Terve.fi

Myyräkuume leviää etenkin syksyllä


Myyräkuume: Yleisimpiä oireita ovat korkea kuume, pääkipu, selkä- ja mahakipu, pahoinvointi, oksentelu, lihassäryt, virtsamäärän pieneneminen ja sitä mahdollisesti seuraava virtsanerityksen lisääntyminen sekä tilapäiset näköhäiriöt.

Munuaisoireisiin verenvuotokuumeisiin kuuluvan myyräkuumeen aiheuttaa Puumala-virus. Kyseistä hantaviruksiin kuuluvaa taudinaiheuttajaa kantavat ja levittävät metsämyyrät.

Ihmiseen tauti tarttuu todennäköisesti hengitysteitse virusta sisältävän myyrän eritepölyn välityksellä. Virus voi säilyä tarttumiskykyisenä luonnossa olevissa myyrien eritteissä parikin viikkoa.

Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 1 000 laboratoriotestein varmistettua myyräkuumetapausta. Tautia esiintyy kuitenkin todennäköisesti huomattavasti enemmän, sillä diagnosoimattomien myyräkuumeiden määräksi arvioidaan noin 6 000 tapausta vuodessa.

Myyräkannat ja myyräkuumeen esiintyminen vaihtelevat Suomessa noin kolmen-neljän vuoden jaksoissa.

Myyräkuumetta tavataan eniten Pohjanmaalla sekä Keski- ja Kaakkois-Suomessa ja esiintymishuippu koetaan yleensä syys-tammikuussa. Tautia esiintyy kuitenkin ympäri vuoden ja koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta.

Suurin osa sairastuneista (noin 2/3) on miehiä ja riskiryhmään kuuluvat metsässä liikkuvat sekä maanviljelijät. Lapsilla myyräkuumetta esiintyy vähemmän. Heillä tauti on myös lieväoireisempi.

Ehkäisyä ei tunneta

Tällä hetkellä ei ole olemassa tutkittua tietoa siitä, voisiko myyräkuumetta ehkäistä käyttämällä hengityssuojainta. Myöskään rokotetta myyräkuumetta vastaan ei ole.

Sairastumisen seurauksena on kuitenkin elinikäinen vastustuskyky, eli taudin voi siis sairastaa vain kerran. Tartuntoja ihmisestä toiseen ei ole kuvattu.

Vaihteleva taudinkuva

Tartunnan saamisesta sairastumiseen kuluu aikaa yleensä kahdesta neljään viikkoa. Oirekuva ja oireiden vaikeus vaihtelevat.

Yleisimpiä oireita ovat korkea kuume, pääkipu, selkä- ja mahakipu, pahoinvointi, oksentelu, lihassäryt, virtsamäärän pieneneminen ja sitä mahdollisesti seuraava virtsanerityksen lisääntyminen sekä tilapäiset näköhäiriöt.

Osa ihmisistä sairastaa myyräkuumeen oireettomana tai erittäin lieväoireisena mutta ajoittain on kuvattu myös kuolemaan johtaneita tautitapauksia.

Kuolleisuus myyräkuumeeseen on kuitenkin onneksi pieni (< 0,1 %). Tietyt perintötekijät vaikuttavat sairauden vaikeusasteeseen.

Diagnoosista hoitoon

Myyräkuumeen taudinmääritys tehdään edellä mainitun tyypillisen oirekuvan ja laboratoriolöydösten perusteella.

Sairastuneen virtsanäytteestä saattaa löytyä valkuaisainetta ja verta. Verinäytteen tyypillisiä löydöksiä puolestaan ovat esimerkiksi pienentynyt verihiutaleiden määrä sekä koholla olevat tulehdusarvo (CRP) ja munuaisten toimintaa mittaava kreatiniiniarvo. Diagnoosi varmistuu määrittämällä verestä Puumala-viruksen vasta-aineet.

Puumala-virukseen tehoavaa antibioottihoitoa ei ole olemassa. Lievä myyräkuume voidaan usein hoitaa kotona oireenmukaisesti huolehtimalla nesteytyksestä ja hoitamalla kipuja parasetamolivalmisteella. Joskus hoito ja seuranta järjestetään terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Sairaalahoito on puolestaan perusteltua esimerkiksi, jos sairastuneen yleistila on huonontunut, hän on kuivunut, munuaisten toiminta on huonontunut tai taudinmäärityksessä on epävarmuutta. Sairaalahoitoon otetuista potilaista noin 5 % tarvitsee keinomunuaishoitoa.

Myyräkuumeesta toipuu yleensä kokonaan. Jälkiväsymystä saattaa kuitenkin esiintyä vielä viikkoja akuuttien oireiden loppumisen jälkeenkin.

Julkaistu: 3.9.2007