Voi hyvin

Mieli pystyy vaikka mihin

35


Mieli pystyy vaikka mihin

Mieli on vahva ja vaikutusvaltainen – hyvässä ja pahassa. Stressi voi tuntua vatsassa ja ajatukset ruokkia yliherkkyyksiä. Mieltä ja myönteisyyttä voi kuitenkin vahvistaa. Se jopa parantaa!
Teksti Anna Kauhala
Kuvat Teemu Raudaskoski

Vuosisatojen ajan lääketieteessä hoidettiin potilaita kokonaisuutena. Sitten lääkärit alkoivat keskittyä pelkkiin elimiin ja niiden vikoihin.

– Nyt on jälleen ymmärretty, että sairauksiin liittyy usein toiminnallinen häiriö. Silloin kyse ei ole elimellisestä viasta, vaan oireiden takana ovat aivot, kertoo neurologian dosentti Markku Sainio Työterveyslaitokselta.

Toiminnalliset oireet ovat oikeita oireita. Kaikilla ihmisillä on niitä. Kyse on vaikkapa siitä, että kun tuntee nenässään kukkaistuoksun, tulee huono olo, nenä vuotaa, alkaa heikottaa eikä ajatus juokse. Tällainen tuoksuyliherkkyys on aivojen voimistama reaktio. Se voi syntyä, kun on huono päivä ja nenään leijailee tuoksu.

– Aivot yhdistävät tuoksun pahaan oloon, Sainio sanoo.

Markku Sainio on helsinkiläinen neurologian dosentti, joka harrastaa kaunokirjallisuutta, luonnon ihailua, retkiluistelua, murtomaahiiihtoa, alppihiihtovaellusta, purjehdusta ja matkustelua.

Jos on herkistynyt tuoksulle, syynä saattaa siis olla stressi, riita työkaverin kanssa, flunssa tai päälle kaatunut kahvi. Oireiden voimakkuuteen vaikuttaa se, miten haitalliseksi tuoksun kokee. Kyse ei ole kuvittelusta, vaan aivojen automaattisesta tulkinnasta. Niin käy ihmisen tahdosta riippumatta.

– Yliherkkyyksiä tai kroonista väsymystä ei yleensä aiheuta ajattelu, vaikka niitä voi lisätä tulkinnoilla. Ne syntyvät usein täysin automaattisesti.

Herkistymisellä voi olla vakavia seurauksia. Ympäristöyliherkillä oireet voivat olla hyvin voimakkaita. Ne ja niiden aiheuttajien välttely voivat tehdä elämästä vaikeaa ja jopa invalidisoida.

Reaktio vaaraan

Kun ihminen kohtaa jotain epämiellyttävää, uhan tai vaaran, luontainen reaktio on väistää sitä. Siksi tuoksulle, homeelle tai ruoka-aineelle herkistynyt alkaa vältellä niitä.

Se saattaa kuitenkin voimistaa oireiluherkkyyttä. Tällöin ihminen itse vahvistaa aivojen käsitystä siitä, että aistimus tai olosuhde olisi haitallinen. Oire jää päälle.

– Ympäristöherkät ovat usein varmoja, että heidän oireensa aiheuttaa jokin ulkoinen asia: home, kemikaalit tai rakennusmateriaalit. Elimistö ei erota todellista vaaraa kuvitellusta, Sainio sanoo.

Jos ajattelee, että kokolattiamatto on haitallinen terveydelle, elimistö alkaa varautua vaaraan ja toimii sen mukaan. Aivojen stressikoneisto aktivoituu ihmisen oman tulkinnan, ei maton tähden.

Hyvä esimerkki on myös gluteenin sietokyvyn heikentyminen. Jokainen kärsii joskus vatsavaivoista. Sainion mukaan muu olisi epänormaalia. Ihmisellä on erilaisia tuntemuksia. Se kuuluu elämään.

Kun ihminen yhdistää vatsavaivat tähän viljojen sisältämään proteiiniin ja alkaa vältellä sitä, aivot tulkitsevat gluteenin haitalliseksi. Näin on syntynyt reagointiherkkyys gluteenille.

Stressin merkitys

Stressi on esimerkki mielen voimasta. Nykyisin ajatellaan usein, että liian suuri työkuorma aiheuttaa stressiä. Silti toiset selviävät stressaantumatta paljon suuremmasta työmäärästä kuin toiset.

– Kyse ei ole vain kuormasta, vaan sen merkityksestä. Jos työ ei tunnu mielekkäältä vaan epäoikeudenmukaiselta, se kuormittaa, Sainio sanoo.

