Monilla nuorilla on huonoja kokemuksia masennuksesta puhumisesta, osoittaa tuore väitöstutkimus. Yhteiskuntatieteiden maisteri Mervi Issakaisen väitöstutkimuksesta kävi ilmi, että nuoret pohtivat masennuksesta puhumisen seurauksia ennen kuin päättävät puhua tai vaieta siitä. Kuulijan suhtautumistapa vaikuttaakin nuorten haluun kertoa vaikeuksistaan. Issakaisen mukaan on tärkeää rohkaista nuoria kertomaan vaikeuksistaan, jotta he saisivat tarvitsemansa avun mahdollisimman nopeasti.
Nuori voi jättää hakematta ammattiapua masennukseensa, koska kokee, ettei hän ansaitse sitä jo valmiiksi ylikuormitetuilta mielenterveyspalveluilta. Nuori myös saattaa salata masennuksensa vanhemmiltaan, ystäviltään ja muilta läheisiltään, koska ei halua huolestuttaa heitä tai pelkää menettävänsä tärkeän ihmissuhteen kertomalla pahasta olostaan. Huomattavan usein nuori jättää kuitenkin puhumatta, koska haluaa välttää kuulijan tuomitsevia tai epäuskoisia reaktioita. Nuori voi pelätä, että hänet syyllistetään huomionhakuiseksi tai laiskaksi ja kehotetaan ryhdistäytymään ja ottamaan itseään niskasta kiinni.
Kuulijan asennoitumisella suuri vaikutus
Kun nuoret punnitsevat masennuksestaan avautumisen mahdollisia seurauksia, he ottavat huomioon myös sen, millaisen käsityksen masennuksesta he odottavat tai ovat havainneet kuulijalla olevan. Masennuksen syitä ja keinoja sen päihittämiseksi on aikojen saatossa ymmärretty eri tavoin. Kristillisessä perinteessä laiskuus nähtiin kuolemansyntinä ja masennuksen kanssa kamppaileva nähtiin syntisenä. Lääketiede tarjosi vaihtoehtoisen näkemyksen masennuksesta sairautena, jota voidaan lääketieteen keinoin hoitaa. Tutkimus tuokin esille erilaisia kulttuurisia masennuskäsityksiä, joiden avulla nuoret voivat tulkita omia kokemuksiaan. Näiden käsitysten valossa masennus voidaan nähdä murrosikään kuuluvaksi kuohunnaksi, laiskuudeksi, hulluudeksi, sairaudeksi tai kärsimykseksi, jonka alkuperä on vaikeissa elämäntapahtumissa ja olosuhteissa.
Yhteiskunnallisilla olosuhteilla vaikutusta nuorten masennukseen
Väitöstutkimustaan varten Issakainen pyysi nuoria kirjoittamaan vapaamuotoisesti masennuskokemuksistaan sekä järjesti ryhmäkeskusteluita ja haastatteluita nuorten kanssa internetin välityksellä. Tutkimus osoittaa, että useimmiten nuoret näkevät masennuksensa kumpuavan lapsuus tai nuoruusiän elämäntapahtumista ja olosuhteista, kuten vaikeista perheolosuhteista, koulukiusaamisesta, menetyksistä, vaikeista ihmissuhteista, taloudellisista vaikeuksista tai huonoista työoloista.
Masennus saattaa myös kytkeytyä nuoren kohtaamiin vastoinkäymisiin arvostettujen elämäntavoitteiden, kuten kouluttautumisen, itsenäistymisen sekä kestävän parisuhteen ja vakaan työuran luomisen saavuttamisessa. Esimerkiksi työpaikan menetykseen liittyvä epäonnistumisen kokemus voi johtaa nuoren masennukseen. Nuoruusiän masennuksen ehkäisemiseksi huomiota tulisikin kiinnittää nuoren yksilöllisten kokemusten ja elämäntilanteen lisäksi myös yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, joilla on oma osansa nuorten henkisen ahdingon kehittymisessä, Issakainen huomauttaa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Mervi Issakaisen sosiaalipsykologian alan väitöskirja ”Youth depression: Young people’s distress in relation to the cultural conceptions of depression” tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Linda McMullen Saskatchewanin yliopistosta ja kustoksena professori Vilma Hänninen Itä-Suomen yliopistosta.
Lähde: Itä-Suomen yliopiston tiedote 20.10.2016
