Voi hyvin

Muusikko Katri Somerjoki: Vapauduin vanhoista taakoista



Muusikko Katri Somerjoki: Vapauduin vanhoista taakoista

Katri Somerjoki löysi uudelleen ilon ja rohkeuden. Jokaisen tulisi oppia rakastamaan itseään.
Teksti Liisa Kuitiinen, Liisa Kuittinen
Kuvat Johanna Myllymäki

Kortit puhuttelevat herkkyydellään ja vilpittömyydellään. Jokaiseen niistä on kirjoitettu mietelause tai ajatus: ”Olen vahva”, ”Sieluni lentää vapaana” tai ”Polulla ei ole alkua eikä loppua”.

Korttien kuvat löytyvät Facebook-ryhmästä nimeltä Rakasta Itseäsi -kortit / Love yourself -cards. Kortit on tehnyt muusikko Katri Somerjoki. Hän on sama nainen, joka tuli yhdeksänkymmentäluvulla tunnetuksi Mascara-nimisestä yhtyeestä. Se oli silloista tyttöbändi-ilmiötä parodisoinut kolmen naisen kokoonpano, jonka suurin hitti oli Erittäin hyvä (ellei täydellinen). Sittemmin laulaja-lauluntekijä on perustanut uuden yhtyeen ja alkanut opiskella kulttuurin­tuotantoa.

Katri valitsi 44 kortin pakasta viisi itselleen tärkeintä ja kertoi niiden merkityksestä.

Kortti 1:Iloitsen elämästä

”Pari vuotta sitten koin työuupumuksen ja vajosin masennukseen. Jouduin käymään läpi itseäni ja elämääni. Eräänä päivänä kahdeksanvuotias poikani Max kysyi, miksi sä et äiti naura enää koskaan – mikä sulla on.”

Maxin sanat merkitsivät Katrille herätystä. Hän tajusi tarvitsevansa apua. Hän hakeutui työterveyshuoltoon, jossa hänet vastaanottanut hoitaja ymmärsi heti, mistä oli kyse.

– Hän kysyi minulta, olisiko minulla jotain sydämellä. Siitä se lähti, Katri sanoo.

Samanaikaisesti Katri löysi elämäänsä reikin.

– Olin kyllä kuullut reikistä jo aiemmin ja 20 vuotta sitten käynyt parikin kertaa reikihoidossa, mutta silloin se ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta. Nyt sattuma johdatti minut uudelleen reikin pariin. Se, että selvisin masennuksesta, on pitkälti reikin ansiota.

Katrin mukaan reikin hienous on siinä, että siinä joutuu menemään oman minuutensa lähteille. Kun reikiä tekee, saa itselleen energiaa, jonka avulla pystyy päästämään irti omista tavoista ja jännityksistä.

– Kävin myös Rosen-terapiassa viiden kerran sarjahoidon, ja viidennen kerran jälkeen askel oli kevyempi.

Rosen-terapiassa Katri sai purkaa vanhoja, mieltä painamaan jääneitä asioita. Hän ymmärsi, että moni kantaa mukanaan omasta menneisyydestään paljon turhaa painolastia. Asiat painavat niin kauan, kuin niitä ei käsittele.

– Rosen-terapeutti oli hyvä. Hän sanoi, että voin jo päästää irti asiasta, joka oli tapahtunut minulle, kun olin 12-vuotias. Ja kun päästin, se hävisi.

Masennuksesta toivuttuaan Katri on oppinut uudella­ tapaa nauttimaan elämästä. Iloitsen elämästä -kortti symboloi hänelle tätä selviämistä. Siksi hän poimi sen pakasta ensimmäisenä.

– Tämä on se, mistä kaikki on lähtenyt, hän sanoo.

– Omasta mielestäni tämä on myös magein valo­kuva, jonka olen ottanut: se on tarkka, mutta siinä on jotain henkisyyttä, koska se on harsomainen.

Kortti 2: Olen hyvä itselleni

”Viime vuosi oli tosi rankka, sillä äitini kuoli keväällä. Hänellä oli syöpä, ja hän sairasti pitkään. Äidin kuolinpäivänä oli 21 astetta pakkasta. Olin aamulla heitellyt ruusuja lumelle, kuvannut niitä ja ihastellut näkymää. Kun palasin kotiin, sairaalasta soitettiin ja kerrottiin, että äiti oli kuollut. Se tuntui abstraktilta.”

