakavana.
− Viime vuoden toukokuussa päänsärkyjä alkoi olla paljon. Heinäkuussa olimme perheen kanssa Puuhamaassa, ja siellä kipu yltyi jo niin pahaksi, että seuraavana aamuna tuli oksennus. Silloin tuli tunne, että kaikki ei ole nyt kunnossa, kuvailee Antti.
Huolestunut Antti hakeutui päivystykseen, missä häntä neuvottiin menemään terveyskeskukseen tutkituttamaan tilanne. Kun pahoinvointi päättyi, terveyskeskuksessa käynti kuitenkin jäi. Kesä kului, ja syyskuun loppupuolella oikean silmän näkö alkoi sumentua. Antista tuntui, kuin silmän päällä olisi ollut ryppyinen tuorekelmu.
− En tullut ajatelleeksi, että omituiset silmäoireet olisivat olleet merkki mistään vakavammasta tai että niillä olisi voinut olla jotain tekemistä päänsärkyjen kanssa. Pohdin, että ikänäkö on varmaankin iskenyt, ja päätin mennä optikolle elämäni ensimmäiseen näöntarkastukseen, kertoo Antti.
Silmänpohjakuva paljasti poikkeaman
Forumin Specsaversilla Antille tehtiin kokonaisvaltainen näöntutkimus. Silmänpohjakuvassa optikko Laura Lappalainen huomasi jotain outoa:
− Heti kuvia katsoessani pisti silmään, että tässä on nyt jotain huolestuttavaa. Näköhermonpäät olivat molemmissa silmissä turvonneen näköiset. Näytin silmänpohjakuvia Antille ja ohjeistin varaamaan ajan silmälääkärille hetimmiten, muistelee Laura.
Laura soitti vielä Antille muutaman päivän päästä varmistaakseen, että tämä oli menossa lääkäriin. Tutkimuksissa selvisi, että Antin aivokalvolla oli suurikokoinen kasvain, joka painoi näköhermoa.
− Kun sain tietää kasvaimesta, olin sanaton. Pakokauhuhan siinä iski, onhan aivokasvain koko perheelle pysäyttävä uutinen. Kirurgin mukaan kasvain oli ollut päässäni todennäköisesti jo 5–15 vuotta. Leikkauksessa kasvain paljastui hyvänlaatuiseksi ja saatiin onneksi kokonaan poistettua. Kun heräsin sairaalassa ja pala kallosta oli ollut poissa, olihan se hurjaa, toteaa Antti.
Antin kasvain löytyi ajoissa
Kuuden päivän päästä leikkauksesta Antti pääsi kotiin. Koska leikkauskohta oli toimenpiteen jäljiltä turvoksissa, hänen piti pitää kiinnityssidettä päässään puolentoista kuukauden ajan. Joka toinen päivä vaihdettiin uusi kiristysside, eivätkä raskaat ponnistelut tulleet kysymykseen.
− Päätä piti varoa, eikä nukkumisesta tullut oikein mitään. Varsinkin ensimmäiset päivät kotona tuntuivat raskailta. Toipuminen on kuitenkin onneksi sujunut nopeasti, ja vaimon, sisarusten ja muiden läheisten tuki on ollut iso apu. Tässä olisi voinut käydä paljon pahemminkin, sanoo Antti.
Antille on jäänyt kokemuksistaan päällimmäiseksi kiitollinen olo.
− Näöntutkimuksessa käyminen pelasti henkeni. Laura-optikko oli asiantunteva, mukava ja huolehtiva, ja kävimmekin vaimon kanssa viemässä hänelle pienen joululahjan kiitokseksi, kun leikkaus oli jo takana. Optikon työ on tärkeää, sillä moni sairaus näkyy silmissä. Silmälääkäriin ei välttämättä tule lähdettyä kovin kevyin perustein, mutta näöntutkimukseen on helppo mennä matalalla kynnyksellä, pohtii Antti.
Säännöllinen näöntutkimus kannattaa
Oma silmä tottuu helposti ajan kuluessa pieniin näköön liittyviin muutoksiin. Suositusten mukaan silmät kannattaakin tutkituttaa kahden vuoden välein, vaikka näön ei kokisikaan huonontuneen. Myös monet silmäsairaudet ovat oireettomia, mutta kun näkönsä tarkastuttaa säännöllisesti, optikolla voidaan silmänpohjakuvia vertailemalla havaita pienetkin muutokset. Lauran mukaan tärkeintä on, että mahdolliset vaivat löydetään ja päästään hoitamaan mahdollisimman aikaisin.
− Antin kokeman kaltaiset tilanteet ovat onneksi harvinaisia, ja olen Antin ja hänen perheensä puolesta onnellinen siitä, että kaikki sujui lopulta hyvin. Samalla Antin tarina on hyvä muistutus siitä, miten tärkeää säännöllinen silmien tutkituttaminen on – silmiä tarkastelemalla terveydentilasta voi selvitä yllättäviäkin asioita, sanoo Laura.
Nyt Antti on jo toipunut ja palannut täysipäiväisesti töihinkin. Kokemuksensa jälkeen Antti kertoo ottavansa entistä rennommin ja pitävänsä arvossa elämän pieniäkin asioita:
− On ollut suuri helpotus huomata, että kaikki on palautunut ennalleen ja olen toipunut hyvin. Olen sama Antti kuin ennenkin, ehkä vähän lisää järkeä on tullut päähän. Olen kiitollinen siitä, että voin tehdä töitä ja viettää aikaa vaimoni ja 3-vuotiaan tyttäreni kanssa. Nyt on luottavainen olo katsoa tulevaan, en stressaile turhista vaan arvostan elämää.
