Miksi ihminen lihoo
Lihavuus on maailmanlaajuinen, voimakkaasti lisääntyvä ongelma. Suomessa lihavuus on yleistynyt kahden viime vuosikymmenen aikana. Vuonna 2002 suomalaisista miehistä 66 prosenttia ja naisista 49 prosenttia oli vähintään lievästi lihavia (painoindeksi eli BMI suurempi tai yhtäsuuri kuin 25 kg/m²) ja merkittävästi lihavia (painoindeksi suurempi tai yhtäsuuri kuin 30 kg/m²) oli 20 prosenttia aikuisista.
Myös lasten ja nuorten lihavuus on lisääntynyt nopeasti.
Ihminen lihoo, kun energian saanti ja energian kulutus ovat epätasapainossa eli energiaa saadaan (syödään) enemmän kuin sitä kuluu perusaineenvaihduntaan ja liikkumiseen. Mikä sitten aiheuttaa tämän epätasapainon? Lihavuuden syyt ovat moninaiset ja vaihtelevat yksilöittäin. Lihomisen taustalla ovat perintötekijät, ympäristötekijät, kuten liikunta- ja syömistottumukset sekä psykologiset tekijät. Useat hormonit vaikuttavat syömisen monimutkaiseen säätelyyn, joka on vilkkaan tutkimuksen kohteena etsittäessä uusia lääkkeitä laihduttamiseen.
Hyvin harvoin lihavuuden taustalla on jokin erityinen sairaus kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, Cushingin oireyhtymä (kortisoli-hormonin liikatuotanto) tai masennus ja tällöin potilaalla on myös muita kyseisen sairauden oireita ja löydöksiä. Joidenkin sairauksien hoitoon käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa painonnousua.
Lihavuus usein sukurasite
Perintötekijät säätelevät erityisesti alttiutta lihomiseen; toiset lihovat helpommin kuin toiset. Tavallisimmin lihavuus johtuu useiden geenien ja haitallisten ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksista ja vain äärimmäisen harvoin yhden geenin viasta. Suvuittain ja perheittäin esiintyvään lihavuuteen vaikuttavat perintötekijöiden lisäksi opitut ruokailu- ja liikuntatottumukset.
Lihavuus oli harvinaista Suomessa vielä 1900-luvun alussa. Ympäristötekijöiden muutokset selittävät sen voimakkaan yleistymisen. Ihmiselimistö on vuosituhansien aikana oppinut varastoimaan ylimääräisen energian rasvana ja tämä on ollut tarkoituksenmukaista aiemmin, kun ruokaa on ollut niukasti saatavilla ja sen hankkimiseen on täytynyt nähdä vaivaa.
Syömistottumukset ja ravinnon laatu ovat muuttuneet sekä ravinnon saatavuus on parantunut samalla kun liikkuminen ja ruumiillinen työ on vähentynyt. Nykyiseen elämäntyyliin liittyy aterioiden korvaaminen välipaloilla, jotka ovat usein makeita ja rasvaisia eli energiapitoisia ja siten lihottavia.
Eräässä tutkimuksessa on osoitettu, että ihminen syö enemmän, kun tarjolla oleva ruoka-annos on suurempi. Joillekin ihmisille kevyttuotteet voivat olla hämääviä ja onkin todettu, että niitä syödään usein suurempia määriä kuin vastaavia tavallisia tuotteita. Kevyttuotteissa energiapitoisuus on noin 30 prosenttia vähäisempi kuin vastaavassa normaalissa tuotteessa, mutta myös kevyttuote lihottaa, jos sitä nauttii paljon. Ruokavalintoja tehdessä kannattaa muistaa, että kevyttuote ei aina ole vaihtoehto, jossa olisi vähiten energiaa. Esimerkiksi tavallinen voileipäkinkku sisältää vähemmän energiaa kuin kevytmetvursti.
Aktiivisuuden vähäisyys lihottaa
Liikkuminen työssä ja vapaa-ajalla on vähentynyt. Entistä lyhyemmät matkat tehdään autolla kävelyn tai pyöräilyn sijaan. Suuri osa vapaa-ajastamme kuluu television, näyttöpäätteen tai erityisesti lapsilla tietokonepelien ääressä.
Syömistottumuksiin vaikuttavat myös psyykkiset tekijät. Esimerkiksi syöminen voi olla negatiivisten tunteiden hallintakeino tai tapa välttää ikävystymistä. Tämä johtaa helposti syömiseen yli todellisen energiantarpeen ja lihomiseen.
