Miehet ihmeissään: Miten jaksaa naisen kiukuttelua raskausaikana?
Julkaisimme reilu viikko sitten jutun, johon oli kerätty Helistimen keskustelufoorumilta raskaana olevien naisten kertomuksia siitä, miten heidän mielialansa oli heilahdellut odotusaikana ja millaisista asioista he olivat vetäneet niin sanotusti pultteja.
Helistimen keskustelufoorumilta löytyy myös Isien nurkka, jossa tulevat ja nykyiset isät voivat keskustella erilaisista asioista miehisestä näkökulmasta. Yksi foorumin kuumimmista aiheista on käsitellyt juuri samaa asiaa, kuin mistä naiset ovat itsekin keskustelleet.
Toisin sanoen myös monet miehet ovat olleet ihmeissään, kun oma tuttu kumppani onkin raskauden myötä alkanut käyttäytyä hieman eri tavoin. Keskustelun aloittaja jopa kysyy, kuinka muut miehet ovat jaksaneet sietää naistensa kiukuttelua raskauden aikana.
”Vaimo on raskaana, aika alussa, raskausviikkoja on 11. Raskaus on suunniteltu ja mieluinen, mutta vaimon käyttäytyminen on alkanu todella rasittamaan. Sillä on huonovointisuutta ja väsymystä, selkäsärkyä ja päänsärkyä. Kaikesta saan minä kuulla kunniani. Olen hyödytön ja teen kaiken väärin. Mikään ei passaa.Oon yrittäny olla kärsivällinen, mutta kärsivällisyys alkaa pikkuhiljaa loppua. Ymmärrän kyllä, et raskaanaolo ei varmaan oo ruusuilla tanssimista, mutta tämäkään ei tunnu reilulta. Meidän suhde on ihan eri kuin ennen. Onko muilla ollu tämmöstä? Jatkuukohan tämä tällainen pitkäänkin, koko raskausajan? Miten ootte jaksaneet tällaisen morkkauksen ja kiukuttelun?”
Ilmeisesti keskustelunaloittajan vuodatus kosketti useita muitakin miehiä, sillä kuten mainittua, on keskusteluketju pysytellyt suosituimpien aiheiden parissa jo useamman vuoden.
Eikä aloittaja ollut missään nimessä yksin tunteidensa kanssa. Monet miehet ovat ”joutuneet” kokemaan samanlaisia tilanteita.
”Tutulle kuulostaa. Tyttöystäväni raskaus vaati kyllä pitkää pinnaa kaikilta ympärillä eläviltä! Välillä tuntui, ettei kukaan osannut edes istua hiljaa oikein! Raskauden puolivälissä se vähän laantui, mutta yltyi jälleen uudestaan loppua kohden… Kaiken se kuitenkin kestää… Nyt olemme onnellisesti puolivuoitiaan taaperon vanhempia! Olen tullut siihen tulokseen, että ei auta kuin kestää hammasta purren. Pirullistahan se on ja vaatii luonnetta. Kaikkea ei kuitenkaan mielestäni tarvitse sietää… kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan milloin laittaa vastaan…”
”Tuossa tuli taas riideltyä. Niinkin vakavasta asiasta, että kumpi ajaa autoa… Siinä sitten ajomatkalla appivanhempien luota sain kuulla asiasta, ajotaidoistani ja kaikesta muusta. Lopputulos: Vaimo lähti siskonsa luokse (aiemmin sovittu, että mennään yhdessä kahville), minä jäin kotiin. Kai sitä vain pitäisi ymmärtää, mutta kun ei aina vain jaksa. Ja muutenkin tuntuu, että mikä tahansa saa riidan aikaan. Ja kun itse unohdan tappelun puolessa tunnissa, niin vaimo jaksaa mököttää ainakin loppupäivän. Ja kaikki mitä hän sanoo, on vain oikeutettuja suuttumuksenaiheita, kaikki, mitä minä sanon, on pelkkää minun vihamielistä haukkumista ja osoitus siitä, että oikeasti vain vihaan vaimoani. Toivottavasti se loppuu synnytyksen jälkeen ja vaimoni palaa takaisin samaksi ihanaksi ihmiseksi, jollainen hän ennen on ollut…”
”Parhaaksi vaihtoehdoksi on osoittautunut, että halaa lämpimästi ja alkaa puhua aivan jostain muusta”
”Joo, sama homma se on tässä parisuhteessakin. kaikki vastustaa vaimolla ja tottakai ne kaikki on minun syytä, tai niin se ainaki antaa sen ymmärtää. itellä meinas kans usko loppua jo ajat sitten, nyt on 17viikko menossa. itellä ainaki tuli ymmärrystä ja kärsivällisyyttä lisää kun luin kaiken maailman kirjoja aiheesta jne. nyt ei ole itelläkään pinna niin kireänä ku ennen, eli kyllä se tästä.”