Katri on valokuvannut lapsesta asti, mutta aiemmin kuvaaminen oli satunnaista. Kun äiti kuoli, hän alkoi ensin tiedostamattaan ja sitten tiedostaen käyttää valo­kuvaa surun käsittelyyn.

– Olin liittynyt Blipfoto-nimiselle nettisivustolle, jossa ideana on julkaista yksi valokuva joka päivä. Jossain vaiheessa rupesin liittämään kuviin runonpätkiä, Katri kertoo.

Kuvia syntyi kiihkeään tahtiin. Kun Katri jokin aika sitten siirsi ottamansa valokuvat kovalevyltä turvaan, hän huomasi, että kuvia oli viime vuodelta kaikkiaan 30 000!

Katrin ajatukset ovat äidissä hänen toisena pakasta nostamansa kortin kohdalla. Kortti kehottaa olemaan itselleen hyvä. Äiti ei sitä osannut.

– Hän oli hyvin vaativa itselleen. Hänellä oli jollain lailla heikko itsetunto, ja hän kulutti ihmisyytensä hukkaan.

Surun keskellä Katri joutuikin käymään läpi vaikeaa lapsuuttaan ja suhdettaan äitiinsä. Hän ymmärsi, ettei hän halunnut olla samanlainen kuin äitinsä. Hän halusi olla pehmeä. Ja ennen kaikkea hän halusi vihdoin oppia seisomaan omilla jaloillaan.

– Tämä johti siihen, että lopetin päivätyöni. Olin ollut seitsemän vuotta myyntityössä. Tajusin, etten jaksa enää myydä turhaa tavaraa ihmisille, jotka eivät niitä tavaroita tarvitse.

Katrin värimaailmassa tämä vaihe näkyy pinkkinä kautena.

– Mulla oli hirveä tarve vaaleanpunaiseen. Se näkyy tässä kuvassa.

Kortti 3: Olen ainutlaatuinen

”Olen tosi usein ollut tilanteissa, joissa mua pidetään poikkeuksellisena. Tiedän, että herätän mielipiteitä. Se ei aina ole ollut helppoa, mutta nykyään ajattelen, että se on tarkoitukseni täällä maan päällä. Olen myös änkyttäjä. Sen jälkeen kun rupesin seisomaan omilla jaloillani, en ole enää jaksanut stressata sitäkään, mitä muut änkytyksestäni ajattelevat.”

Vuonna 1991 Katri keskeytti lukion ja haki maatalouslomittajan koulutukseen Harjun oppimiskeskukseen. Muutto Virolahdelle maaseutuympäristöön oli Helsingissä kasvaneelle 17-vuotiaalle naiselle iso irtiotto.

– Siellä mua pidettiin jälleen kerran erikoisena, sillä olin siihen aikaan jonkinlainen aktivisti. En hyväksynyt esimerkiksi sitä, että siellä pidettiin kahta kanaa samassa häkissä. Kun valitin siitä opettajalle, hän sanoi, että ”ei ne mitään tajua, kun ne on niin tyhmiä”. Olin järkyttynyt.

Erilaisuuden kokemus on kulkenut Katrin matkassa siitä lähtien, kun hän oli lapsi. Yhtenä syynä tähän on hänen änkytyksensä. Nykyään hän on asian kanssa sinut, mutta lapsena hän olisi toivonut saavansa enemmän tukea. Hän olisi kaivannut sitä, että joku aikuinen olisi sanonut hänelle, ettei haittaa, että änkyttää.

– Nyt aikuisena olen tehnyt jonkin verran yhteistyötä­ Suomen änkyttäjien yhdistyksen (SÄY) kanssa. Olen esimerkiksi menossa syksyllä SÄY:n lapsitapaamiseen yhdeksi vetäjäksi.

Vaikka Katri ei enää jaksa välittää muiden ihmisten mielipiteistä, änkytyksen herättämät reaktiot tuntuvat yhä toisinaan julmilta.

– Jotkut ihmiset luulevat, että teen sen tahallani, ja he saattavat alkaa matkia puhettani, hän kuvailee änkyttäjän arkea.

Iso oppikoulu Katrin elämässä on ollut myös Mascara. Sari ”Sakke” Walleniuksen perustama yhtye kritisoi musiikkibisneksen kapeaa naiskuvaa ja rikkoi rajoja. Esimerkiksi Assanvessankassa otti kantaa naisten matalapalkkaisiin töihin, europopin muodossa. Mascara-kolmikko myös pukeutui tahallaan yliampuvasti.

