Oli kuljettava kiirastulen läpi
Pequ Nieminen rakasti työtään niin paljon, että unohti itsensä ja sairastui vakavasti. Nyt hän kiittää elämänsä suurimpia suruja. Ne pysäyttivät suorittajan ja muuttivat maailmankatsomuksen niin, että peilistä katsoo toisenlainen mies.
Pekka Nieminen
- 50
- Tuotantopäällikkö Warner Music Finlandilla ja Hidasta elämää -yrityksen perustaja.
- 9-vuotiaan tyttären isä.
Intuitio
”Vaisto on tärkeimpiä oppaitamme. Olen ollut lapsesta saakka herkkä ja osannut lukea ihmisiä pienistä merkeistä. Voin tehdä päätöksiä sekunneissa vain intuitiooni luottaen.”
Sydän
”Pyrin tietoisesti pois liian rationaalisesta ajattelusta. Haluan kohdata ihmiset ja luonnon mieluummin sydämen tasolla.”
Pysähtyminen
”Meditoin päivittäin ja teen mielikuvaharjoituksia Calm.com-kännykkäsovelluksella, jota voin kuunnella vaikka töihin pyöräillessäni.”
Lupaan itselleni, etten enää koskaan hylkää itseäni, Pekka Pequ Nieminen, 50, sanoo ja näyttää lilanväristä korttia, johon voimalause on painettu. Vaikka toteamus tuntuu itsestäänselvyydeltä, sen noudattaminen ei ole ollut levy-yhtiön tuotantopäällikölle aina helppoa.
Vuonna 2011 Pekka tiesi rikkoneensa lupausta. Hän luuli potevansa pitkittynyttä flunssaa, mutta saikin kuulla lääkäriltä sairastuneensa nielusyöpään. Toipumisennuste oli paljon huonompi kuin Pekan nuorempana selättämässä kivessyövässä.
Syöpädiagnoosin kuuleminen ei tuntunut toisella kerralla yhtään helpommalta.
– Syöpä heittää aina kasvotusten kuoleman kanssa ja muistuttaa, että elämä ei jatku loputtomiin. Vaikka hoidot kerran kokeneena tiesin, mitä on tulossa, kävin jälleen läpi kaikki tunteet peloista turhautumiseen ja vihasta suruun, Pekka tunnustaa.
Nyt hän näkee toisen syövän jo loogisena jatkumona. Keho oli yrittänyt lähettää viestejä pitkään jatkuneesta ylikuormitustilasta aiemmin, mutta hän ei ollut kuunnellut niitä. Pekan mielestä ei ole sattumaa, että syöpä puhkesi nimenomaan nielun alueelle.
”Itämaisten traditioiden mukaan kyse on kurkkuchakrasta, joka menee epätasapainoon silloin, kun ihmisen elämässä tulee vastaan niin paljon haasteita, ettei hän pysty enää nielemään kaikkea. Siltä minustakin oli pidemmän aikaa tuntunut.”
Pekka uskoo, että länsimainen stressaava elämäntyyli edesauttaa syövän syntymistä.
– Meitä ei ole luotu kestämään näin kiihkeää rytmiä eikä teknologisen kehityksen mukana tullutta online-elämää.
Pekka on malliesimerkki teknologiayhteiskunnan kasvatista. Hän erikoistui sähköiseen mediaan jo opiskeluaikoinaan ja sukelsi nettimaailmaan ennen it-buumin alkamista. Uusista välineistä innostuneena hän perusti vuonna 1996 Suomen ensimmäisen deittisivuston, Sinkut.netin, joka oli aikaansa edellä oleva menestystarina.
Ohessa Pekka aloitti työt isossa levy-yhtiössä, jossa hän luotsaa yhä tunnettuja artisteja.
”Työ on ollut aina osa minua, ei mikään irrallinen elämänalue, jota on paettava lomamatkoille tai harrastuksiin. Saan työstä yhä valtavia onnistumisen elämyksiä.”
Toisin oli lapsuuden kouluvuosina, joista on jäänyt mieleen painostava riittämättömyyden tunne.
– Vaikka meillä kotona oli kannustava ilmapiiri, koulussa koin itseni usein epävarmaksi ja ujoksi. Olen aina aistinut asioita ja muiden ihmisten tunteita liiankin herkästi. Lukiossa tilanne vielä paheni, kun jouduin sadistisia piirteitä omaavan opettajan kynsiin, Pekka muistelee.
Haastavien kouluvuosien jälkeen työelämä tuntui paratiisilta. Luovien ja samanhenkisten ihmisten keskellä Pekka koki vihdoin tulleensa kotiin.
Innostumisessa on ollut varjopuolensa. Pekka on löytänyt itsensä useamman kerran tilanteesta, jossa kalenteri on täyttynyt äärimmilleen ja mieli on käynyt ylikierroksilla.
– Olen ollut luonteeltani aina nopeatempoinen ihminen. Kun sairastuin ensimmäisen kerran syöpään, ymmärsin, että en pysy terveenä vain vitamiineja syömällä, vaan minun on rauhoitettava tahtia ja löydettävä elämääni tasapaino.
