Miksi asetaldehydi pelottaa?

Äskettäin uutisoitiin, että Suomessa myytävistä jogurteista on löytynyt huomattavia pitoisuuksia asetaldehydiä. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC muutti viime vuonna aineen luokituksen syöpää aiheuttavaksi.Asetaldehydin syöpävaarallisuudesta on vain alkoholin suurkulutukseen ja tupakointiin liittyvää näyttöä. Tavallista kuluttajaa asia voi silti huolestuttaa.

Asetaldehydiä esiintyy luonnostaan pieninä pitoisuuksina muun muassa maitovalmisteissa, soijatuotteissa, hedelmissä ja alkoholittomissa juomissa. Se on myös yleinen aromiaine esimerkiksi leivonnaisissa ja mehuissa. Eniten asetaldehydiä saadaan kuitenkin alkoholin suurkulutuksesta ja tupakoinnista, pieniä määriä myös hengityksen kautta. Lisäksi ruoansulatuskanavan mikrobit voivat valmistaa sitä paikallisesti alkoholista.

Turvallista raja-arvoa asetaldehydin päivittäissaannille elintarvikkeissa ei ole määritetty. Eräs ongelma on, ettei asetaldehydin esiintymisestä ole olemassa kattavaa mittaustietoa eikä yhdenmukaisia mittausmenetelmiä. Muun muassa näihin kysymyksiin Elintarviketurvallisuusvirasto Evira yrittää saada selkoa vireillä olevalla tutkimushankkeellaan.Professori Mikko Salaspuro Helsingin yliopistosta on tutkinut asetaldehydiä kauan. Hän katsoo, että raja-arvot löytyvät jo nyt tutkimuskirjallisuudesta ja että niin sanotun vapaan asetaldehydin mittaaminen elintarvikkeista on helppoa. Luotettavat menetelmät kehitettiin Salaspuron mukaan jo yli 30 vuotta sitten.

– Jogurteista asetaldehydiä on löytynyt keskimäärin 470 mikromoolia litrassa. Koe-eläintutkimuksen perusteella 70-kiloinen henkilö saa saada enintään 0,4 milligrammaa tai 40–100 mikromoolia asetaldehydiä päivässä. Ihmisillä on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka koskevat tupakan, alkoholin ja geenien vaikutusta asetaldehydialtistukseen ruoansulatuskanavassa. Nämä ihmistutkimukset muodostivat perustan IARC:n päätökselle.

Omenoista on mitattu yleensä pieniä pitoisuuksia, mutta lajikkeesta riippuen asetaldehydiä voi olla myös jopa yli 1000 mikromoolia. Viileissä käytetään erilaisia hapatusbakteereja kuin jogurteissa, eikä niissä ole asetaldehydiä siksi yhtään.

Kiistanalaiset tutkimukset 

Professori Kimmo Peltonen Evirasta pitää kuitenkin kiistanalaisena tapaa, jolla lukuihin on päästy.

– Tieteellisessä kirjallisuudessa asetaldehydille on laskettu niin sanottu viiteannos vain yhden koe-eläintyön perusteella, jonka tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Alkoholin ja elintarvikkeiden asetaldehydi saattaa imeytyä suolistossa eri tavalla. Lisäksi asetaldehydiä syntyy myös normaalin aineenvaihdunnan aikana. Epävarmuustekijöitä on siis paljon.

Salaspuron mukaan oleellista on, että sekä alkoholin että ruoan sisältämä asetaldehydi on vesiliukoista ja joutuu joka tapauksessa kosketuksiin ruoansulatuskanavan kanssa. Hän huomauttaa, että merkittävin tekijä ruoansulatuskanavan altistumisessa aineelle on juuri asetaldehydin paikallinen, sisäsyntyinen muodostuminen ruoansulatuskanavassa.

Elintarvikepakkauksissa asetaldehydiä ei tarvitse erikseen ilmoittaa. Salaspuron mielestä elintarvike- ja alkoholiteollisuuden oma etu olisi kuitenkin ilmoittaa pitoisuudet.Evira tiedottaa, ettei elintarvikkeiden asetaldehydin suhteen ole syytä paniikkiin, ainakaan ennen kuin on saatu riittävästi tutkimustietoa. Tähän menee vielä vuosia.

– Yläruoansulatuskanavan syövät ovat vähentyneet Suomessa selkeästi. Näille alueillehan alkoholin tai tupakan asetaldehydialtistuminen kohdentuu. Jogurtin kulutus taas on selvästi noussut jo pitkään, jolloin asetaldehydin vaarallisuuden pitäisi näkyä syöpätilastoissa, Peltonen huomauttaa.

– Ihmiset ovat käyttäneet näitä tuotteita vuosituhansia. Uusi tieto johtaa jossain vaiheessa muutoksiin.