Suuren kuorman jaksaa kantaa, jos kokee tekemisen merkitykselliseksi ja kivaksi. Stressin takana on siis osin tunne ja tulkinta, ei vain liian kova työtahti.

Elimistön mekanismeja ja oireita on tärkeä ymmärtää, koska silloin niihin voi vaikuttaa. Jos stressi tekee vatsan kipeäksi, se on hyvä tiedostaa. Silloin voi keskittyä hoitamaan itseään hyvin, jotta stressi vähenee. Voi liikkua, nähdä ystäviä, nukkua tarpeeksi ja välttää liiallista alkoholinkäyttöä.

Jos sen sijaan alkaa miettiä, miksi vatsa on kipeä ja johtuukohan se vaikka homeesta, stressireaktio voimistuu. Kierre käynnistyy ja vatsakipu jopa pahenee. Sama kaava pätee moneen.

Ei katastrofiajatuksia

Oireille ei kannata antaa katastrofaalisia ja huolestuttavia merkityksiä. Ne ovat usein haitallisempia terveydelle kuin itse oire.

– Jos ihminen tulee vastaanotolle selkäkivun vuoksi, lääkäri ei saisi antaa vaikutelmaa, että selkä on rikki tai kulunut. Ajatus kulumasta voi vaikuttaa enemmän ihmisen toimintakykyyn kuin röntgenkuvissa mahdollisesti näkyvä, iän mukainen kuluminen, Sainio sanoo.

Hyvä esimerkki ovat pitkittyneet kiputilat, kuten fibromyalgia. Siinä kipujen taustalla on aivojen suojausmekanismien aktivoituminen. Elimellistä vikaa ei ole.

– Fibromyalgiasta kärsivän ihmisen tuki- ja liikuntaelimistö on puolustustilassa ja jännittynyt. Tätä tilaa ylläpitävät syyt ovat aivoissa. Aivot siis uskovat, että jotain on vialla, ja se tuntuu kehossa.

Aivotreeni auttaa

Hyvä uutinen on, että kun oireen syy on aivoissa, siitä voi parantua aivoja treenaamalla.

– Aivot ovat täysin vietävissä sekä väärään että oikeaan suuntaan, Sainio sanoo.

Lähiaikoina on saanut paljon huomiota kanadalaisen Annie Hopperin kehittämä Dynamic Neural Retraining System eli DNRS-menetelmä.

Siinä erilaisista yliherkkyyksistä opetellaan eroon muuttamalla aivojen tulkintaa oireista. Kehittäjien mukaan menetelmän avulla on parannuttu gluteeni- ja ympäristöyliherkkyyksistä ja kroonisesta borrelioosista.

DNRS on yhdistelmä eri menetelmiä, kuten mindfulnessia ja NLP-mallia. Siinä opetellaan pois kielteisestä ajattelusta ja puretaan linkki vaaralliseksi koetun tekijän ja reaktion välillä.

– Positiivinen ajattelu ja mielen kääntäminen hyvään on erittäin tärkeää, jotta ihminen voi hyvin. Niillä voidaan vähentää monia oireita valtavasti, Sainio sanoo.

Plasebo hoitaa oikeasti

Kun äiti puhaltaa haavaan, lapseen sattuu vähemmän. Pilleri tehoaa paremmin kipuun, kun ihminen uskoo, että siinä on särkyä lievittäviä aineita.

– Eräässä tutkimuksessa leikkauksesta toipuville potilaille annettiin suonensisäistä kipulääkettä. Vain osalle kerrottiin siitä. Lääke lievensi merkittävästi enemmän niiden kipuja, jotka tiesivät saavansa sitä, lääketieteen etiikan dosentti, erikoislääkäri Pekka Louhiala kertoo.

Louhiala haluaa puhua plasebovaikutuksen sijaan hoito- tai hoivavaikutuksesta. Hoivavaikutus voi nimittäin johtua monesta asiasta.

Pelkkä myönteinen huomio vaikuttaa ihmisten oireisiin. Ne lievittyvät jo siitä, että lääkäri tutkii ja hoitaa. Tämän takia hyvä hoitosuhde potilaan ja lääkärin välillä on erittäin tärkeä.

Hoivavaikutuksen takana voi olla myös ehdollistuminen. Ihminen saa lääkettä, joka lievittää hänen kipuaan. Kun hän on tottunut siihen, että lääke auttaa, se voi toimia, vaikkei siinä olisi vaikuttavaa ainetta. Myönteiset odotukset vaikuttavat siis siihen, miten hyvin lääke toimii.

– Mieli ei paranna syöpää tai keuhkokuumetta, mutta esimerkiksi kipuun, pahoinvointiin ja verenpaineeseen se voi vaikuttaa suurestikin, Louhiala sanoo.