Pekka uppoutui aiheeseen lukemalla hyvinvointikirjoja ja tutustumalla Italian-matkoillaan slow food -ajatteluun, joka oli vastaisku pikaruokaketjuille ja nopealle kertakäyttökulttuurille.
”Silloin ymmärsin, että voisin elää täysipainoista ja onnellista elämää, vaikka vähän tiputtaisin vauhtia.”
Oivalluksen jälkeen alkoi tapahtua. Pekka Nieminen perusti vuonna 2007 Facebookiin suositun Hidasta elämää -ryhmän ja huomasi, että moni muukin oli kyllästynyt jatkuvaan kiireen tunteeseen. Ihmiset alkoivat jakaa sivulla kokemuksiaan stressistä, mutta myös keinoja sen estämiseksi.
Pekan omassakin elämässä kääntyi uusi sivu. Hän löysi sielunkumppanin Sanna Wikströmistä ja rakastui. Esikoistytär syntyi vuonna 2009.
– Rakastuminen ja varsinkin lapsen saaminen olivat järisyttäviä kokemuksia. Olin varautunut kivessyövän jälkeen siihen, ettei minusta tulisi isää. Ja yhtäkkiä minulla olikin maailman ihanin tytär.
Samanlaisia onnistumisen tunteita tarjosi vauhdilla kasvava Hidasta elämää -nettiyhteisö, jonka ympärille Sanna ja Pekka rakensivat yrityksensä. Yöunet jäivät vähiin esikoistyttären refluksitaudin vuoksi, mutta pariskunta uskoi, että ajan myötä tilanne helpottaisi.
Elämä ei kuitenkaan hidastunut.
– Yritin olla hyvä puoliso, isä, työntekijä ja yrittäjä, mutta lopulta vain hyydyin siihen kaikkeen ja huomasin, että olen taas kadottamassa itseni. Ja juuri tässä kohtaa nielusyöpä vihelsi pelin poikki.
Kun Pekka oli toipunut ensijärkytyksestä, hän alkoi tapansa mukaan toimia. Hän otti vastaan perinteiset syöpähoidot, mutta halusi edesauttaa paranemista myös täydentävillä hoitomuodoilla.
– En halunnut vain kulkea passiivisena hoitoputken läpi. Tutkiskelin sairauttani ja pohdin siihen johtaneita syitä. Halusin ottaa kokemuksesta opiksi, kun se kerran tuli kohdalleni toistamiseen.
Kun rankkojen hoitojen päättymisestä oli kulunut vuosi, Pekka luuli pahimman olevan ohi. Elämä heitti eteen kuitenkin vielä yhden ikävän yllätyksen: puoliso ilmoitti haluavansa erota.
– Se tuli täydellisenä pommina, sillä en ollut miettinyt tuota vaihtoehtoa hetkeäkään. Parisuhteemme päättyi kuormitukseen, joka minun syöpäni ja lapsen sairastelujen myötä tuli.
Kun elämässä osuu kohdalle paljon vastoinkäymisiä, moni katkeroituu tai käpertyy itseensä. Pekkakin poti eron jälkeen pitkään luopumisen surua, mutta lähti käsittelemään sisällä vellovia tunteita eroseminaariin.
– Toki toipumiseen pitää antaa itselleen aikaa, mutta sen olen huomannut, että on turha jäädä vellomaan liiaksi menneeseen. Minun on paljon parempi olla, kun pidän reppuni mahdollisimman kevyenä ja keskityn tähän hetkeen.
Tytär oli hänen kirkkain valopilkkunsa vaikeiden syöpähoitojen aikana ja tärkein elämänvoima eroprosessin keskellä. Syy herätä aamuisin.
– Viime vuosina välillemme on tullut entistä vahvempi yhteys. Olen puhunut tyttärelleni asioista aina rehellisesti ja antanut kyyneleiden valua silloin, kun on itkettänyt. Toivon, että hänkin uskaltaa näyttää tunteensa avoimesti.
Nuorena Pekka muistaa hakeutuneensa usein luontoon silloin, kun jokin kaiversi mieltä. Sammalmättäällä maatessa ja puiden yllä liitäviä pilviä katsellessa mieli rauhoittui. Erityistä vetoa hän on tuntenut vuorimaisemiin.
– Kun matkustimme lapsuudenperheen kanssa ensimmäistä kertaa Keski-Eurooppaan ja näin Alpit, tunsin tulleeni kotiin. Jylhissä maisemissa on yhä jotain todella rauhoittavaa.
Iän myötä Pekka on herkistynyt entisestään luonnon viesteille. Voiman tunteakseen hän kulkee metsässä mieluiten avojaloin tai paljasjalkakengillä. Hän nauttii kalliokiipeilystä ja puiden tarkkailusta.
– Puilla on uskomaton kyky kommunikoida keskenään. Ne lähettävät toisilleen koko ajan viestejä ja myös suojaavat toisiaan, jos joku niistä kohtaa kuormitusta. Se on koskettavaa.
