Ruotsalaistutkimuksen mukaan merkittävä osa lonkkamurtuman saaneista käyttää lääkkeitä, joiden tiedetään lisäävän kaatuilua. Murtuman jälkeen lääkitykset lisääntyvät entisestään.
Tutkimustaan varten ruotsalaiset selvittivät kahdentuhannen vuonna 2006 lonkkamurtuman saaneen yli 60-vuotiaan lääkitykset puoli vuotta ennen ja jälkeen murtuman.
Ennen lonkkamurtumaa potilaista 68 prosenttia oli ollut kaatuilulle altistavilla lääkityksillä, kuten masennus-, verenpaine- tai unilääkityksillä, mutta murtuman jälkeen niitä söivät käytännössä kaikki. Eri lääkeryhmistä ainakin psyyken-, sydän-, ja kipulääkitykset yleistyivät murtuman jälkeen. Odotetusti myös osteoporoosilääkitykset ja D-vitamiini- ja kalsiumkuurit yleistyivät.
Lääkitykset kasautuivat niin, että yli viittä lääkettä ja jopa yli kymmentä lääkettä syövien määrä nousi yli kolmanneksella.
Iäkkäiden monilääkitys on ongelma, koska lääkkeiden määrän kasvaessa myös erilaisten yhteisvaikutusten ja haittavaikutusten todennäköisyys suurenee. Monilääkitys altistaa esimerkiksi kaatuilulle ja sitä kautta luunmurtumille.
Suomessa kotonaan asuvat iäkkäät käyttävät keskimäärin 4-5 lääkettä ja laitoshoidossa olevat 8-10 eri lääkettä. Erityisesti iäkkäiden psyykenlääkitykset ovat Suomessa yleisiä.
Tutkimus julkaistiin tieteellisessä Journal of the American Geriatrics Society -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
Lähde: Journal of the American Geriatrics Society 2011;DOI:10.1111/j.1532-5415.2011.03372.x