Kääntöpuoli on nosebo-vaikutus: mieli voi suurennella huonoja tuntemuksia.

– Nosebo on plasebon paha pikkuveli. Tunnetuin esimerkki ovat lääkkeiden sivuvaikutukset. Mitä enemmän niistä kerrotaan potilaalle, sitä enemmän hän niitä kokee, Louhiala sanoo.

Pekka Louhiala on hämeenlinnalainen lääketieteen etiikan dosentti ja erikoislääkäri, joka harrastaa kohtuudella musiikkia, lukemista, ja liikuntaa.

”Paranin yliherkkyyksistä aivotreenillä”

Maria Nordin: "Olen kärsinyt yliherkkyyksistä lapsesta asti. Tupakansavu, hajuvedet ja lentokoneen sisäilma saivat minut voimaan pahoin ja pääni särkemään.

Teininä oireeni laantuivat. Kun lähdin vaihto-oppilaaksi Espanjaan vuonna 2005, oireeni alkoivat jälleen ja paljon pahempina. Asuin 500 vuotta vanhassa talossa, joka oli juuri remontoitu. Sitä ennen sen seinät olivat olleet näkyvästi homeessa. Mieleeni ei tullut, että se voisi vaikuttaa terveyteeni.

Yskin jatkuvasti, olin äärettömän väsynyt, hiuksiani alkoi lähteä ja lihoin 15 kiloa. Jouduin sairaalaan monta kertaa vatsakipujen takia.

Sairaalassa ne katosivat, mutta tulivat takaisin, kun palasin asuntooni.

Suomessa oireeni lievittyivät vähän. Kun odotin esikoistani vuonna 2009, muutimme taloon, joka paljastui myöhemmin homeiseksi. Oireeni palasivat. Muutimme pois talosta ja rakensimme uuden. Opiskelin arkkitehtuuria ja aloin pikkuhiljaa ymmärtää, että olen yliherkkä homeelle ja kemikaaleille.

Uusi talo valmistui, mutten pystynyt asumaan sielläkään. Toinen lapsemme syntyi vuonna 2011. Muutimme sen vuoden aikana kymmenen kertaa. Se oli kamalaa.

Sain oireita kaikkialla, jopa ulkona. Haistelin kaikkea. Mietin, miten voimme löytää asunnon, jossa pystyn asumaan. Lopulta löysimme kodin, mutta elämäni ei ollut normaalia. Välttelin tuoksuja ja synteettisiä kemikaaleja. Paasasin sisäilman vaaroista.

Suurin osa ihmisistä piti minua luulosairaana, osa oli ilkeitäkin. Ihmisten oli vaikea uskoa, että joku voi olla yliherkkä kemikaaleille ja homeelle. Silloin niistä ei vielä puhuttu paljon.

Elin näin kuusi vuotta. Työskentelin sisäilma-asiantuntijana ja autoin muita herkistyneitä.

Pari vuotta sitten kaverini kertoi, että hän on päättänyt kokeilla kanadalaisen Annie Hopperin aivotreeniä yliherkkyyksiinsä. Hän lensi parin viikon kurssille Kanadaan.

Kun hän palasi, näin hänessä suuren muutoksen. Tilasin Hopperin dvd-kurssin siltä istumalta. Viikossa suuri osa yliherkkyyksistäni oli kadonnut. Kuukauden kuluttua muutos oli jo ihan mieletön.

Hopperin menetelmän idea on, että aivot opetetaan erilaisten harjoitusten avulla pois haitallisilta radoilta, joille ne ovat sairauskierteessä jumiutuneet.

Aivoja muokataan vähitellen. Ne opetetaan reagoimaan ärsyttävään asiaan uudella tavalla. Aluksi harjoitellaan mielikuvien avulla. Sitten altistusta lisätään. Ensin mennään vaikka käymään hometalon kuistilla, sitten sisällä.

Menetelmä vaatii paljon työtä. Harjoituksia tehdään vähintään tunti päivässä. Minä tein niitä seitsemän kuukautta.

Minua pelotti eniten harjoitella gluteenin sietämistä. Ensin haistoin viljaa, sitten otin murusen suuhuni ja sylkäisin sen pois. Nykyisin syön pullan joka viikko. Pääsin eroon myös tuoksu-, kemikaali- ja homeyliherkkyydestä. Minun ei tarvitse enää tarkkailla ympäristöäni ja miettiä, mitä voin syödä tai mitä tapahtuu, jos menen leffateatteriin. En joudu enää pelkäämään.”