Pekka asuisi mielellään muualla kuin kaupungin ytimessä, mutta toistaiseksi tyttären koulu ja työt pitävät hänet Helsingissä. Viime vuonna hän pääsi lähemmäksi unelmaansa, kun hän osti Kurusta kansallispuiston kupeesta pienen hirsimökin. Se on rakennettu jylhän kalliotontin reunalle.
– Aina, kun kierrokset kaupungissa alkavat nousta, pakkaan reppuni ja lähden rauhoittumaan mökille. Mielen valtaa uskomaton rauha heti, kun saavun pihaan.
Pekka uskoo korkeamman voiman olemassaoloon, mutta uskonnoista hän ei ole ikinä vastausta löytänyt.
– Kirkoissa koskettaa pyhän läsnäolo ja ajatus siitä, että tänne ovat ihmiset vuosisatojen ajan kokoontuneet ilossa ja surussa. Mutta kun jumalanpalvelus alkaa, en saa siitä liturgiasta mitään irti, Pekka pohtii.
Hän vierastaa näkemystä, jonka mukaan ihmisen pitäisi tavoitella taivaspaikkaa.
– Oma elämänfilosofiani pohjautuu pikemminkin kirjailija Eckhart Tollen ajatuksiin. Koen, että universumia kannattelee rakkaus, joka syleilee maailmaa: se ylläpitää ja synnyttää uutta elämää.
Tolle kuvaa kirjoissaan elämää spiraalimaisena, jatkuvana liikkeenä. Ajatus on lohdullinen.
”Kaikkien sairastelujen jälkeenkin koen, että elämän ja kuoleman vuorottelu on luonnollinen asia. Kun me lähdemme, joku toinen täällä jatkaa.”
Jumalan olemassaoloa kieltäväksi agnostikoksi Pekka ei silti itseään miellä.
– Jokaiselle ihmiselle pitää sallia oma tapansa sanoittaa asioita. Siitä moni on varmasti samaa mieltä, että maailma on niin ainutlaatuinen paikka, ettei tämä kaikki sattumaakaan voi olla.
Pekan omassa maailmankuvassa suurin muutos liittyy omistamiseen.
– Olen luopunut omistusasunnosta ja vähentänyt kuluttamisen minimiin. Satsaan mieluummin laadukkaaseen ruokaan. Koen olevani sen keholleni velkaa syöpien jälkeen, Pekka pohtii.
Arvokkainta hänen mielestään on keskittyminen ihmissuhteisiin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
– Rakkauden, ilon ja onnen lisääminen on elämän järkevin sijoitus. Se ei vahingoita ketään eikä sen määrä lopu maailmasta.
Eron jälkeen Pekka kulki silti monta vuotta sydän suljettuna. Uuden ihmissuhteen aloittaminen tuntui mahdottomalta ajatukselta, vaikka ystävät patistivat miestä etsimään rinnalleen kumppania.
Kun Pekka täytti keväällä 50 vuotta, hän kavahti ensin ikäänsä. Koko luku tuntui epätodelliselta: tässäkö tämä nyt oli? Sitten asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen.
– Kesällä mökillä alkoi yhtäkkiä tuntua siltä, että sisälläni ajetaan päivityssarjaa. Että olen vihdoin astumassa uuteen elämänvaiheeseen, vaikka en vielä silloin tiennyt mihin. Se loi luottamusta.
Tunne sai pian selityksen: alkusyksyllä Pekka kohtasi naisen, jonka kanssa hän tunsi voimakasta yhteenkuuluvuutta ensihetkestä. Kulttuurituottajana työskentelevä Sanna Pihlajaniemi jakaa Pekan kanssa yhteisen arvomaailman.
– Haluamme molemmat pitää tämän suhteen taakoista kevyenä niin, että pysähdymme joka päivä kuulostelemaan, miltä toisistamme tuntuu. Nautin jokaisesta hetkestä, jonka saan kokea tässä kauniissa, aikuisessa suhteessa, Pekka sanoo hymyillen.
Uusi kumppani hyväksyy myös sen, että Pekka on tiiviisti tekemisissä ex-puolisonsa, Sanna Wikströmin kanssa.
Sanna ja Pekka asuvat samassa naapurustossa, työskentelevät yrityksessään ja kasvattavat yhdessä yhdeksänvuotiasta tytärtään. Pekka on ystävystynyt myös Sannan uuden puolison kanssa.
– Toki tällainen laajentunut uusperhe vaati meiltä kaikilta aluksi ensin totuttelua, mutta nyt yhteisömme todella toimii ja suhteeni Sannaan on jopa parantunut eron jälkeen. Välillämme on niin huima tekemisen energia, että olisi ollut hullua heittää sitä hukkaan, vaikka parisuhde päättyikin.
Viimeistä kuuden vuoden aikaa Pekka kutsuu ison kasvun ajaksi. Jokainen koettelemus tuntuu nyt tarpeelliselta.
– Olen kiitollinen siitä, että sairastuin ja jouduin käsittelemään myös eron. Minun piti kulkea läpi tämä kiirastuli, jotta ymmärsin itsestäni ja elämästä jotain uutta.