– Tutustuin Sakkeen karaokessa joskus vuonna 1995. Sakella oli bändi, jossa oli neljä tyttöä, mutta kaksi heistä lähti pois. Sakke soitti minulle ja pyysi mukaan, ja siitä se sitten lähti.

Mascaran ansiosta Katri vapautui musiikkibisneksen asettamista normivaatimuksista, joiden mukaan laulajan, erityisesti naislaulajan, pitää mahtua johonkin tiettyyn formaattiin.

– Olen sitä mieltä, että jokaisen muusikon pitäisi käydä Mascara-koulu. Oli hirveän vapauttavaa päästä sen rajan toiselle puolelle, jossa ei enää pelkää, että tekee jotain väärin.

Katrin nykyinen yhtye Cat Lee & Co on musiikkityylillisesti täysin erilainen kokoonpano. Kahdeksan vuotta tänä keväänä täyttänyt yhtye sekoittaa musiikissaan muun muassa jatsia, kantria, swingiä ja bluesia. Kuten Mascara, tämäkin yhtye rikkoo silti rajoja, tällä kertaa siten, ettei bändi soita mitään tiettyä musiikkia.

– Taas kerran teen jotain, mikä ei sovi normiin, Katri sanoo.

Kortti 4: Hallitsen ajatuksiani

”Kun sain surutyön loppuun, synnyin henkisesti uudelleen ja minusta kuoriutui korttitaiteilija. Ennen laulaminen oli minulle ainoa itseni toteuttamisen keino, mutta nyt löysin sen rinnalle toisen tavan, valokuvaamisen. Se oli vapauttavaa. En ole enää vain yhden asian varassa.”

Katri uskoo siihen, että ajatuksia voi muuttaa ja niihin voi vaikuttaa, jos vain haluaa ja jos siihen on voima­varoja. Tähän liittyy hänen neljäs korttinsa.

– En kuitenkaan halua sanoa, että niin on tehtävä, enkä halua pakottaa ketään siihen. Siksi korteissa ei ole vastauksia valmiina. Jokaisella on vapaus valita, hän sanoo.

–  Meillä on paljon asioita, joille emme voi mitään, mutta itsellemme voimme.

Katri on myös ymmärtänyt, että itseään pitää rakastaa ja kunnioittaa. Toisinaan se on vaikeaa, mutta siitä kaikki lähtee. Tätä sanomaa hän vie nyt korteillaan eteenpäin.

– Se on elämänfilosofiani, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Kortti 5: Huomaan pienet asiat ja osaan nauttia niistä

”Mulla on ollut hirveä tarve pienestä saakka siihen, että autan muita. Siihen asti kun löysin reikin, auttaminen ei kuitenkaan ollut ihan pyyteetöntä, vaan odotin, että saisin sen myös takaisin. Se oli kuluttavaa. Nykyään osaan antaa pyyteettömästi.”

Uuden elämänfilosofiansa ansiosta Katri on päässyt eroon vanhoista negatiivisista ajattelumalleista.

– Velloin monta vuotta sellaisessa ajattelussa, että mulle ei koskaan tapahdu mitään hyvää. Nykyään huomaan, että mullehan tapahtuu valtavasti hyvää.

Iso muutos Katrin elämässä on ollut myös se, että enää Katri ei odota hyviä asioita tapahtuvaksi vaan luottaa siihen, että asiat tapahtuvat juuri oikeaan aikaan.

– Esimerkiksi bändihommissa olen odottanut pitkään sitä, että joku huomaisi meidät. Odottaminen on hirveän rankkaa. Nyt olen päässyt siitä eroon.

Tällä hetkellä Katri osaa nauttia esimerkiksi siitä, että on terve. Hän on myös löytänyt uusia tapoja rentoutua, kuten joogan ja meditaation. Ripeäliikkeinen ja sähäkkä nainen koki aiemmin rentoutumisen vaikeaksi.

– En ole aina ollut läsnä kehossani. Jooga on auttanut siihen. Meditaation avulla taas olen päässyt eroon siitä, että sensorit ovat jatkuvasti päällä.

Kun kaiken summaa lopuksi yhteen, jää päällimmäiseksi käteen tyytyväinen ja kiitollinen tunne siitä, että on selvinnyt ja noussut vastoinkäymisistä. Katri vertaakin itseään kissaan, eläimeen, joka on hänelle kaikkein läheisin ja jonka hän valitsi omaan logoonsa.

– Tipun aina jaloilleni. En kyllä tiedä, montako yhdeksästä elämästä olen käyttänyt, hän hymähtää.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 6/2012

Julkaistu: 15.8.2012