”Juu, vähän sama vika rahikaisella… Eli toisinaan ei oikein ymmärrä, että mitä on tehnyt/sanonut väärin, kun toinen suuttuu niin kauheesti. Kyllähän sitä pitää yrittää kovasti ymmärtää ja keksiä, mitä sitä uskaltaa sanoa vai onko parempi, kun ei sano mitään. Ehkä loppuviimeksi parhaaksi vaihtoehdoksi on osoittautunut, että halaa lämpimästi ja alkaa puhua aivan jostain muusta, MUKAVASTA asiasta. Vaikka ehkä sillähetkellä kipeä, raskaana oleva ja ennenkaikkea helvetin kiukkuinen akka ei välttämättä ole kaikista kutsuvin halauksen kohde”
”vai että naisen kiukuttelua raskauden aikana…oma vaimo odottaa toista viikolla 38 ja hyvin on mennyt tähän asti…lukuunottamatta niitä kiukutteluja…lukemattomia kertoja olen kesken yötä heränny siihen,ku vaimo kiukuttelee itekseen…mutta kaipa se kuuluu raskaus-aikaan…endorfiinit jyllää…”
”Ei kaikkea voi laittaa aina hormonien piikkiin”
”No mut jossain se rajakin kulkee……. Ei KAIKKEA voi laittaa aina hormonien piikkiin!! Aina ku vaimo kiukuttelee ja rähjää, niin KAIKKI johtuu AINA jostain hiton hormoneista! ei se ny ihan noinkaa oo! helppohan siihen on tietty vedota!””Juu, kyllä jotain rajaa pitää olla kiukuttelullakin, ei voi vain suoltaa suustaan mitä sylki sinne lainehtii,, oon aika saletti, etteivät naiset sitä sulattaisi itsekään… Jonkin verran kiukkua on ymmärrettävää, mutta,, välillä ei voi muuta kuin vastata, pohja se on jokaisen säkissä,, jos lyöt toista, ja pyydät heti perään anteeksi, luulen ettei se juuri tee lyödyn oloa pal paremmaksi.””Se on IHAN sama mitä sitä yrittää tehä, kannan kukkia yritän ottaa kaiken huumorilla tai vaan olla et joo ei tuo mitään oot kulta paras ja rakastan sua. nii ei vaan edelleen tulee tunti turpaan ilman röökitaukoo. mitä ihmettä??! tää on vika pentu minkä tähän maailmaan tuotan jos vaimo on tollanen.”
Kerro kokemuksesi!
Onko Sinulla kokemuksia naisten raskauden aikaisista kiukustumisista? Miten olet kestänyt niitä, vai tarvitseeko niitä ylipäätänsä edes yrittää kestää?
Kommentoi aihetta Helistimen keskustelufoorumilla!
Lue lisää:
Näin mielialat heilahtelevat raskaana olevilla – lue hauskimmat ’kilahtelujen’ syytOvatko isät turhaan mukana synnytyksissä?
