Näin tunnistat sydänlihastulehduksen

Näin tunnistat sydänlihastulehduksen
Sydänlihastulehdus saattaa iskeä flunssan jälkeen. Seuraukset voivat olla kohtalokkaat, jos silloin lähtee lenkille ja salille.
Julkaistu 9.1.2017

Rintakipua tai kirvelyä rinnassa, muljahteluja ja lisälyöntejä. Siltä tuntuu, jos sydän­lihas on tulehtunut. Se voi tulehtua erityisesti­ nuha­kuumeen yhteydessä tai siitä toipuessa. Joskus sydänlihastulehdus voi olla­ myös oireeton, ja moni sairastaakin sen tietä­mättään. Lievät tautimuodot ovat vaarattomia, ­ellei ryhdy rehkimään, suunnista hikilenkille tai tartu siivousmoppiin.

Sydänlihastulehdus eli myokardiitti­ on merkki siitä,­ että pitää levätä.­ Silloin sydän­lihas ­ehtii toipua, eikä siihen tule peruuttamattomia vaurioita, kertoo kardiologian­ erikoislääkäri Raimo Kettunen Päijät-­Hämeen keskussairaalasta. Sydänlihaksen lisäksi tulehtuu usein ­sydäntä ympäröivä­ sydänpussi,­ ja sinne saattaa kertyä nestettä.

Virukset tunkeutuvat sydänlihakseen

Sydänlihastulehdusta aiheuttavat samat virukset kuin flunssaakin. Virusinfektioiden aikana veressä kiertää paljon viruksia, näin tapahtuu sydänlihastulehduksessakin.

Sydänlihastulehdus puhkeaa, kun osa viruksista pääsee ­livahtamaan sydämeen. Virus vahingoittaa sydänlihassoluja, jolloin paikalle kiirehtii valkosolujen armeija, joka alkaa syödä viruksia. Aivoissa on niin sanottu veri-aivoeste, jolloin virukset ja bakteerit eivät herkästi pääse aivoihin, mutta sydämessä­ vastaavaa rakennelmaa ei ole.

Koska fyysinen rasitus vilkastuttaa veren­kiertoa, se saattaa vauhdittaa ­virusten pääsyä sydämeen ja väsyttää ­siten sydänlihasta. Rauhallisena hetkenä­ sydän pumppaa minuutissa viisi litraa, rasituksen aikana­ jopa viisitoista litraa verta ­kehon eri osiin.

Erota oireet sydäninfarktista

Sydänlihastulehduksessa­ veren­kiertoon vapautuu ­samoja niin sanottuja­ merkki­aineita kuin sydänkohtauk­sessa. ­Pahimmillaan ­oireet saattavatkin muistuttaa sydäninfarktia.

– Joskus nuori ihminen tulee hädissään päivystykseen ja hänelle tehdään varmuuden vuoksi­ sepelvaltimoiden varjo­ainekuvaus. Tutkimus paljastaa, jos sepelvaltimot ovat ahtautuneet, Raimo Kettunen sanoo.

Infarktin toteamisessa ovat apuna myös verikokeet ja sydänsähkökäyrä.

Sydänlihastulehduspotilaan kova rintakipu helpottaa istuessa. Toisin kuin infarktikipu, joka talttuu vain morfiinin sukuisilla, voimakkailla kipulääkkeillä, sydänlihastulehduskipuun tepsivät yleensä tulehduskipulääkkeet.

– Jos kaikilta flunssapotilailta otettaisiin ­sydänfilmi, ­aika monelta voisi paljastua sydänlihastulehdus. Tosin usein sydänsähkökäyrässä ei näy mitään poikkeavaa.

Varo sydänlihastulehduksen jälkitautia

Sydänlihastulehdusta vaarallisempaa on se, mitä voi seurata, jos sydämen ei anna toipua tulehduksesta.

Sydänlihastulehduksen vaarat, kuten sydämen vajaa­toiminnan kehittyminen, liittyvät joskus levon puutteeseen. Sydämen vajaatoiminta voi jäädä pysyväksi, jolloin ihminen joutuu turvautumaan elinikäiseen lääkehoitoon.

Monet, erityisesti intohimoiset liikkujat, eivät aina ­usko, että tulehdus voi koitua kohtaloksi, jos ei lepää. Lääkäri Raimo Kettunen kertoo, että ammattilaisurheilijoiden, kuten jääkiekkoilijoiden, kanssa käydään joskus pitkiäkin neuvotteluja.

– Vaikka ottelu olisi kuinka tärkeä, kaukaloon ei saisi mennä flunssaisena. Valtaosa, 99 prosenttia, sydänlihastulehduksista paranee täysin jälkiä jättämättä. Tulehdus helpottaa yleensä­ jo viikossa, mutta olo voi tuntua hieman heikolta­ vielä pitkään, jopa kuukausia.

Lääke hoitaa sydänlihaksen kipua

Virusten aiheuttamaan sydänlihastulehdukseen ei ole varsinaista täsmähoitoa, mutta kipuihin voidaan käyttää tavallisia, esimerkiksi ibuprofeenia sisältäviä ­tulehduskipulääkkeitä. Myös perinteinen aspiriini tehoaa­ ­hyvin.

Kirvelevä kipu voi joskus häiritä yöunta, mutta siihenkin auttavat lääkkeet. Joskus tosin saatetaan tarvita isoja­ annoksia.

Mahdollisiin rytmihäiriöihin lääkäri voi kirjoittaa ­sydämenrytmiä tasaavia lääkkeitä, lääkäri Kettunen sanoo. Kettusen kokemus on, että sydänlihastulehdus ei ­tule kovin herkästi toista kertaa samalle ihmiselle. Se on ­onneksi muutenkin melko harvinainen: se todetaan noin 1–10 ihmisellä 100 000:ta kohden.

Kommentoi »