Maria Nordin, 35, on helsinkiläinen arkkitehti, rakennusterveysasiantuntija ja bloggaaja.

Kiitä ja soita ystävälle

Tärkeää on, että kokee tunteen. Siksi myönteisten tunteiden ääreen kannattaa pysähtyä ja niitä kannattaa vahvistaa.

Kiitollisuuspäiväkirja on hyvä keino, samoin luonnossa kävely niin, että keskittyy ympäröivään kauneuteen. Se aktivoi parasympaattista hermostoa ja rauhoittaa.

Huolissa märehtimisen voi katkaista tekemällä jotain muuta. Helppo apu on soittaa ystävälle tai lähteä lenkille. Näin aivot saavat uutta ajateltavaa.

Eräs hoivavaikutuksen mekanismi on se, että elimistössä aktivoituu endorfiineja, jotka ovat morfiinin kaltaisia aineita. Ne siis oikeasti lievittävät kipua.

Hormonit vaikuttavat muutenkin. Stressihormoni kortisoli poistuu elimistöstä hitaasti. Sen vastapainoksi on tärkeä huolehtia, että saa hyvää tekeviä hormoneja, kuten oksitosiinia, sanoo johtava psykologi Tuija Turunen Terveystalosta.

Oksitosiinia sanotaan kiintymys-, rakkaus- ja seksihormoniksi. Sitä erittyy, kun on toisen lähellä, harrastaa seksiä tai silittää rakasta ihmistä tai eläintä.

Tuija Turunen on helsinkiläinen psykologi ja psykoterapeutti, joka on kiinnostunut ihmisten kyvystä selviytyä. Hän harrastaa kävelylenkkejä ihmis- ja koirakavereiden kanssa, penkkiurheilua ja kaupunkiviljelyä.

Tunteilla on väliä

Aivot muokkautuvat sen mukaan, miten niitä käytetään. Jos ajattelee kielteisiä asioita, ne radat vahvistuvat aivoissa. Jos ajattelee myönteisiä asioita, niitä tukevat radat voimistuvat. Ja mitä enemmän hyviä puolia ajattelee, sitä helpompaa siitä tulee.

– Aivojen kykyä muuttua kutsutaan neuroplastisuudeksi. Sen ansiosta voimme ajattelemalla ja etenkin tuntemalla muokata niitä haluamaamme suuntaan, kertoo positiiviseen psykologiaan perehtynyt sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Krisse Lipponen.

Myönteisyys kannattaa. Positiiviset ihmiset elävät keskimäärin 7–8 vuotta kauemmin kuin negatiivisesti ajattelevat. Optimistit myös sairastavat pessimistejä vähemmän flunssia, tulehdustauteja ja sydän- ja verisuonitauteja.

Se ei tarkoita, että pelkällä myönteisellä ajattelulla voi estää itseään sairastumasta, mutta todennäköisyys sairastua laskee.

– Täsmälleen ei tiedetä, miten myönteiset tunteet vaikuttavat kehossa. Ne kuitenkin aktivoivat geenejä, jotka suojaavat tulehduksilta, Lipponen sanoo.

Vastaavasti hyvin pahalta tuntuva yksinäisyys aktivoi geenejä, jotka altistavat tulehdukselle. Krooninen stressi taas saa elimistön kortisolitason koholle. Silloin vastustuskyky laskee, unenlaatu huononee, vatsa kipeytyy ja muisti heikkenee.

Ajatuksiaan ja tunteitaan voi opetella hallitsemaan myös meditaation avulla. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa.

Myönteinen ajattelu helpottuu, kun uppoutuu säännöllisesti johonkin innostavaan asiaan. On hienoa, jos työ antaa onnen ja ilon tunteita, mutta sille tarvitaan vastapainoksi jotakin muutakin.

Krisse Lipponen on espoolainen sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti, joka innostuu helposti ja haluaa oppia kaikenlaista. Hän harrastaa luonnossa ulkoilua.

– Joku tekee siivous- tai kitkemismeditaatiota, toinen neuloo, käy teatterissa tai menee tanssitunnille, Lipponen sanoo. Uskomuksillakin on väliä. Jos uskoo, että voi itse vaikuttaa hyvinvointiinsa, tekee helpommin asioita sen eteen: syö terveellisemmin, liikkuu ja menee lääkäriin, jos se on aiheellista.

Myönteisen ajattelun opettelu vaatii harjoittelua. Muutos ei tapahdu hetkessä. Se kuitenkin kannattaa. On raskasta olla huonotuulinen tai stressaantunut.

– Optimistilla on ainakin pessimistiä hauskempi elämä, Lipponen sanoo.

Julkaistu: 30.11.2018